Hyvä turvallisuuskulttuuri on osaamista ja ohjeistusta sekä ohjeiden ja toimintamallien omaksumista. Työyhteisön yhteisesti hyväksymät turvallisuusperiaatteet määrittelevät asioita, jotka yhteisö kokee tärkeiksi, joihin se uskoo ja joihin sen halutaan sitoutuvan. Viimeisen kuukauden aikana vallitsevassa poikkeustilanteessa olemme saaneet lukuisia turvallisuusohjeistuksia ja opetelleet uusia toimintamalleja niin opetuksessa kuin jokaisen omassa elämässäkin.
Mitä on pedagoginen turvallisuus?
Pedagoginen turvallisuus muodostuu turvallisesta kasvu- ja oppimisympäristöstä, siinä toimivista yksilöistä sekä heidän välisistä verkostoista ja toiminnasta. Lisäksi turvallisuuteen kuuluvat turvallisuuskulttuurin rakentumista tukevat asiakirjat.
Pedagogiseen turvallisuuteen voidaan katsoa lukeutuvan ratkaisut, joita tehdään opetuksen ja oppimistilanteiden osalta opiskelijan kasvu- ja oppimisympäristössä. Pedagogisesti turvallinen oppimistilanne rakentuu oikeantasoisella ohjauksella oppilasta kannustaen ja tukien.
Vallitseva kevään poikkeustilanne on tuonut pedagogisen turvallisuuden uuteen valoon. Kahden viimeisen kuukauden aikana turvallisuudessa on painottunut oppimisympäristö, joka on oma koti ja erilaiset virtuaaliset oppimisympäristöt. Fyysinen oppilaitosympäristö tuo suojaa opiskelijoille epävakaalta perhe-elämältä, mutta toisaalta mahdollistaa koulukiusaamisen. Etäopiskelu voi suojata koulukiusaamiselta, mutta ei epävakaalta kodilta. Olisiko tulevaisuudessa mahdollista saada kaikkien opiskelijoiden oppimisympäristö turvalliseksi erilaisin keinoin?
Näkökulmia etäopetuksen puolesta ja vastaan
Mediassa on esitetty ratkaisuksi pysyvää etäopetusoikeutta, koska etäopetuksen järjestäminen on onnistunut kouluissa pääosin hyvin. Etäopetus olisi helppo keskittää kunnallisesti tai valtakunnallisesti. Kouluissamme on suuri joukko oppilaita, joille koulu ei suinkaan ole turvallinen oppimisympäristö ja joille paluu lähiopetukseen merkitsee palaamista turvallisesta opiskeluympäristöstä ympäristöön, jossa oleminen on lähinnä selviytymistä.
Oppimisympäristön muuttumisen lisäksi toinen suuri painopiste on opetussuunnitelmalla tai opetustarjonnalla ja sen digitalisoimisella. Etäopetus paljastaa opetustarjonnan suunnittelemattomuuden ja mahdolliset puutteet opettajien pedagogisissa taidoissa, jolloin opiskelijoille annetaan vain hätäpäissään kasa tehtäviä. Jos opetusta on aikaisemminkin toteutettu suunnitellusti, on sen siirtäminen verkkoonkin helpompaa. Pedagoginen turvallisuus tarkoittaa sitä, että oppimiselle on asetettu tavoitteet ja toteutus tapahtuu erilaisin didaktisin menetelmin ja että opiskelijan oppimisen ohjaus ja palaute toteutuu osana oppimisprosessin arviointia.
Opiskelijoiden mukaan etäopetuksen monipuolisuus tulee turvata myös jatkossa. Yksikään aine ei voi perustua pelkästään yhteen opiskelumuotoon, kuten esimerkiksi palautettaviin tehtäviin. Opiskelijoita voi myös sitouttaa opintojakson suunnitteluun esimerkiksi ennakkokyselyn muodossa tai ideoimalla yhdessä sisältöjä osana ryhmäohjausta. Opiskelijoilla on vahva tietämys sähköisistä alustoista ja pääkopat täynnä ideoita ja mielipiteitä.
