Millainen turvallisemman tilan toimintatapa tuottaa hyvinvointia korkeakouluyhteisössä? Entä millainen häirintään, syrjintään ja kiusaamiseen puuttumisen malli tarvitaan?

Nämä turvallisemman tilan kysymykset ovat olleet yksi tärkeimmistä kehityskohteistamme Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa vuosina 2022–2023. Kohderyhmäksi määrittelimme opiskelijat ja tavoitteeksi opiskeluhyvinvoinnin tukemisen. Kehittämisprosessi on perustunut korkeakoulujen tehtävään puuttua syrjintään sekä edistää yhdenvertaisuutta, ja taustalla on ollut myös Haaga-Helian tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma (2021–2023). Rahoitus on saatu opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Yhteiskunnan eri sektoreilla puhutaan muun muassa code of conductista, yhteisistä pelisäännöistä ja eettisistä periaatteista, kun tarkoitetaan tavoitetta poistaa eriarvoisuuksia ja edistää dialogia, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta organisaation sisällä ja ulkopuolisissa suhteissa. Miksi me puhumme kuitenkin turvallisemmasta tilasta?

Turvallisempi tila sisältää käsitteenä kaksi erityistä lähtökohtaa, joita halusimme korostaa pyrkimyksessämme edistää opiskelijoiden hyvinvointia moninaisuus-, yhdenvertaisuus-, osallisuus- ja saavutettavuusviitekehyksessä (DEIA).

Turvallisempi tila rakentuu jatkuvassa dialogissa

Ensimmäinen lähtökohta on se, että turvallisempi tila ei ole ylhäältä annettu ohjeistus vaan sen rakentuminen on yhteisön jäsenten yhteinen, jatkuvasti muutoksessa oleva prosessi, jossa kuunnellaan yhteisöstä nousevia tarpeita (mm. Sykes & Gachago 2018). Kutsuimme koko Haaga-Helian korkeakouluyhteisön mukaan tähän prosessiin.

Osallistimme opiskelijoita kampanjalla, jossa kysyttiin, mitkä asiat lisäisivät heidän hyvinvointiaan ja turvallisuuden kokemustaan korkeakouluyhteisössä. Lisäksi noin 250 opiskelijaa osallistui opetussuunnitelmiin integroituihin työpajoihin, joissa keskustelu kävi vilkkaana. Opiskelijoita kutsuttiin hyvinvointitoimijoiden kampuskierroksilla keskustelemaan turvallisuuden kokemuksista, ja kampuksilla tarjottiin ”suklaata ja sympatiaa” kahvikupin ja keskustelun äärellä. Lisäksi turvallisemman tilan toimintavan raakaversiota testailtiin opettajaopiskelijoiden kanssa pitkäjänteisesti opetussuunnitelmaan integroiden (Alanko-Turunen & Kaukinen 2022).

Kutsuimme myös korkeakoulun henkilöstöä kehittämistyöpajoihin. Lisäksi niihin osallistui asiantuntijoita ja opiskelijajärjestön toimijoita, jotka olivat työskennelleet aikaisemmissa tasa-arvoa-, yhdenvertaisuutta, saavutettavuutta ja opiskelijahyvinvointia koskevissa hankkeissa. Monialainen työskentely laajensi näkökulmia ja kirkasti yhteistä ymmärrystä korkeakoulun tahtotilasta.

Ohjausta kehittämisprosessiin haettiin jatkuvassa dialogissa korkeakoulun johdon kanssa. Oppilaitoksen johto oli strategian ohjaamana sitoutunut kehittämisprosessiin ja sen tuottamien mallien jalkauttamiseen konkreettisina käytänteitä korkeakoulussa.

Turvallisempi tila tunnistaa eriarvoisuuksia ja mahdollistaa turvallisuuden kokemuksia

Toinen turvallisemman tilan merkittävä lähtökohta on pyrkimys tietoisesti tunnistaa ja tunnustaa eriarvoisuuksia, jotka vaikuttavat mahdollisuuksiin kokea turvallisuutta ja osallisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että korkeakoulun toiminnassa on rakenteita, jotka tukevat jatkuvaa moninaisuusdialogia ja mahdollistavat puuttumisen syrjintään, häirintään, kiusaamiseen ja muuhun epäasialliseen kohteluun (Littlejohn & Domenici 2012).

