”Toivois, että olis pienempi kynnys jutella opettajien kanssa, jotta heidän kanssa voisi keskustella ja kysyä apua helpommin.”

Kun kysyimme opiskelijoilta, mikä lisäisi heidän kokemuksiaan turvallisuudesta ammattikorkeakouluyhteisössä, toistui vastauksissa tarve vuorovaikutukseen. Osittain tähän vaikuttanee juuri eristyksessä vietetty korona-aika, mutta toisaalta selvitykset koronaa edeltävältä ajalta ilmentävät samansuuntaisia kokemuksia (esim. Kaukinen 2020). Kohtaamisia kaivataan erityisesti opettajien ja ohjaajien kanssa, mutta laajemminkin ajateltuna korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyys on selvästi lisääntynyt.

Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa kehitettiin eri korkeakoulutoimijoiden yhteistyössä turvallisemman tilan toimintatapaa vuosina 2022–2023. Yhteiskehittämisessä mallinnettiin Turvaamo – turvallisemman tilan toimintatapa. Osana Turvaamoa muotoiltiin periaatteet moninaisuutta arvostavaan ja kaikkien turvallisuuden kokemuksia mahdollistavaan toimintaan korkeakouluyhteisössä. Vuorovaikutus ja moninaisuusdialogi ovat turvallisemman tilan toimintatavassa kannattelevia asioita.

Turvaamo-blogisarjan toisessa osassa tarkastelin näkökulmia, jotka liittyvät emotionaaliseen turvallisuuteen ja fyysiseen koskemattomuuteen. Tässä kirjoituksessa avaan sosiaaliseen turvallisuuteen liittyviä periaatteita.

Kohtaamme arvostamalla ja välittämällä

Turvallisemman tilan toimintatapa haastaa tunnistamaan turvattomuutta aiheuttavia tekijöitä. Kiusaaminen ja kaikenlainen toisen epäasiallinen kohtelu tapahtuu pääosin viestien – sanallisesti tai sanattomasti. Tutkimus epäasiallisesta toiminnasta opetustilanteissa asemoituu pääosin peruskouluun ja toiselle asteelle. Esimerkiksi Sullivanin (2014) kanssa yhteneväisiin havaintoihin on helppo yhtyä kuitenkin myös korkeakoulukontekstissa: Vuorovaikutus vaikuttaa opiskelijoiden sitoutumiseen niin opiskeltavaan asiaan kuin vuorovaikutussuhteisiin oppimistilanteissa. Tehokkain tapa vahvistaa turvallisuuden kokemuksia on kiinnittää huomiota osallisuuden ja sitoutumisen mahdollisuuksiin. (Ks. Sullivan ym. 2014.)

Mitä vahvemmin vuorovaikutuksessa ollaan läsnä todelliselle kohtaamiselle, sitä vähemmän jää tilaa olettamuksille. Tunteiden ja tunnetaitojen merkitys oppimisessa onkin kiistaton. Tunnetaitoihin kuuluu empatiakyky. Välitämme siitä, mitä toiselle kuuluu, miltä hänestä tuntuu ja miten sanat ja teot toiseen ihmiseen vaikuttavat. Näistä lähtökohdista on todennäköisempää, että vuorovaikutuksemme ei ole ketään ulossulkevaa. Helposti lähestyttävältä opettajalta, ohjaajalta tai opiskelijakollegalta on turvallisempaa pyytää tukea.

Toisen arvostus näkyy muun muassa siinä, miten arvostamme vuorovaikutukselle annettua aikaa. Mahdollistuuko oppimistilanteissa kuulluksi tuleminen opiskelijan sitä toivoessa? Entä miten opiskelijaryhmän jäsen arvostaa toisten opiskelijoiden aikaa osallistumalla tai osallistumattomuudella? Samalla on sallittava moninaiset osallistumistavat tavoitteellisessa ryhmätyössä. Kaikki eivät halua olla vuorovaikutuksessa yhtä paljon esillä, ja myös tästä on mahdollista keskustella avoimesti.

Tulkitsemme tilanteita hyvän tarkoituksen periaatteen mukaisesti

Kohtaamisia haastavat tiedostetut ja tiedostamattomat asenteet. Hyvän kommunikaation perustana on kuitenkin se, että vuorovaikutusta lähestytään myönteisellä asenteella ja osoitetaan kiinnostusta toista ihmistä kohtaan. Kuuntelemista sanotaankin usein tärkeimmäksi ja samalla vaikeimmaksi viestintätaidoksi.

Hyvä kuunteleminen edellyttää, että tarkkaavaisuus suunnataan toista kohti. Samanaikaisesti kyse on metakognitiosta, tietoiseksi tulemisesta omista havainto- ja tulkintaskeemoista, joiden pohjalta kuultua tulkitaan. Tietoiseksi tuleminen mahdollistaa kuuntelemisen muuttamista, mikäli havaitsemme omia kuuntelemisen esteitä, kuten ennakkoluuloja ja kielteisiä odotuksia. (Välikoski 2015.) Hyvän tarkoituksen periaatetta on helpompi toteuttaa, jos koko sanoma kuunnellaan keskeytyksettä ja tarvittaessa kysytään tarkennuksia sanojen merkityksiin. Useimmiten syrjivä puhe tai käytös on tahatonta. Näin ollen palaute voi mahdollistaa oman toimintamme tarkentamista toiselle ja johtaa parhaassa tapauksessa rakentavaan moninaisuusdialogiin.

Samanaikaisesti on kuitenkin tunnistettava vuorovaikutuksessa vaikuttavat valtarakenteet. Syrjinnän kohteena olevan henkilön ei tarvitse yrittää loputtomasti ymmärtää tahatontakaan syrjintää. Syrjinnän kokemus on henkilölle tosi riippumatta siitä, onko se tahallista vai tahatonta.

Joskus tilannetta on helpompi käsitellä, jos mukana on ulkopuolinen henkilö. Haaga-Heliassa Turvaamon sovittelijan voi matalalla kynnyksellä pyytää mukaan ratkaisuja etsimään. Selkeys ja avoimuus johtavat todennäköisemmin parempaan lopputulemaan. Arki ilman syrjintää on jokaisen korkeakouluyhteisön jäsenen oikeus!

Käytännön vinkkejä sosiaaliseen turvallisuuteen liittyvien periaatteiden toteutumiseen opetuksessa

• Opettele opiskelijoiden nimet ja niiden lausuminen. Näin osoitat arvostusta vuorovaikutuksessa.
• Anna aikaa kuulumisille ja kohtaamisille.
• Keskustele matalalla kynnyksellä Turvaamon sovittelijoiden kanssa, jos et tiedä, miten toimisit haastavassa tilanteessa

Editointi: Anna Hermiö
Kuva: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu