Siirry sisältöön
Jatkuva oppiminen
Minkä pitäisi muuttua, jotta voisimme puhua jatkuvasta oppimisesta?
Julkaistu : 05.11.2019

Korkeakoulutuksen kentällä kaikki puhuvat jatkuvasta oppimisesta. Korkeakouluvision tiekartan mukaan vuonna 2030 vähintään 50 % nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon, ja ”jatkuva oppiminen on mahdollista elämän eri tilanteissa ja korkeakoulujen koulutustarjonta on joustavasti eri käyttäjäryhmien hyödynnettävissä”.

Minkä pitää muuttua, jotta tämä voisi tapahtua?

Muutos yksilöiden kannalta

Uusien asioiden oppiminen ja työssä uudelleen suuntautuminen eivät ole mitään helposti hoidettavia asioita. Yleisen kansanviisauden mukaan uusia asioita opiskelevat ne, jotka oppivat niitä jo muutenkin. Uudelleen suuntautumista välttelevät eniten ne, joiden se pitäisi tehdä.

Jos uskomme tähän kansanviisauteen, niin pelkkä korkeakoulujen koulutustarjonnan laajentaminen ei yksin riitä. Jatkuvan oppimisen tarjonnan täyttävät ne, jotka ovat havainneet kuilun oman osaamisen ja ulkoisten osaamistarpeiden välillä. He tietävät tarvitsevansa uutta osaamista mutta myös hakeutuvat koulutukseen. Niitä, jotka eivät hakeudu, kutsutaan arkikielessä jollakin tasolla syrjäytyneiksi.

Muutos yritysten kannalta

Menestyvän yrityksen ominaispiirteiksi määritellään usein asiakkaan kuuntelu, tehokas markkinointi, reagointinopeus sekä tyytyväiset ja motivoituneet työntekijät. Heikkenevä yritys taas ei kuuntele asiakasta, ei tunnista osaamistarpeitaan, reagoi heikosti ja passivoi työntekijöitä. Surkastuvan toiminnan ja muutostarpeiden välttely johtaa heikkenevään tulokseen. Homman jatkuttua pitkään edessä on toiminnan lopettaminen. Jatkuvan oppimisen kannalta olennaista yrityksen sisällä on tunnistaa henkilöstön osaamistarpeet ja vahvistua yrityksen omilla osaamisalueilla. Sitä yritystä, joka ei ole sitä tehnyt, kutsutaan konkurssipesäksi.

Muutos korkeakoulun kannalta

Jatkuva oppiminen haastaa myös korkeakoulut. Korkeakoulujen on tunnistettava yhteistyökumppaniensa tarpeet ja tarjottava koulutusta tarpeellisilla alueilla. Korkeakoulua, joka ei tunnista asiakkaidensa tarpeita, ei kutsuta syrjäytyneeksi, se ei joudu Suomessa vararikkoon eikä sitä kutsuta konkurssipesäksi. Sitä kutsutaan edelleen korkeakouluksi.

Tämä johtuu siitä, että jatkuva oppiminen on määritelty korkeakoulun tehtäväksi, mutta sille ei ole riittävästi taloudellisia houkuttimia. Rahoitusjärjestelmän pitää muuttua yksilön, yrityksen ja korkeakoulun kannalta. Yksilöiden kouluttautumista pitää tukea enemmän. Yritysverotuksen pitää tukea jatkuvaa oppimista. Erityisesti korkeakoulujen rahoitusjärjestelmän pitää muuttua rajummin, jos jatkuva oppiminen halutaan ottaa todesta.

Lähde:

Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle vision tiekartta.