Islantilaisilla on maailman parhaat ideat ja ainakin pohjoismaisesta näkökulmasta ketterimmät työmarkkinat. Suomalaisilla on maailman paras koulutus ja tarve rakentaa uraputki turvalliseksi ja vakaaksi. Islannin työllisyysaste on yli 85%, kun se Suomessa on noin 72 %. Onko islantilaisten menestyksen salaisuus reippaassa ja rohkeassa kansanluonteessa, poikkeuksellisessa riskinottokyvyssä vai jossakin mystisessä geenissä, jonka ansioista Islannissa vaan osataan, kaikkea?

Mitä me Suomessa oikeastaan tarvitsisimme, muuntokoulutusten, toimintaohjelmien ja työryhmien lisäksi, päästäksemme edes hetkeksi osallisiksi islantilaisten nauttimasta itsevarmuudesta työmarkkinoilla?  Toki islantilaisessakin lintukodossa höyhenet välillä pöllyävät, mistä takavuosien pankkikriisi kertoo omaa, karua tarinaansa.  Reilu kymmenen vuotta pankkikriisin jälkeen saarivaltiolla näyttää kuitenkin menevän paremmin kuin hyvin.

Osaamisella – ja asenteella

Yksi ratkaisu voisi olla, että alkaisimme rakentaa työuriamme osaamisen lisäksi aidosti asenteella. Sen sijaan, että tyytyisimme odottamaan, että uusi hallitus pääsee tavoitteeseensa pidentää suomalaisten työuria ”alusta, keskeltä ja lopusta”, voisimme ottaa ohjat omiin käsiimme ja kokeilla harpata uralla välillä sivulle ja joskus jopa askeleen taaksepäin. Ne vanhanaikaiset, hidasta ja maltillista kiipeämistä vaativat uratikkaat voisimme pilkkoa iloiseksi ruudukoksi jalkojemme juureen ja kokeilla, miltä hyppääminen pienojen välissä tuntuu. Erilaiselta? Hauskalta? Kaksi eteen, yksi sivulle, yhdellä jalalla, tasajalkaa alas. Ja alusta uudelleen, ei haittaa! Hain, vaikken tiennyt mihin se johtaa – ja ihan vaan siksi, että halusin kokeilla jotain uutta!

Rohkeaa rekrytointia

Jotta yhtälö toimisi, tulisi meidän haastaa itsemme myös rekrytoijina rohkeisiin kokeiluihin: jos otetaankin tällä kertaa joku, joka ei ole ihan samanlainen kuin me? Joku, joka jaksaa tehdä töitä vain neljä tuntia päivässä mutta tuokin työyhteisöömme sydäntä ja lämpöä; joku joka täytti viime vuonna 60 ja toisi kokemuksellaan perspektiiviä häröilevään jengiimme; joku ihan noviisi, joku ihan toiselta alalta, joku joka ei suostu käyttämään kravattia? Sekoittuisiko jähmeä suomalainen urasoppa näistä rohkeista valinnoista ennen pitkää niin, että tarve parlamentaaristen työryhmien mietintöihin vähenisi ja ihmiset huomaisivat liikkuvansa ketterästi suomalaisen työn markkinoilla, sinne minne mieli vetää ja missä mahdollisuuksia piilee?

Otetaanko riski?

Asiat eivät tietenkään ole näin mustavalkoisia. Islantilaiset ovat ehkä itsevarmoja ja menestyviä monella mittapuulla mitattuna mutta kyllä heilläkin olisi paljon opittavaa suomalaisesta työelämästä. Terveellä varovaisuudella olisi voitu välttää kenties koko pankkiromahdus, kuka tietää?  Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa – olisivat vaan kysyneet meiltä! Onni ja menestys kannattaisi muutoinkin ennemmin kätkeä, kuin lähteä sillä avoimesti ilakoimaan.

Kyllä aina on parempi katsoa kuin katua.

Lähteet:

Alatalo, J., Larja, L. ja Räisänen H. 2019. Työllisyysaste-erot Pohjoismaissa ja eräitä taustatekijöitä niille. TEM-analyyseja 91/2019.

Findikaattori 2019. Työllisyysaste.

---

Tässä kolmen blogin sarjassa pohdiskellaan islantilaisten ja suomalaisten suhdetta työhön ja työnhakuun. Ensimmäinen kirjoitus avaa islantilaisten suhdetta työhön ja omaan uraan. Sarjan toinen kirjoitus sukeltaa suomalaiseen ura-ajatteluun ja sarjan viimeisessä osassa pohditaan, olisiko meillä myös opittavaa toisiltamme.