Viime aikoina on monessa maassa jouduttu havahtumaan siihen, että yhteiskunnallisen keskustelun olisi hyvä perustua faktoihin.  Kun erilaiset uutiset ja puheenvuorot leviävät verkossa tehokkaammin kuin koskaan ennen, on yhdeksi vastalääkkeeksi noussut niin sanottu journalistinen faktantarkistus. Siinä poimitaan poliitikkojen ja mielipidevaikuttajien puheista väittämiä, joita pysähdytään arvioimaan mahdollisimman puolueettomiin tiedonlähteisiin tukeutuen, ja tarkastuksen lopputulos julkaistaan.

Kevätlukukaudella 2019 opetin kollegoideni kanssa Haaga-Helian toisen vuoden toimittajaopiskelijoille faktantarkastusta. Kimmokkeena oli koulutusohjelmajohtaja Anne Leppäjärven ideoima projekti, johon lopulta lähti mukaan toimittajia kouluttavia yliopistoja ja oppilaitoksia 14 maasta.

Projektissa opiskelijat tarkistivat poliitikkojen ja mielipidevaikuttajien eurovaalien alla esittämiä lausumia. Eurooppalaisten journalisteja kouluttavien oppilaitosten yhdistykseen EJTAan kuuluvien korkeakoulujen opettajatiimi oli valmistellut opiskelijaa kädestä pitäen ohjaavan toimintamallin – kenties maailman ensimmäisen pedagogisin perustein kehitellyn faktantarkistusohjeen. Tuon toimintamallin soveltaminen ja tuunaaminen yhdessä opiskelijoiden kanssa oli yksi antoisimmista kokemuksistani opettajan urani aikana.

Kokemuksen perusteella voin suositella faktantarkistusta osaksi mitä tahansa korkeakouluopintoja, muitakin kuin journalismin.

Sanojen monet merkitykset

Aloitimme faktantarkastusprosessin pyörittelemällä tarkastettavaksi valittua väitettä. Mitä siinä oikeastaan väitetään? Harjoittelumielessä tsekkasimme väitettä ”talous kasvaa kaikissa Euroopan unionin jäsenmaissa”. Ensin jouduimme pohtimaan, onko talouskasvu yksiselitteinen käsite. Tiedonhankinnan perusteella päädyimme siihen, että talouskasvulla tarkoitetaan yleensä reaalisen bruttokansantuotteen muutosta ja että näin laajalti tunnustettu määritelmä voidaan ottaa faktantarkistuksen lähtökohdaksi. Toisin kävi silloin, kun arvioimme väitettä, jonka mukaan suomalainen puolue ja venäläisen puolue ovat ”veljespuolueita”. Veljespuolueelle ei löytynyt yhtä yhteisesti hyväksyttyä määritelmää.

Mitä siis teimme? Analysoimme sanojen merkitystä, semantiikkaa. Samalla arvioimme sitä, onko jokin merkitys niin vakiintunut ja yleisesti hyväksytty, että siitä voidaan katsoa valitsevan yksimielisyys. Jo tässä kohtaa täytyy tehdä huomio, että faktantarkistus on aina tulkintaa. Täysin selkeitä ovat vain tapaukset, joissa viitataan johonkin lähteeseen, esimerkiksi ”Ilmatieteen laitoksen mukaan toukokuussa 2019 oli kuusi hellepäivää”. Tuon tiedon oikeellisuuden voi tarkistaa Ilmatieteen laitoksen julkisesta tiedotteesta.

Mutta palataan EU:n talouskasvuun. Jotta väite EU-maiden talouskasvusta olisi totta, sen täytyy olla totta joka ikisessä 28 jäsenmaasta. Tilastoja tutkimalla huomasimme, että aina jossakin – vaikkapa vain pienessä Maltassa – talous on ollut laskusuunnassa. Tilanne myös vaihteli sen mukaan, katsottiinko neljäsvuosittaisia vai vuosittaisia lukemia. Tilastoista huomasimme myös, että ne julkaistaan kuukausien viiveellä. Ja tämä sai pohtimaan, että väitteessä ei puhuttukaan mistään menneestä ajanjaksosta, vaan preesensmuotoinen verbi viittaa puhujan nykyhetkeen. Mutta hetkinen, miten kenelläkään voisi olla päiväkohtaista tietoa 28 maasta…? Faktantarkistusprosessiin kuuluva väitteen maantieteellisen ja ajallisen rajauksen täsmentäminen osoittautui hyödylliseksi.

Tarkastettavaan väitteeseen porautuminen muistuttaakin esimerkiksi rantaviivan mittaamista. Mitä lähempää mittaat, sitä mutkikkaammaksi kohde osoittautuu, ja tulos elää sen mukaan, tarkastellaanko asioita lintuperspektiivistä vai suurennuslasin läpi.

