Siirry sisältöön

Kirjoittajat:

Julkaistu : 19.09.2019

Opetusala kuohuu milloin mistäkin lyhenteestä, loikasta tai laista. Tämän vuoden aikana olet ehkä kuullut puhuttavan saavutettavuudesta kyllästymiseen asti.  Euroopan parlamentin vuonna 2016 julkaisema saavutettavuusdirektiivi astui Suomessa lakina voimaan 1.4.2019 (Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019).

Saavutettavuusvaatimukset koskevat myös opetusalaa ja useimpia opettajia. Pohdin tässä blogitekstien sarjassa, miksi asia on erityisen tärkeä opettajille ja mitä se tarkoittaa pedagogiikan näkökulmasta.

Opettaja saattaa ajatella, että hänen työssään saavutettavuus tarkoittaa sitä, että hän on sähköpostiviestin tai puhelinsoiton päässä opiskelijasta, aina esimiehen tavoitettavissa tai ylipäätään helposti lähestyttävissä. Saavutettavuus on kuitenkin paljon laajempi käsite, jonka hahmottamista voi konkretisoida pienellä harjoituksella: Ota eteesi paperi ja kynä. Piirrä paperille kuvake, ikoni tai painike, joka ohjaa käyttäjän muokkaamaan oppimisympäristössä olevaa aineistoa.

Täältä löytyy myös yksi sovellus, jota voit käyttää piirtämisen apuna.

 

Esimerkkejä kuvakkeista

Tarkastele piirtämääsi. Piirsit ehkä kynän, kenties hammasrattaan tai jopa pelkän neliön, jonka sisällä lukee Muokkaa. Varmaa kuitenkin on, että kymmenen ihmistä ei piirtäisi samanlaista kuvaa – todennäköisesti niitä olisi kymmenen erilaista.

Tapa, miten hahmotamme maailmaa, eroaa paljon yksittäisten henkilöiden välillä, kulttuureista puhumattakaan. Verkkomaailmassa käytettävä merkkikieli, sivujen rakenteet ja toimintalogiikka vaihtelevat samalla tavalla. Vaihtelu riippuu tekijästä ja palvelun käyttöliittymästä, jonka takana puolestaan ovat suunnittelijat, ohjelmoijat ja ohjelmointikielet. Kahden eri opettajan samassa oppimisympäristössä oleva kurssi samasta aiheesta voi näyttää ihan erilaiselta. Myös oma kurssiaineisto on aivan erilainen, kun sen siirtää oppimisympäristöstä toiseen.

Vaihtelusta huolimatta verkkoympäristöjen taustalla on kuitenkin vakiintuneisiin käytäntöihin sidottu merkintäjärjestelmä, joka nojaa sekä sanoihin että symboleihin. Verkkopalvelut sisältävät toistuvia elementtejä ja samankaltaisia rakenteita, jotka auttavat meitä tulkitsemaan ja käyttämään järjestelmää, vaikka emme kiinnittäisi niihin juurikaan huomiota. Mieti esimerkiksi sitä, mistä sinä tunnistat verkkosivulla olevan tekstin seasta linkin? Aiemmin piirtämäsi painikkeen kuva on symboli, ja tällaiset merkintäjärjestelmät vaativat kognitiivisesti tulkitsijalta enemmän kuin fyysinen, elekieleen ja sanoihin perustuva vuorovaikutus (Räsänen 2015, 93). Hymyn tunnistaa kyllä, mutta tunnistaako linkin yhtä helposti?

Uusi laki julkisista digitaalisista palveluista pyrkii varmistamaan, että ihmisillä on esimerkiksi vammasta tai kielitaidon puutteista huolimatta mahdollisuus itsenäisesti käyttää erilaisia verkkosivustoja. Saavutettavuus on digitaalisten palveluiden esteettömyyttä, käytettävyyttä ja ymmärrettävyyttä. Saavutettavaa palvelua on helppo käyttää jo heti ensimmäisellä kerralla, sen sisältö on helppotajuista, ilmaisu selkeää, ja ulkoasu tukee sisällön vastaanottamista.

Saavutettavuusasetusten noudattaminen ei kuitenkaan takaa, että palvelu olisi kaikille yhtä helppo käyttää. Saavutettavuusvaatimukset pohjautuvat kansainväliseen WCAG-kriteeristöön, jossa on kolme tasoa: A, AA ja AAA. Lainsäädäntö velvoittaa korkeintaan AA-tason parannuksiin eikä kriteeristön avulla ratkaista kaikkia saavutettavuuteen liittyviä ongelmia. (Koskela & Rainio 2018.)

Koska opetus on Suomessa julkista, opettajan on hyvä olla tietoinen että saavutettavuusvaatimukset koskevat myös opetusalaa. On oleellista tuntea saavutettavuusvaatimukset yleisellä tasolla ja huomioida ne suunnitellessaan opetustaan verkkoon. Tätä vastuuta käsitellään lisää juttusarjan seuraavissa osissa.

 

Lähteet

Koskela, J & Rainio, V. 2018. Digitaalisten palvelujen saavutettavuus – yhdenvertaisuutta digitaalisessa yhteiskunnassa. Aluehallintovirasto. Saatavana: https://www.avi.fi/documents/10191/12607429/ESAVI_saavutettavuuskiertue-09112018.pdf/b0a2c2eb-ab62-4542-8a0b-d80925f1ebbb

Laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta 306/2019 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190306

Räsänen, Marjo. 2015. Visuaalisen kulttuurin monilukukirja. Helsinki: Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelu korkeakoulu.

 

Saavutettavuudesta yleisesti sivustolla saavutettavasti.fi