Nykytilanteen tuomat haasteet ja mahdollisuudet pedagogiseen turvallisuuteen
Koulujen sulkemisen seuraukset ovat herättäneet ymmärrettävästi myös huolta. Mediassa on tuotu runsaasti esille etäopetuksen haittoja ja hyötyjä, sillä etäopetukseen siirryttiin pika-aikataululla, eikä kaikilla oppilaitoksilla ollut ohjeita sen järjestämiseen. Lisäksi kaikilla opiskelijoilla ei ollut välineitä etäopiskeluun. Lähiopetukseen palatessa tullaan mitä todennäköisemmin huomaamaan tarve lisätukeen sekä ohjaukseen osalla opiskelijoista.
Osa oppilaitoksen pedagogista turvallisuutta onkin jatkossa vahvistaa opettajien digiosaamista, kehittää digipedagogiikkaa ja huolehtia tarvittavan välineistön ajantasaisuudesta. Oppilaitoksen turvallisuussuunnitelmiin kannattaa jatkossa kuvata myös toiminta poikkeusoloissa esimerkiksi etäopetussuunnitelmana.
Mediassa on tuotu esille myös etäopetuksen positiivisia puolia. Sen mukaan osa oppijoista on todella taitavia etäopiskelijoita ja he pystyvät saavuttamaan oppimistavoitteet itsenäisesti. Osa opiskelijoista on kokenut tulleensa kohdatuksi paremmin yksilönä etäopetuksen aikana. Myös opintojen suorittaminen on ollut sujuvampaa osalla opiskelijoista. Ja jotkut opiskelijat puolestaan suoriutuvat tavallista paremmin opinnoistaan. Tätä voi selittää esimerkiksi opiskelijan neuropsykiatrinen tausta tai kokemus koulukiusaamisesta, jotka ovat olleet oppimisen esteinä perinteisessä luokkahuoneympäristössä.
On hienoa, että etäopetus on tuonut esille sellaisten oppijoiden kyvykkyyksiä, jotka eivät välttämättä näy luokkatilanteessa. Verkossa aktiivisina toimijoina olevat saattavat olla fyysisessä luokkatilassa taka-alalla. Verkkoympäristössä katoaa myös merkkivaatteiden ja tavaroiden asema, jolloin ne eivät olekaan luomassa statusarvoa. Toivottavasti etäopetuksen positiiviset kokemukset laajentavat oppimisen muotojen tarjontaa, jolloin oppijalle voidaan mahdollistaa ja toteuttaa hänelle sopivimpia keinoja. Yksilön tarpeiden tunnistaminen ja hänelle parhaiten sopivien ratkaisujen löytäminen ovat suurta pedagogista turvallisuutta, jolla ehkäistään syrjäytymistä ja voidaan tukea yksilöä parhaiten hänen elämässään.
Miten opettajankoulutuksessa vastataan haasteeseen?
Nämä esitetyt näkökulmat vaikuttavat myös siihen, miten kehittää ammatillisen opettajan opintoja vastaamaan nopeasti muuttuneen toimintaympäristön haasteisiin. Pedagogisten opintojen tulee tarjota vallitsevaan yhteiskunnalliseen aikaan aina ne tarvittavat ammatilliset valmiudet, joilla opettaja voi vastata oppijoiden tarpeisiin. Haaga-Helian Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta valmistuvilla ammatillisilla opettajilla, erityisopettajilla ja opinto-ohjaajilla tulee olla ymmärrys pedagogisen turvallisuuden merkityksestä myös perinteisen oppilaitosympäristön ulkopuolella. Näistä syistä opettajan osaamista vahvistetaan myös digipedaopinnoilla, jotka voidaan todentaa digitaalisin oppimismerkein.
Pedagoginen turvallisuus on toinen julkaisu kolmiosaisesta oppilaitosturvallisuuteen liittyvästä blogisarjasta. Ensimmäisessä käsiteltiin oppilaitosturvallisuutta yleisesti käsitteineen, tässä toisessa pedagogista turvallisuutta ja kolmannessa turvallisuuden johtamista.