Tarkastelimme toimintatapoja, joita tarvitaan reaktiiviseen toimintaan eli tilanteisiin, joissa on tarve puuttua jo tapahtuneeseen tilanteeseen, jossa korkeakoulun jäsenen turvallisuuden kokemus on havaittu tai koettu uhatuksi. Haaga-Heliassa tähän on kehitetty ilmoitus- ja sovittelumalli. Käytännössä opiskelijat ja henkilöstön jäsenet ilmoittavat koetusta tai havaitusta tilanteesta saman ilmoituskanavan kautta. Korkeakoulun henkilöstön häirintäyhdyshenkilö vastaanottaa kaikki ilmoitukset ja jatkaa henkilöstöhallinnon prosessien mukaan henkilöstön välisten tilanteiden käsittelyä. Jos osapuolina on opiskelijoita, ilmoitus osoitetaan Turvaamon vastaavalle sovittelijalle, joka on määräajassa yhteydessä tilanteen osapuoliin.

Sovittelutoiminta perustuu restoratiiviseen ajatteluun, jossa keskiössä on yhteisten ratkaisuiden etsiminen dialogissa. Dialogi edellyttää, että osapuolia kunnioitetaan oman konfliktinsa asiantuntijoina ja heillä on aktiivinen rooli asian ratkaisussa siten, että jatkossa konflikti ei enää toistu. (Chapman ym. 2015.) Haaga-Helian sovitteluprosessissa korostuu erityisesti tilanteen jälkihoito siten, että opiskelijoiden on turvallista palata korkeakouluyhteisöön.

Proaktiivisella toiminnalla puolestaan tarkoitetaan sellaisia rakenteita ja toimintatapoja, jotka edistävät osallisuutta ja yhdenvertaisuuden kokemuksia. Näin ollen ne myös vähentävät kokemuksia epäasiallisen kohtelun kohteena olemisesta. Turvallisemman tilan periaatteet ovat esimerkki rakenteista. Kehittämisprosessin aikana Haaga-Helian opiskelijoiden, henkilöstön ja sidosryhmien kohtaamisissa nousseet näkökulmat ohjasivat turvallisemman tilan periaatteiden muotoilua.

Turvallista olla, turvallista osallistua, turvallista oppia

Useimmat korkeakouluopiskelijat ovat varsin tietoisia turvallisemman tilan periaatteista. Ne nostetaan jo yleisenä käytäntönä esiin opiskelijatapahtumissa, järjestöjen toiminnassa ja työelämäyhteyksissä, esimerkiksi harjoitteluissa ja sidosryhmätapahtumissa. Katukuvaan on ilmestynyt esimerkiksi kahviloita, joissa turvallisemman tilan periaatteet toivottavat asiakkaan tervetulleeksi. Näin ollen opiskelijat osasivat nimetä tarpeen, että myös korkeakouluyhteisössä olisi turvallisemman tilan periaatteet.

”Selkeät turvallisemman tilan periaatteet näkyville jokaisella tunnilla ja ne käytäisiin opettajan toimesta yhdessä läpi.”

Kehittämisprosessin aineiston pohjalta valittiin Haaga-Helian turvallisemman tilan periaatteiden lähtökohta: mahdollistamme osallisuutta vahvistavaa ilmapiiriä ja tapaa olla toistemme kanssa psykologisesti turvallisesti. Tämä edellyttää, että jokaisella on turvallista olla, turvallista osallistua ja turvallista oppia. Jokaisen näiden kolmen teeman alle kehkeytyi kaksi periaatetta, jotka mahdollistavat turvallisuuden kokemusta eri näkökulmista: emotionaalisesti, psykologisesti, fyysisesti, sosiaalisesti ja pedagogisesti.

Turvaamo-blogisarjan muissa osissa käsitellään tarkemmin turvallisemman tilan periaatteita:

• Turvallista olla – Turvallisemman tilan toimintatapa mahdollistaa turvallisuuden tunteen
• Turvallista osallistua – Turvallisemman tilan toimintatapa tukee vuorovaikutusta ja sosiaalisen turvallisuuden kokemusta
• Turvallista oppia – Pedagoginen turvallisuus syntyy opettajan valinnoista

Editointi: Anna Hermiö
Kuva: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu