Siirry sisältöön
Työelämä
Miten psykologinen turvallisuus rakentuu tiimeissä?
Julkaistu : 15.12.2022

Uusien innovaatioiden ja ratkaisujen löytämisen edellytyksenä on, että niitä uskalletaan esittää. Kun kyse on tiimistä, on ilmapiirin oltava sellainen, että tuntuu helpolta ehdottaa uusia ideoita.

Tiimien tasolla tätä ilmapiiriä voi tarkastella psykologisen turvallisuuden käsitteen avulla. Yleisin määritelmä psykologisesta turvallisuudesta viittaa ”tiimin jäsenten jakamaan uskomukseen siitä, että tiimissä on turvallista ottaa riskejä” (Edmondson 1999).

Tiimien turvallisuutta tutkivassa TIITU-hankkeessa olemme havaintojemme perusteella laajentaneet psykologisen ja emotionaalisen turvallisuuden koskemaan vielä laajemmin työympäristöä sekä toiminta- ja vuorovaikutuskulttuuria, joissa jokainen kokee olevansa turvassa tasa-arvoisena, yhdenvertaisena ja arvostettuna tiimin jäsenenä. Fyysisellä turvallisuuden kokemuksella on myös tärkeä roolinsa, vaikka hankkeemme ei keskitykään ensi sijassa siihen.

On huomattu, että psykologinen turvallisuus on merkityksellisintä tiimien tasolla (Newman ym. 2017; Edmondson & Lei 2014.). Tiimejä tutkiessamme olemme havainneet, että tiimin suhde muuhun toimintaympäristöön (johto, kollegat, organisaation käytännöt) on myös todella tärkeä tekijä. Näistä psykologisen turvallisuuden tekijöistä on paljon tutkimusta, mutta yllättävän vähän on tutkimusta siitä, miten psykologinen turvallisuus kehittyy ja rakentuu, vähentyy tai tuhoutuu (Edmondson & Lei 2014, 38). Tutkimuksemme on ollut mielenkiintoinen matka juuri niihin tekijöihin, joista psykologinen turvallisuus syntyy.

Tutkimuksessamme olemme kartoittaneet mukana olleiden organisaatioiden tiimin jäsenten kokemuksia ja näkemyksiä turvallisuudesta ja turvattomuudesta. Mukana oli neljä tiimiä neljästä eri organisaatiosta. Tiimin jäseniä yhdessä tiimissä on 4–7. Tutkimuksen keskeisenä menetelmänä on ollut biometrinen mittaus, jossa tiimien kommunikaatiota on tutkittu tekoälyyn pohjautuvalla algoritmilla. Menetelmän avulla tunnistamme ihmisten oletettuja tunnereaktioita kasvojen liikkeistä videolla. Olemme koonneet havaintoja osallistujien vastauksista, joita on kerätty ennen videointia ja sen jälkeen kerätyistä kyselylomakkeista sekä reflektiovideointien aikana käydyistä tiimikeskusteluista.

Psykologista turvallisuutta synnyttävät tekijät

Havaintojemme perusteella yhteinen kanssakäyminen, tekeminen, pohtiminen ja asioiden suunnittelu, ajatusten vaihto ja tilanteiden peilaaminen lisäsivät tiimien psykologista turvallisuutta. Myös yhteinen ymmärryksen rakentaminen sekä mahdollisuus puhua itseä vaivaavista asioista näyttäytyivät tärkeinä psykologisen turvallisuuden indikaattoreina.

Tutkimme keskeisesti tiimejä, emme yksilöiden toimintaa. Tämä tarkoittaa, että yksilöiden toimintaa ja reaktioita tarkastellaan yhdessä muiden yksilöiden reaktioiden kanssa ja esimerkiksi psykologisen turvallisuuden kokemus koskee nimenomaan tiimiä kokonaisuutena. Yksilöllä voi toki olla merkittävä vaikutus tiimiin, mutta yksilöiden muodostaman kokonaisuuden avulla tutkimme tiimin toimivuutta. Tiimin turvallisuutta lisäävinä tekijöinä osallistujat pitivät avoimuutta, jokaisen huomioimista, rentoa ja hyvää ilmapiiriä ja vuorovaikutusta, luottamusta, toisten (ja heidän ammattitaitonsa) kunnioitusta, arvostusta ja kuuntelemista. Tiimin jäsenten tunteminen, historia yhdessä toimimisesta ja sopivan kokoinen (eli riittävän pieni) tiimi lisäävät turvallisuuden kokemusta. Sitä lisäävät myös hyvät käytöstavat, rauhallisuus ja tilan antaminen. Kehon kieli ja varsinkin katsekontakti mainittiin turvallisuutta lisäävinä tekijöinä.

