Se, että tulevaisuuteen ei ole kristallipalloa haastaa oman elämän suunnittelua ja valintojen tekemistä. Opiskelija voi pohtia, mihin suuntaan osaamista kannattaa kehittää, jos ei ole tietoa mille osaamiselle on tulevaisuudessa tarvetta. Yrityksissä tulevaisuuteen panostaminen voi tuottaa päänvaivaa liiketoimintahorisontin verhoutuessa sumun peittoon.

Aiemmin tavallinen viiden tai kymmenen vuoden suunnittelujänne on muuttunut nykymaailmassa jopa turhaksi, sillä toimintaympäristö ehtii tuossa ajassa muuttua moneen kertaan. Niin yksilöiden kuin yhteisöjen strategiatyö onkin muuttunut entistä enemmän tulevaisuuden ennakoinniksi.

Mahdolliset ja mahdottomat tulevaisuudet

Tulevaisuuden ennakointi perustuu ajatukseen vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Yleinen tapa jäsentää erilaisia tulevaisuuksia on puhua mahdollisista, todennäköisistä ja toivotuista tulevaisuuksista. Puhutaan myös uskottavista tulevaisuuksista. (Masini 1993.)

Suosittu tapa visualisoida vaihtoehtojen kirjoa on esittää tulevaisuus ajan suhteen avautuvana kartiona, jonka ulkopinta kuvastaa kuviteltua mahdollisten vaihtoehtojen kirjoa, jonka sisään edelleen todennäköisemmät tai uskottavimmat – joko toivotut tai ei-toivotut – kehityskulut sijoittuvat. Mitä pidemmälle ajassa mennään, sitä moninaisempi vaihtoehtojen kirjo voi olla.

Kartio onkin mainio metafora. Samalla kun se jäsentää näkemyksiä tulevaisuudesta, se myös tekee näkyväksi ajattelun suuntautuneisuuden ja rajoittuneisuuden. Katsoessamme maailmaa jostakin suunnasta on selvää, että jokin toinen suunta jää pimentoon. Toiseksi uskomuksemme ja käsityksemme maailmasta ohjaavat ajatteluamme. Näin rajaamme osan vaihtoehtoisista ajatuskuluista ja näkökulmista automaattisesti pois.

Viime vuodet ovat varmasti havahduttaneet itse kutakin maailmassa ilmenevään yllätyksellisyyteen ja epävarmuuteen. Aika harva henkilö tai organisaatio lienee lopulta huomioinut nykyistä maailman tilannetta, vaikka vain viiden vuoden takaisissa suunnitelmissa, strategioissa tai päätöksissä. Tulevaisuuskartion ympärille voidaankin määritellä vielä yksi alue. Se on hallitsevien olettamusten ulkopuolella oleva erilaisten tulevaisuuksien potentiaali, josta realisoituu mielettömiä tai mahdottomalta tuntuvia kehityskulkuja (Voros 2017).

Jos tarkkoja ollaan, kartion ulkopuolella on aina enemmän tilaa kuin sisäpuolella. Lisäksi kartio voi laajeta vain eteen- ja ulospäin. Miten paljon lopulta haastamme itseämme ajattelemaan tai näkemään, mitä siellä voisi tapahtua?

Koulutustoiminta ja mahdottomat maailmat

Ennakointi ei ole helppoa, sillä usein kyse on hyvin monimutkaisista systeemisistä muutoksista. Tällöin ilmiöt linkittyvät toisiinsa yllättävillä ja dynaamisilla tavoilla, jolloin syntyy täysin ennakoimattomia tapahtumia. Vaikka kuinka tarkastelemme megatrendejä, etsimme heikkoja signaaleja ja arvioimme vaihtoehtoisia kehityskulkuja, yllätyksiä ilmaantuu. Systeemi on enemmän kuin osiensa summa.

Asiantuntijat ja organisaatiot yrittävät kuitenkin nähdä tulevaan. Ja niin mekin. Koulutusorganisaationa pyrimme vuorovaikutukseen työelämän kanssa, ennakoimaan tulevia osaamistarpeita, päivittämään opetustarjontaa ja kehittämään osaamistamme. Instituutiona yritämme luoda vakautta muutoksen aiheuttamassa epävarmuudessa tekemällä näkyväksi maailmaa, jossa elämme ja jota kohti olemme menossa. Pyrimme tarjoamaan opiskelijoille turvallisuuden kokemusta siitä, että opiskelemalla meillä työllistyt ja pärjäät tulevaisuudessa.

Varmuutta tulevasta ei kuitenkaan ole. Ja asemastamme tai kaikesta näkemästämme vaivasta huolimatta ei meilläkään. Ainoita asioita, mistä voimme olla varmoja, on se, että tulevaisuus tulee eroamaan menneisyydestä. Voimme nykyisiä muutoksen merkkejä tarkastellessa todeta, että vaihtoehtoisten kehityskulkujen kirjo lienee suurempi kuin koskaan aiemmin.

Tulevaisuuden kilpailuetu

Viime vuosina on ollut muodikasta puhua resilienssistä, joustavuudesta mukautua tai sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Paikoilleen jämähtäneet ajatusmallit ja toimintatavat ovat yksiä suurimpia esteitä tulevaisuuden toimintakyvylle. Tämä pätee niin yksilöihin kuin organisaatioihin. Asia voidaan kääntää myös toisin päin. Tulevaisuuden menestyksen voidaan ennakoida rakentuvan merkittävällä tavalla yllättävän, uuden ja oudon äärellä.

Korkeakoulutuksessa tehtävämme on rakentaa tulevaisuuskestävää kartiota. Autamme työelämää tekemään mahdollisimman hyvin sen, mitä jo näemme tai voimme kuvitella, että pitääkin tehdä. Siitä on lopulta helppo tehdä lupauksia. Tarvitaan vain resursseja laittaa toimeksi. Uutta arvoa voimme luoda auttamalla opiskelijoitamme ja asiakkaitamme valmistautumaan mahdottomaan. Joskus sekin realisoituu. Tämä edellyttää, että olemme itsekin valmiita astumaan epävarmuuteen, mahdottomuuteen ja uskomattomaan.

Editointi: Marianne Wegmüller

Kuva: Haaga-Helia