Luonnontieteilijän totuus ja oikeusistuimen totuus

Faktantarkistus lisäsi myös ymmärrystä erilaisista tiedon muodostumisen tavoista. Väite, jonka mukaan ”62 % kasvihuonekaasupäästöistä syntyy materiaalien käyttöönotosta ja tuotteiden tuottamisesta, 38 % tuotteiden ja palveluiden käytöstä ja kuljetuksesta” perustui raporttiin, jonka taustalähteistä löytyi esimerkiksi maininta 10 % virhemarginaalista kasvihuonekaasujen arvioinnissa. Tämäntyyppisiin laskelmiin sisältyy sekä menetelmiin että lähtödataan liittyviä epävarmuuksia, jotka luonnontieteilijät ilmaisevat numeroin. Jos asiantuntija jättää nämä mainitsematta, onko hänen väitteensä silloin täysin totta? Toisaalta  tiedämme, että jos asiantuntija nämä mainitsisi joka välissä, luultavasti hänen pääviestinsä ei menisi perille. (Kasvihuonekaasupäästöihin liittyvä faktantarkistusteksti täällä.)

Oman maailmansa avasi myös EU:n kauppapolitiikkaan liittyvä EU-juridista päätöstä koskeva väite, jonka mukaan EU ei noudata omia päätöksiään Marokkoa ja kiistanalaista Länsi-Saharan aluetta koskevassa asiassa. Kurssin toisena opettajana oli onneksi juristi, lehtori Ulla Huovinen, jonka avulla opiskelijat pääsivät tarkistamaan väitteen kirjaimellista puolta. Kun samalla tutustuttiin kiistaan siitä, kuullaanko naapurimaan miehittämän, itsenäisyyttä havittelevan alueen asukkaita päätösprosesseissa asianmukaisesti, todettiin että pelkkä pykälien tuijottaminen ei riitä. Väite luokiteltiin luokkaan ”mahdoton tarkistaa”.

Onko mikään totta?

Koko projektin suuriin oppeihin kuuluikin, että yllättävän monet väitteet olivat vain ”lähes tosia”, ja monet myös ”mahdottomia tarkistaa”.

Yksi opiskelija tuskittelikin, että projektin jälkeen on käynyt työlääksi lukea tavallisia lehtijuttuja. ”Mietin koko ajan, ovatko niiden väitteet totta”, hän valitti. (Opettajana hiljaa mielessäni hurrasin.)

Jos projektille järjestettäisiin jatkokurssi, se voisi käsitellä journalismin tietokäsitystä. Journalisti toimii tulkkina asiantuntijoiden ja suuren yleisön välissä. Hänen työhönsä kuuluu vetää mutkia suoriksi. Toimittajat sanovat usein kertovansa ”vain faktoja”, mutta todellisuudessa työ on mitä suurimmassa määrin tulkintaa, jo pelkästään siksi, että maailmaa kuvataan kielen avulla. Siksi journalisteilla pitäisikin olla mahdollisuus perehtyä aiheisiin ja nähdä yksittäiset väitteet laajemmissa yhteyksissä, ja punnita sanavalintansa. Toisaalta toimittajien työ olisi täysin mahdotonta, jos jokaista esitettyä väitettä lähdettäisiin perusteellisesti tarkistamaan. Toimittajien ammattitaitoa on hyödyntää nopeasti riittävän luotettavaa tietoa, lähteyttää erilaiset väitteet hyvin – sekä tunnistaa, mikä väite on niin merkittävä, että sen perinpohjaisessa tarkistamisessa on mieltä.

Tiedon kriittinen arviointi sopisi kaikkien alojen opiskelijoille

Samantapainen faktantarkistuksen harjoitus sopisi mielestäni kuitenkin minkä tahansa alan opiskelijan opintosuunnitelmaan. Mikä on mielipiteen ja asiaväitteen ero? Liikutaanko yleistajuisen puheen, tieteellisen tekstin, juridiikan tai muun erikoisalueen kentillä? Mitä termeillä ja sanavalinnoilla tarkoitetaan? Onko jokin ilmaus monitulkintainen? Mikä on lauseen looginen sisältö?

Väitteen analysoimisen jälkeen Euroopan journalistikouluttajien faktantarkistusohjeessa käydään läpi, kuka on väitteen esittäjä (vaikka se ei vaikuta faktan totuudellisuuteen) ja mihin lähteeseen hän vetoaa. Vasta sitten ryhdytään hankkimaan tietoja ja vertailemaan niitä väitteeseen. Joskus tsekkaaminen oli helppoa, mutta usein päädyimme pähkäilemään, mitkä lähteet ovat riittävän asiantuntevia ja luotettavia faktantarkistajan tueksi. Tällainen arviointi on myös tärkeää joka alalla.