Psykologista turvallisuutta vahvistavat myös kokeneiden kollegojen apu ja ohjeet sekä hyvä ja osaava esihenkilö. Vastausten perusteella psykologisesti turvallisessa tiimissä annetaan vastuuta ja haastetaan, mutta ei liikaa. Annetaan positiivista palautetta, mutta pystytään tarvittaessa myös konsensukseen.

Tiimikokousten dynamiikkaa

Kokousten osalta osa tiimiläisistä korosti turvallisuutta lisäävinä tekijöinä esityslistaa ja sen mukaan etenemistä sekä asiassa pysymistä. Osalle ilmapiiri oli tärkeämpi. Näiden ei tietenkään tarvitse olla toisiaan poissulkevia tekijöitä. Tärkeä havainto on, että ihmisten kokemukset turvallisuutta tuottavista tekijöistä myös vaihtelevat. Yhtä oikeaa toimintatapaa ei ole vaan kyse on moniulotteisesta kokonaisuudesta, jossa merkittäviä tekijöitä on lukuisia alkaen tiimin tehtävästä ja kulloisestakin tilanteesta, ulottuen tiimiläisten henkilökohtaisen historiaan organisaatiossa ja tiimin suhteeseen muuhun organisaatioon.

Yhteisiä tekijöitä toimivalle ja turvalliselle tiimille kuitenkin tutkimuksemme mukaan löytyy. Tasaveroinen keskustelu, kuuntelu ja ideoiminen ovat osallistujien kokemusten mukaan tärkeitä turvallisuutta lisääviä tekijöitä, ja myös meidän tutkijoiden analyyseissa nämä tekijät tekivät vuorovaikutuksesta erityisen positiivista.

Jotkut vastaajat eivät tunnistaneet turvallisuuden tunnettaan vähentäviä kokemuksia. Jotkut kokivat tuttuuden tunteen lisäävän turvallisuuden kokemusta ja vastaavasti sen, että ei tunne kaikkia hyvin, vähentävän turvallisuuden kokemusta. Yhteisen ajan puute ja kiireinen suorittaminen, liiallinen työn määrä, asioiden jääminen kesken ja hallinnan tunteen puuttuminen sekä ajoittainen ulkoapäin tuleva suorituspaine vähensivät turvallisuuden tunnetta. Osa turvallisuutta vähentävistä tekijöistä liittyykin laajempaan toimintaympäristöön. Yksi osallistuja tiivisti tämän osuvasti: paineet organisaation tasolla.

Useat osallistujat kaipasivat struktuuria. Turvattomana koetaan rakenteiden ja ohjeistuksen puute varsinkin fyysistä turvallisuutta koskien. Muutama maininta liittyi myös huonoksi koettuun vuorovaikutukseen, kuten kriittiseen, väheksyvään puheeseen, naljailuun ja nokitteluun tai avoimuuden puutteeseen. Yksinolon tai kuulluksi tulemattomuuden kokemukset vähensivät turvallisuuden tunnetta. Kriittisesti suhtauduttiin myös liian hallitseviin persooniin ja joidenkin tiimiläisten mielipiteiden sivuuttamiseen.

Tutkimukseen osallistuminen sai osallistujat pohtimaan myös omaa rooliaan. Jotkut pohtivat, että onko kenties itse muiden mielipiteitä sivuuttava henkilö tai liian hallitseva persoona.

Esille tuli myös, että organisaation kulttuuri ja rakenteet voivat tukea tai toisaalta myös estää psykologista turvallisuutta. Vaikka psykologinen turvallisuus onkin ehkä tärkeintä tiimien tasolla, organisaation laajempi kulttuuri ja rakenne ei voi olla vaikuttamatta siihen. TIITU:ssa esille tulleita uusia psykologisen turvallisuuden ulottuvuuksia voidaan hyödyntää tiimien valmennuksissa sekä johtamiskoulutuksissa.

Lähteet

Edmondson, A. (1999). Psychological Safety and Learning Behavior in Work Teams. Administrative Science Quarterly 44 (2), 350–383.

Edmondson, A. C. & Lei, Z. (2014). Psychological Safety: The History, Renaissance, and Future of an Interpersonal Construct. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior 1, 23 – 43.

Newman, A., Ross, D., Nathan, E. (2017). Psychological safety: A systematic review of the literature. Human Resource Management Review 27, 521–535.