Karoliina Jarenko (2019) kirjoittaa blogissaan Myös itseohjautuvaa ketterää oppimista pitää johtaa, kuinka hyvät oppimismahdollisuudet ovat keskeinen kriteeri unelmien työpaikkaa valittaessa. Työntekijät tiedostavat, että osaamisen ja oppimisen taitojen kasvattaminen on edellytys myös oman työmarkkina-arvon kasvattamiselle ja siksi työpaikat voivat kilpailla parhaista tekijöistä tarjoamalla mahdollisuuksia oppia kiinnostavia asioita. Tämä on mielenkiintoinen ja ajankohtainen ajatus myös korkeakoulutuksen ja koulutusuudistuksen näkökulmasta, jonka yhtenä tavoitteena on rakentaa toimintamalli, joka vastaa jatkuvan oppimisen muuttuviin osaamistarpeisiin. Miten siis tarjota työelämälle ketteriä tapoja kehittää ja kouluttaa henkilöstöä?

Haaga-Helian koulutuksen asiakaslupauksena voi isossa kuvassa pitää opiskelijoiden työllistymistä. Koulutusohjelmien näkökulmasta on tietenkin toivottavaa, että opiskelijat valmistuvat ajallaan, tutkintopalautteet ovat myönteisiä ja ovet oikeasti aukeavat työelämään. Jatkossa yhä useamman oven on toivottavaa aueta ja Haaga-Helian tulee korkeakouluna tarjota monimuotoisia sekä ketteriä osaamisen kehittämisen moduuleja työelämään – tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi. Toteutuksena voivat olla niin jatko- ja täydennyskoulutukset kuin verkko-opintojenkin kautta suoritettavat kokonaisuudet sekä toivottavasti täysin uudet koulutukselliset innovaatiot, jotka tukevat elinikäistä oppimista.

Tästä kirjoittivat Helsingin Sanomissa 16.3.2019 myös Risto Siilasmaa ja Rasmus Roiha, jotka nostavat esille tarpeen koulutusvallankumoukselle. Tiivistettynä heidän ajatuksena nostaa elinikäisen oppimisen itsestäänselvyydeksi, johon tulee myös kannustaa. Tutkinnoista tehtäisiin määräaikaisia ja omaa osaamista tulisi päivittää esimerkiksi verkkokurssien kautta. Päivittyvä osaaminen mahdollistaisi paremmin kilpailukykyisen innovaatiotoiminnan ja loisi paremmat edellytykset Suomen globaalille menestykselle. Jokainen tutkinnon suorittaja saisi automaattisesti tiedon uusista opintokokonaisuuksista ja tavoista päivittää osaamistaan. Myös Sitran Kohti osaamisen aikaa -julkaisu (2019) tuo tätä ajattelua esille laveammin: ”Laajasti ajateltuna elinikäisessä oppimisessa on kyse paitsi osaamisesta, kilpailukyvystä ja hyvinvoinnista myös yhteiskuntamme ytimestä eli sivistyksestä, osallisuudesta ja eriarvoistumisen ehkäisystä.”

Korkeakouluilla on mahdollisuus – ja toisaalta velvollisuus – olla tarjoamassa väyliä jatkuvalle osaamisen kehittämiselle ja oppimiselle sekä sen kautta työelämän uudistamiselle. Oman haasteensa tähän tuo se, että jatkossa osaamista tuotetaan ja tunnustetaan entistä enemmän koulutusjärjestelmän ulkopuolella, mikä tulee osata ottaa huomioon suunniteltaessa uusia koulutusratkaisuja. Esimerkkinä voidaan nostaa vaikka taiteen, kulttuurin, liikunnan ja urheilun keskeinen rooli yleissivistyksen ja osallisuuden rakentumisessa sekä sellaisten taitojen rakentamisessa, joita virallinen koulutusjärjestelmä ei tuota.

Koulutuksella on siis yhteiskunnallisesti vahva sivistyksellinen ja kulttuurinen arvonsa. Suomen tärkeimmät menestystekijät ovatkin koulutus ja tutkimus, jonka näkemyksen myös OECD:n pääsihteeri Àngel Gurría toi esille Suomen vierailullaan. Koulutus voi olla tuottamassa sellaista arvoa yhteiskunnalle, joka ei pelkisty puheessa siihen, kuinka ihmisen tulisi olla tuottava osa yhteiskuntaa mahdollistaen jatkuvan talouskasvun pyrkimyksiä. Pikemminkin koulutuksen kautta on mahdollisuus luoda kestävälle pohjalle rakentuvia ratkaisuja ja uudistaa myös asenteita, ehkä arvomaailmaakin. Työelämä ja työn vaatimukset muuttuvat ja jopa työn käsitettä määritellään uudelleen. Digitalisaatio, globalisaatio, ilmastonmuutos tai muut ihmiskunnan haasteet eivät poista sitä tosiasiaa, että tulevaisuudessa ihminen ja ihmisen kyky toimia toistensa kanssa tulevat olemaan kaiken keskiössä. Tärkein menestystekijä on siis ihmisissä itsessään, mikä on koulutuksen näkökulmasta innostava ajatus.