Vertaismentoroinnilla yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia

Työ oppilaitosorganisaatiossa ja korkeakouluyhteisössä voi olla varsin yksinäistä ja kiireistä. Voi olla vaikeaa varata aikaa omalle oppimiselle ja kehittymiselle. Arjen työssä voi tulla mieleen useita asioita, jotka jäävät pohdituttamaan eikä ole oikein aikaa etsiä tietoa asiasta arjen kiireen keskellä. Tällöin luotettavat kollegat ja vertaiset voivat toimia oivana apuvälineenä sparrailulle ja asioiden pallottelulle. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että sinulla pitää olla verkostot valmiina ja olet tutustunut ihmisiin.

Vertaisoppimista ammatillisen kehityksen tukena

Vertaismentoroinnissa eli VERME-toiminnassa oppiminen perustuu omakohtaiseen kokemukseen sekä aitojen ja käytännöllisten kysymysten ja ongelmien ratkaisemiseen. Se on itseohjautuvan ryhmän omaa suunnittelua ja keskustelua, joka koostuu ryhmän itsensä määrittelemistä tavoitteista ja pelisäännöistä. (Verme2 s.a.; Alaniska 2024.)

Alaniska (2024) on tutkinut vastavuoroista vertaisoppimista ja SG-käytäntöä (study group) korkeakoulussa, ja on kehittänyt vastavuoroisen vertaisoppimisen teorian. Opiskelijoiden näkökulmasta oppimisen vertaisryhmä (SG-ryhmä) toimii itsenäisesti opiskelun ja opetuksen rinnalla, jossa opettaja kuitenkin ohjaa ryhmää tehtävän ja sisällön osalta, mutta ryhmä itse päättää, miten tehtävät tehdään.

Vertaisoppimisessa ryhmät voivat muodostua itseohjautuvasti oppimisryhmiksi (self-managed learning groups). Silloin niissä ei ole johtajaa eikä ryhmää fasilitoida kenenkään taholta. Vertaisoppimisessa hyödynnetään tasa-arvioisten vertaisten työskentelyä. Osallistavat oppimisryhmät ja vertaisprojektitiimit (peer project teams) voivat toimia erilaisilla rakenteilla ja vastuilla. (Alaniska 2024.)

Haaga-Heliassa vertaisryhmämentorointia, VERME-toimintaa, on käytetty työntekijöiden ammatillisen kehittymiseen ja kasvamiseen. Tätä on kokeiltu muun muassa 3AMK:in yhteistyön edistämisen osalta, jossa tavoitteena oli vahvistaa tutkimus- ja kehittämisprojektityön osaamista ja asiantuntijoiden työssä jaksamista (Sipilä, Starck, Nurkka & Penththalandi 2019; Starck & Sipilä 2019).

Alanko-Turunen ja Impiö (2023) ovat kokeilleet ristiinmentorointia, jossa mentorin ja aktorin rooleja ei eroteta toisistaan, vaan asiantuntijuutta jaetaan tasapuolisesti osallistujien kesken. Keväällä 2024 Haaga-Heliassa järjestettiin VERME-pilottiryhmä liittyen ammatilliseen kehittymiseen johtajuudessa, tutkijana kehittymiseen ja tohtoripolun kirkastamiseen (Raaska & Jääskeläinen 2024).

Yksilöoppimisesta yhteisölliseksi oppimiseksi

Erkkilän ja Perunkan (2021) mukaan pedagogista hyvinvointia voidaan tarkastella yksilöllisellä ja yhteisöllisellä tasolla ja yhteisölliseen tasoon liittyy omaan työhön ja omaan ammatilliseen kehittymiseen liittyvät tärkeät verkostot ja työyhteisö, jossa työskentelemme. Dialogisuus, reflektio ja hyvät kokemukset yhteisöllisyydestä lisäävät myös pedagogista hyvinvointia (Erkkilä & Perunka 2021).

Oppiminen on sosiaalinen ilmiö ja se voidaan nähdä systeemisenä prosessina. Tämä tarkoittaa, että yksilö oppii toimimalla vuorovaikutuksessa toisten kanssa rakentaen uutta tietoa huomioimalla toisensa. Tällöin ryhmät ovat käytäntöyhteisöjä ja toimivat lähikehityksen vyöhykkeenä, jossa vertaiset auttavat ymmärtämään monimutkaisia asioita tuoden uusia näkökulmia ja laajentaen omaan ymmärrystä. Luottamuksellinen ja psykologisesti turvallinen vertaisryhmätöiminta myös antaa tukea oman hyvinvoinnin haasteiden kohtaamiseen. (Alaniska 2024.)

Yhteisöllisyys on yhdessä olemista ja tekemistä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Luottamuksen kautta voidaan muodostaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka tuottaa hyvinvointia.

Vertaismentoroinnilla yksilön ja yhteisön sosiaalisen pääoman kasvattamista

Sosiaalinen pääoma tarkoittaakin, että ihmisellä on sosiaalisia ja luottamuksellisia verkostoja. Nämä eivät kuitenkaan synny itsessään, vaan niitä pitää kehittää osallistumalla erilaisten ryhmien toimintaan, jossa tutustutaan ja rakennetaan luottamusta vastavuoroisuuden hengessä. Vertaismentorointiryhmät organisaatioissa tarjoavatkin mainion tavan edistää sekä yksilöiden että yhteisön sosiaalista pääomaa, jossa rakennetaan luottamusta eri rajapintojen välille. Vertaismentorointi ryhmissä voi mahdollistaa yhteistyöskentelyn sujuvuuden sekä mahdolliset uudet yhteistyökuviot ja innovaatiot jatkossa, kun opitaan toistemme vahvuudet, motivaatiotekijät ja innostuksen aiheet.

Yhteisöllisyys on yksi ihmisen perustarpeista ja parhaimmillaan yhteisö tarjoaakin ihmiselle tukea, rohkaisua ja turvaa sekä vahvistaa oppimista. Pedagoginen toiminta on ennen kaikkea kohtaamista ja toisten ihmisten kanssa tehtävää yhteistyötä, ja yhteisöllisyys kuuluu pedagogiseen hyvinvointiin (Erkkilä & Perunka 2021).

Aina ei tarvitse pärjätä yksin ja vertaistuesta voi saada tukea, joka auttaa myös omassa pedagogisessa hyvinvoinnissa. Haaga-Helian koordinoimassa Yhteisön parhaaksi -hankkeessa syvennytään parhaillaan tutkimaan korkeakoulujen työtiimien pedagogista hyvinvointia ja kehittämään käytäntöjä sen toteutumiselle.

Kuva: Shutterstock