Kiertotalousliiketoiminta perustuu olemassa olevien materiaalien uudelleenkäyttöön, kierrätykseen tai muuhun tehokkaaseen hyödyntämiseen. Kirjanpidon mielenkiintoisessa maailmassa tämä haastaa perinteisen tasearvostusmenetelmän, joka perustuu varojen arvostamiseen niiden hankintahinnan perusteella (Kirjanpitolaki 30.12.2015/1620).

Keskustelua on syntynyt siitä, voidaanko suomalaisen kirjanpitolain mukaan välilliset kustannukset sisällyttää tasearvoon vaikka hankintameno olisi nolla tai jopa negatiivinen, toisin sanoen yritys voi veloittaa toisen yrityksen sivumateriaalien kierrätyksestä. Tätä pohdimme myös talousasioihin syventyineiden opiskelijoiden kanssa.

Mitä laskea mukaan hankintamenoon?

Useat suuret ja kansainvälisesti toimivat yritykset Suomessa noudattavat International Financial Reporting Standards (IFRS) -standardeja kirjanpidossaan. Näitä yrityksiä ovat muun muassa pörssiyhtiöt sekä muut suuret ja kansainvälisesti toimivat yritykset. IFRS:n mukaan vaihto-omaisuus tulee arvostaa hankintamenoon tai sitä alhaisempaan nettorealisointiarvoon. Yksinkertaistettuna nettorealisointiarvo on myyntihinta vähennettynä myyntikustannuksilla. Nettorealisointiarvo kiertotalousyrityksillä harvoin on hankintamenoa alhaisempi.

IFRS:n hankintameno kuitenkin poikkeaa suomalaisen kirjanpitolain määritelmästä niin että IFRS:ssä hankintamenoon sisällytetään kaikki ostomenot, valmistusmenot sekä muut menot, jotka ovat aiheutuneet vaihto-omaisuuden saattamisesta siihen sijaintipaikkaan ja tilaan, joka sillä on tarkasteluhetkellä (International Financial Reporting Standards Foundation). Kiertotalousyritykselle tyypillisesti aiheutuu merkittäviä kustannuksia materiaalien testaamisesta, kuljettamisesta sekä varastoinnista, jotka siis IFRS:n mukaan pitää laskea hankintamenoon mukaan.

Perusteellisuutta materiaali- ja resurssiarvojen arviointiin

Kirjanpidon laatimisperiaatteiden mukaisesti, yrityksen on oltava hyvin läpinäkyvä ja perusteellinen arvioidessaan materiaalien ja resurssien arvoa. Arvostuksessa on huomioitava mahdolliset riskit ja epävarmuustekijät, kuten markkinahinnan vaihtelut ja teknologian kehitys, jotka voivat vaikuttaa materiaalien arvoon tulevaisuudessa. Myös ilmastonmuutos voi vaikuttaa vaihto-omaisuuden arvostukseen, esimerkiksi silloin, jos yritys käsittelee päästöoikeuksiansa vaihto-omaisuudessa.

Viimeistään tilinpäätöksessä taseen arvostamisessa on huomioitava epävarmojen tulevaisuuden tapahtumien vaikutus, esimerkiksi materiaalien saatavuus, tuotantolaitosten sijaitseminen alueilla, joilla on mahdollisuus äärimmäisiin sääilmiöihin, materiaalien ja/tai kuljetuskustannusten nouseminen ilmastonmuutoksen tai muiden syiden johdosta.

Tilinpäätöksessä on velvollisuus ja toisaalta taas mahdollisuus antaa lisätietoja virallisten laskelmien lisäksi liitetiedoilla. Näissä liitetiedoissa voidaan kertoa lukijalle esimerkiksi materiaalivarastosta, jonka kirjanpidollinen arvo on nolla, mutta jolla kuitenkin on tulontuottamiskykyä eli toisin sanoen arvoa tulevien tilikausien liiketoiminnassa. Lisäksi saattaa olla tarpeen kertoa mitä olennaisia ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä yritys on tasearvostuksessa huomioinut.

Hyvin laaditut liitetiedot antavat sijoittajille ja muille sidosryhmille paremman käsityksen yrityksen toiminnan kestävyydestä ja tulevaisuuden näkymistä.

Tasearvostussäännöt yhtenäisemmäksi

Mielenkiintoinen kysymys onkin se, voitaisiinko suomalaisessa kirjanpitokäytännössä siirtyä IFRS:n suuntaan. Tällöin olisi kiistatonta, että yritys voisi tietyissä tilanteissa sisällyttää vaihto-omaisuuden tasearvoon välilliset menot, siitäkin huolimatta, että hankintameno on nolla tai negatiivinen, erityisesti, kun EU:ssa tavoitellaan siirtymistä kiertotalousmalliin ja hiilineutraalisuuteen vuonna 2050 (European commission).

Kiertotalousyritysten taseiden ei mielestäni tulisi olla heikompia tasearvostussääntöjen takia kuin neitseellisiä materiaaleja käyttävien yritysten taseiden. Niin kuin tilanne tällä hetkellä saattaa olla.

Kuva: Shutterstock