Toistamme usein ajatusta siitä, että laulukuoroon pyrkivät ne, jotka osaavat jo valmiiksi laulaa. Koulutuksen alalla tämä tarkoittaa sitä, että osaamistaan päivittävät ne, jotka jo osaavat. Vai osaavatko sittenkään? Vai ovatko he vain oivaltaneet, että osaamisen ylläpito vaatii jatkuvaa päivittämistä? Yhtä lailla kuin huippu-urheilijan on jatkuvasti treenattava pysyäkseen huipulla, osaajien on säännöllisesti uudistettava osaamistaan.

Osaamisen uudistaminen tietotyössä on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Neljäs teollinen vallankumous ja eritoten digitalisaatio on ollut kaikkien huulilla niin pitkään ja jatkuvasti, että suomalaisille vaikeat d- ja g-äänteetkin tulevat suusta jo vaivattomasti. Digitaalisuuden ytimessä ovat teknologioiden kehittyminen (erityisesti prosessoritekniikan kehitys ja lähes ilmainen tiedon varastointi) tavoilla, jotka mullistavat paitsi liiketoimintaa myös työtä ja elämää yleisemmin. Kyse ei ole pelkästä yksittäisten digitaalisten teknologioiden haltuunotosta vaan kattavasta integraatiosta, jonka ulottuvuudet kurkottavat sosiaalisista yhteisöistä analytiikkaan ja mobiilista pilveen.

Osaamisille tällä kaikella on mullistava vaikutus. Työn murroksessa vaaditaan uudenlaista osaamista ja taitoja. Monilla aloilla digitalisaatio etenee niin ripeään tahtiin, että muutamankin vuoden takaiset taidot ovat auttamattomasti vanhentuneet, ja tilanne vaikeutuu, jos kehityksen kelkkaan ei ole pääsyä esimerkiksi omalla työpaikalla. Uusia taitoja ja työtapoja on huomattavasti helpompi ottaa haltuun töissä kuin työelämän ulkopuolella. ´

Osaamisen hankkimiselle ei saa olla esteitä

Käynnistimme hiljattain Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian yhteistyönä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman 60 opintopisteen laajuisen Myynnin ja markkinoinnin digiosaaja -koulutuksen. Saimme koulutukseen erityisavustuksen, joka oli kohdennettu ensisijaisesti työttömien ja työttömyysuhan alaisten henkilöiden koulutukseen enintään kaksivuotisilla koulutuksilla. Myönteisessä rahoituspäätöksessä todetaan, että ”Tavoitteena on turvata korkean osaamisen työvoiman saatavuutta ja uusintamista kasvavilla toimialoilla ja positiivisen rakennemuutoksen alueilla”.

Kiinnostus uutta koulutusta kohtaan oli suurta, ja koulutuksen aloitti 58 innokasta ja motivoitunutta opiskelijaa, osa työllisiä, osa työttömiä. Koulutus ei johda tutkintoon, eikä näin oikeuta opintososiaalisiin tukiin, joten sen aikana eläminen on rahoitettava muilla keinoin.

Viime päivinä olemme kuulleet parilta opiskelijalta haasteista TE-toimiston kanssa. Eräälle työttömälle opiskelijalle oli todettu, että opiskelun jatkuessa hän menettää työttömyyskorvauksen, koska hänellä katsottiin olevan riittävät edellytykset työllistyä nykyiselläkin koulutuksella. Tästä huolimatta hänellä on ollut vaikeuksia löytää uutta työtä.

Koulutuksemme tavoitteena on auttaa nimenomaan esimerkkihenkilön kaltaisia ihmisiä. Pelkkä koulutus tai oppiarvo ei suojaa ketään työn murroksen myllerryksessä. Jos tutkinnon suorittamisesta on jo aikaa viisi vuotta tai enemmän, sen myötä opitut taidot ovat monin osin vanhentuneita. Koulutus on toki keskeinen tulevaisuuden raaka-aine. Koulutus ja sen myötä kasvava kyky oppia, ymmärtää maailmaa, erottaa oleellinen epäolennaisesta, yhdistää tiedon palasia laajempiin kokonaisuuksiin ja kehittää omaa työtään ja työyhteisöään ovat aivan keskeisiä menestyksen avaimia tulevaisuudessa. Suomen tuleva menestys ja talouskasvu rakentuu osaamiselle.

Vaan miten tarjoilemme osaamista? Mielellään jo laulutaitoisille kultakurkuille, jotka rakentavat uraa työelämässä? Eritoten työttömien, monella tapaa heikoimmassa asemassa olevien kohdalla soisin, että osaamisen kasvattamiselle ei asetettaisi mitään esteitä. Oman osaamisen kehittäminen kun ei ole keneltäkään pois, päinvastoin: osaaja saattaa onnistua, saada työpaikan ja kantaa kortensa Suomen menestyksen eteen. Poliitikoilta toivoisin, että työllistymisen esteitä myös tältä osin purettaisiin reippaasti. Osaamisen päivittämiselle ei pitäisi pystyttää mitään muureja – sillä siinä menettävät kaikki.