Ammattikorkeakoulun perustehtävään sisältyy elinkeinoelämän kehittäminen, ja koulutuksen järjestäjänä meidän tulee vastata käytännönläheisesti työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin. Heikkinen ja Kukkonen (2019) kysyvät, tapahtuuko tämä sivistystehtävän kustannuksella, jolloin on vaarana, että osaaminen jää kapea-alaiseksi. Antaako koulutus riittävät valmiudet vastata ekologisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin, ja onko opiskelijoilla laajempaa ymmärrystä yhteiskunnasta ja sen tilasta? Myös Åhlberg (2006) on tutkinut kestävää kehitystä edistävää kasvatusta ja sitä, miten edistää sen korkealaatuista oppimista.

Tarvitsemme systeemiajattelua, joka on kykyä havainnoida ja ymmärtää asioita ja ilmiöitä moninäkökulmaisesti. Koulutuksen järjestäjinä meidän tulee kouluttaa tulevaisuuden muutostekijöitä, jotka tekevät töitä vastuullisemman tulevaisuuden puolesta.

Heikkisen ja Kukkosen (2019) mukaan ammattikorkeakoulujen olisi hyvä antaa opiskelijoille myös dialogisia ja kriittisiä valmiuksia, joiden kautta käsitteellistää ymmärrystä ympäröivästä yhteiskunnasta ja hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä paikallisesti ja planetaarisesti.

Uudet innovaatiot syntyvät usein korkeakoulun ja työelämän yhteisillä rajapinnoilla. Niin kävi myös tällä kertaa, kun konseptoimme SUSTIS-pelin, jonka tarkoituksena oli tuoda oivalluksia kestävästä kehityksestä ja vastuullisuudesta HR-opiskelijoille.

Dialogisen SUSTIS-vastuullisuuspelin kehittäminen

Yhteisen pelin kehittäminen kiteytyi kysymykseen siitä, miten voisimme pelillisin keinoin lisätä vastuullisuuden ja kestävän kehityksen osaamiseen liittyviä teemoja osaksi HR-opiskelijoiden opintojaksoa. Aloitimme yhteiskehittämisen yhteistyössä Muutostaito Oy:n kanssa, joka on erikoistunut dialogisiin pelikonsepteihin fasilitoivan valmennuksen keinoin.

Työnjaollisesti Jani Siirilä keskittyi pelikonseptin sisältöön kestävän kehityksen näkökulmasta tutkittuun tietoon peilaten ja Tiina Mehto toi puolestaan mukanaan HR-asiantuntijuuteen liittyvää näkemystä. Muutostaito Oy:stä Sami Sarén ja Sabina Ågren-Hellman lisäsivät konseptiin pelillistämisen elementit ja toimivat pilotoinnin fasilitoijina.

Pelilaudan teemojen aiheet liittyvät ilmastonmuutokseen, kiertotalouden edistämiseen, työsuhteen elinkaareen ja ympäristövastuuseen HR-asiantuntijan työssä. Tämän lisäksi keskusteltiin HR-asiantuntijan roolista ilmastonmuutoksen muutosagenttina sekä omasta vastuunotosta. Peliryhmät keskustelivat esimerkiksi yhdessä, mitä seuraavista teemoista he painottaisivat eniten ihmisten henkilökohtaisen vastuunoton alueella: kulutus, asuminen ja energia, liikkuminen ja ravinto. Pisteytys pelilaudan osioiden välillä liikkuessa sisälsi sattumanvaraisuutta, ja suurin merkitys pisteytykselle olikin, miten hyvin ryhmät perustelivat oman vastausvaihtoehtonsa. Peliin päätettiin sisällyttää myös oikein‒väärin-faktakysymyksiä, jotka toivat oman lisän pisteytykseen.

Opiskelijat kokivat, että pelillistäminen oli kiva ja hauska tapa käydä tärkeitä ja vaikeitakin aiheita läpi. He kokivat, että tämä oli ”hyvän mielen peli”, jossa oli kiva tunnelma eikä ollut väliä, oletko oikeassa vai väärässä. Peli koettiin positiiviseksi ja erilaiseksi tavaksi oppia.

Opiskelijat kokivat myös, että keskustelut ja erilaiset näkökulmat olivat piristäviä, ja he pitivät siitä, että kuulivat, mitä muut ovat mieltä asioista. ”Ihmisillä oli paljon sanottavaa.” Heidän mielestään oli tärkeää pohtia yhdessä näitä asioita, ja yksi opiskelija totesi, että ”peli toimi skeptikollekin”. Pelin kautta opiskelijat tutustuivat myös muihin ryhmäläisiin ja saivat uusia näkökulmia, joita hyödyntää opintojen edetessä.