Gastrojunasta, ruokaseikkailuista laajennettussa todellisuudessa, vastuullisesta metsäravintolasta, Taste of Salpausselästä ja villiruokamobiilisovelluksesta – niistäkin on tulevaisuuden ruokamatkailu tehty.

Yksi oleellinen asia vastuullisuustoimissa on, miten matkailijoille saataisiin tarjottua paikallista, oikeasti suomalaista, suomalaiseen ruokaperinteeseen, ruokakulttuuriin ja alueelliseen reseptiikkaan liittyvää ruokaa laajemmin. Monesti kaikkialla maailmassa valikoimassa on yleismaailmallinen hotelliravintoloiden tarjonta: jokin spagetti, burgeri, fish & chips, clubsandwich, risotto jne. Suomessakin tähän olisi hyvä kiinnittää lisää huomiota. Esimerkiksi Lapland Hotels on tehnyt Suomessa hyvää työtä asiassa esim. kaupunkihotellien aamiaisen ja yleensä ravintolatarjontansa osalta.

Matkailijat haluavat syödä ”somewhat localised food” ja ”easilly identified food”. Miten tarjonta saadaan laajemmin Suomessakin sellaiseksi, houkuttelevaksi, mutta suomalainen kärki ruoissa? Se vaatii viitsimistä ja ammattiylpeyttä sekä ymmärrystä matkailijoiden tarpeista. Liian erikoista ruokaa ei kannata tarjota, vain hyvin syvissä vesissä liikkuvat, ultimate-ruokamatkailijat haluavat kokea extreme-kokemuksia ruoassaan, eivätkä kaikki heistäkään. On syytä muistaa myös, että ruokamatkailijoita on monella profiililla, asiakkaat eivät ole kaikki samaa ruokamatkailumassaa. Paikallinen ruoka kannattaa muuntaa sellaiseksi, että kansainvälinenkin asiakas haluaa sen syödä, tuttuus jollakin tapaa on tarpeen.

Samankaltaistuminen ja minne hipsterit ovat menneet?

Ruoan tuttuuteen liittyy myös samankaltaistuminen. Monella kantilla maailmaa voi tällä hetkellä kohdata aika saman tyyppisiä ravintolamiljöitä. Menitpä Helsinkiin, Varsovaan, Berliiniin, Mumbaihin, Kööpenhaminaan, Tel Aviviin, Rio De Janeiroon, Cape Towniin tai Akkraan, tietty estetiikka, samankaltainen atmosfääri löytyy: puiset rouheat pöydät, postindustriaali interiööri ja katosta roikkuvat Edison-lamput. Tuntuuko tutulta: Tatuoidut baristat, essut omien henkilökohtaisten vaatteiden päällä, kombuchat ja artisaanileivät juuresta? Onko tämä Global Brooklyn –ideologia jo ohi kohta? Mitä sen jälkeen?

Puhutaan ylikansallisesta estetiikasta ja urbaanin kulutuksen aikakaudesta. Se saattaa näyttää ”shabby chiciltä” ja romuluiselta, mutta kyse on tarkkaan harkitusta kokonaisuudesta. Joku voisi kärkkäästi sanoa, että on tapahtumassa tietynlaista ravintolamiljöiden kolonialismia? Onko se vastuullista ja tapahtuuko se ihan itsestään?

Instagram ja jälkiteollinen design muuttaa miljöitä kaikkialla. Ruokakulttuurin kehityksen ymmärtämiseen kuuluu yhä enemmän designin, suunnittelun ja materiaalien ymmärtäminen sekä niiden linkittyminen syömiseen ja juomiseen. Silti se voi olla paikallista, erilaisia lokaaleja asiakastarpeita huomioivaa ja yhtä aikaa samanlaista. On tapahtumassa tähän aikaamme liittyvää muuttumista ruokakulttuureissa, se ei sinällään ole uutta, ruokakulttuuri/t kehittyvät jatkuvasti. Mutta sanotaan, että uudestaan syntyneet hipsterit (keitä he sitten ikinä ovatkaan) ovat nyt Akkrassa, Shanghaissa ja Mumbaissa.

Kenelle vastuullisuus on tärkeintä ja miten se vaikuttaa ruokamatkailunkin kehittämiseen?

Tärkeintä vastuullisuusaspekti on Z-sukupolvelle (vuosina 1996-2010 syntyneet), jopa tärkeämpää kuin millekään muulle sukupolvelle ennen sitä. Heidän monet perusarvonsa ovat kuitenkin osin konservatiivisia. Heistä moni on esim. turvallisuushakuinen ja haluaa vakityön, kultaisen noutajan sekä omakotitalon parisuhteessa. Kuitenkin he treenaavat algoritmejaan samalla itselleen sopiviksi täydelliseen somefeediin, kun me vanhemmat sukupolvet koulutamme edelleen lähinnä koiraamme. He ovat osittain ristiriitainen sukupolvi.

Ruokamatkailussa vastuullisuus ei ole ykköstekijä edelleenkään ostopäätöstä tehtäessä läheskään kaikille kuluttajille. Edelleen tärkeintä on maku, hinta ja laatu. Edelleen matkailijat haluavat kokea elämyksiä, vaikka sana alkaa olla hieman kulunut. Niissä tärkeitä osatekijöitä ovat vastuullisuus, seikkailu, saatavuus ja turvallisuus.

Meillä on uusi maailma, mutta paljon vanhoja malleja ja teorioita luoda tuotteita ja palveluja. Kehittämisnäkökulman voisikin valita vastuullisuuden kautta: planet-people-profit. Tuote- ja palvelumuotoilu/-suunnittelu käännetään hieman eripäin lähtökohtana, mitä uniikkia tuotteessani on:

1. Mitä se merkitsee maailmalle, planeetalle?
2. Mitä se merkitsee paikallisyhteisölle?
3. Mitä se merkitsee työntekijöillemme, sitoutuvatko he siihen?
4. Ja neljäntenä: Mitkä ovat asiakkaamme tarpeet? Mitä tuote merkitsee hänelle?

Lisää aiheesta:

• From, J. 2021. How Sustainability & Innovation Are Driving Growth in Food & Beverage Tourism. Partner at @BarkleyUS. Sustainability in Food & Beverage Tourism, Global FoodTrex Summit. 15.4.2021. Webinar.
• Laeis, G. 2021. Is Local Food Taking a Back Seat for Visitors? Professor of Hospitality & Tourism Management, IUBH International University. Sustainability in Food & Beverage Tourism, Global FoodTrex Summit. 15.4.2021. Webinar
• Parasecoli, F. & Halawa M. 2021. Global Brooklyn. Designing Food Experiences in World Cities. Bloomsbury Publishing Plc. New York.
• Visit Finland. Sustainable Travel Finland -ohjelma.
• World Food Travel Association 2021. Sustainability in Food & Beverage Tourism”. Global FoodTrex Summit 15-16.4.2021. Webinar.

Pääkuva: Visit Finland, Elisa Manninen