Siirry sisältöön
Tutkimus ja kehittäminen
Kohti luovien toimijoiden ja hoivakotien yhteistyömallia
Julkaistu : 16.11.2022

Minkälaisia liiketoimintamahdollisuuksia syntyy hoivakotien ja luovien alojen toimijoiden yhteistyöstä?

Kohti luovien toimijoiden ja hoivakotien yhteistyömallia -podcast-jaksossa keskustellaan yhteistyön nykytilasta ja sen kehittämisestä. Jaksossa nostetaan esille myös luovien toimijoiden ja hoivakotien yhteistyön liiketoimintapotentiaali ei vain Suomessa, vaan myös kansainvälisesti.

Keskustelemassa ovat Business Finlandin Creative Business Finland -ohjelmajohtaja Kenneth Nyholm ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta vanhempi tutkija Anna Ruohonen ja projektiasiantuntija Iris Humala.

Kuuntele jakso ja innostu!

Kuva: Shutterstock

Äänitteen kesto: 35 min

Litterointimerkinnät

Juontaja: Anna Ruohonen
Vieraana: Iris Humala ja Kenneth Nyholm

sa- sana jää kesken
(sana) epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja
(-) sana, josta ei ole saatu selvää
(–) useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää

, . ? : kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa

Anna: Tervetuloa kuuntelemaan elossa vanhustyön luovemmat kasvot Podcastia. Podcastissa paikannamme luovien alojen toimijoiden roolia sekä luovan toiminnan vaikuttavuutta vanhustyön kentällä. Pohdimme luovien toimijoiden mahdollisuuksia rakentaa yhteistyöverkostoja ja liiketoimintamalleja ikääntyneiden asiakkaiden parissa. Tähystämme vanhuustyön tulevaisuuden näkymiä ja maalailemme siihen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Meillä jokaisella on edessä vanhuus ja oikeus siihen, että vanhuuteemme kuuluu luovuutta.

Mikä on luovantoiminnan merkitys hoivakotien ympäristössä? Millä tavoin yhteiskehittämällä voidaan elvyttää luovaa alaa ja hoivakoteja? Näihin kysymyksiin pyrimme tarjoamaan vastauksia vuonna 2021 käynnistyneessä Elossa-hankkeessa. Minä olen Anna Ruohonen Haaga-Heliassa, toimin Elossa-hankkeessa Haaga-Helian tiimin vetäjänä ja tutkijana. Tänään mukanani keskustelemassa aiheesta ovat Kenneth Nyholm ja Iris Humala. Iris on Haaga-Helian projektiasiantuntija, joka työskentelee luovien toimijoiden coachina ja tutkijana ja Kenneth on Creative Business Finland -ohjelman johtaja ja Elossa-hankkeen ohjausryhmän jäsen. Tervetuloa.

Kenneth: Kiitos.

Iris: Kiitos, kiitos.

Anna: Aloitan helpolla kysymyksellä. Mikä luova tekeminen innostaa sinua Iris?

Iris: Minua on aina innostanut käsityö ja se on vaan pysynyt tässä elämän varrella mukana. Kudon ja virkkaan ja teen tällaista ja sitten taas toisaalta mä olen kovasti kiinnostunut kaikesta taiteesta. Kaikki taidenäyttelyt ovat semmoista, missä mielelläni kyllä käyn ja tietysti myös sitten tämmöiset konsertit, niin ne on mitä. Mutta en mä itse kyllä soitan, mutta kuuntelen mielelläni.

Kenneth: Mä soitan vähän kitaraa kyllä, ei ole nyt mukana, en voi antaa näytettä tässä, mutta siis joo, kulutan niin sanotusti taidetta, kulttuuria kyllä mielelläni. Ja sitten mulla on 5-vuotias tytär eli me piirrellään kaikenlaista yhdessä. Ja sitten mä ajattelen sillä tavalla, että työelämässä usein jos tulee vähänkin monimutkaisempi asia, niin mä piirrän kuvan siitä, silloin mä ymmärrän paremmin sitä jotenkin. Jotenkin mä hahmotan asioita visuaalisesti, että töissäkin tulee paljon piirreltyä siinä mielessä.

Anna: Onpas kiinnostavaa. Jos mun pitäisi vastata tuohon kysymykseen, niin mä ehkä sanoisin ehkä, että luovan toiminnan tuotoksista mä tykkään muun muassa kuvataiteesta, siinä meillä on jotakin samanlaista Iriksen kanssa, baletista, musiikista. Mutta sitten se luovatekeminen, mikä mua ehkä innostaa eniten, on tanssi ja toisaalta taas myös laulujen sanojen kirjoittaminen eli semmoinen luovaprosessi. Hyvin kiinnostava ja me esitämme tämän saman kysymyksen luoville toimijoille ja hoivakotien työntekijöille tämmöisessä yhteisessä tilaisuudessa. Ja ne vastaukset, jotka nousivat siitä esiin, niin erityisesti ihmisiä innostaa musiikki, sitten toiseksi tulevat draama ja luonto. Sitten tämä käsillä tekeminen, onpas kiinnostavaa kun sä nostit sen esiin, koska sekin on vahvasti semmoinen asia ja luova tekeminen, mikä tuntui innostavan myös näitä hoivakodin ympäristön työntekijöitä ja muitakin luovia toimijoita. Eli tämän tyyppisiä vertailukohteita meillä. Toteutimme Elossa-hankkeessa alkukartoituksen Helsingin seniorisäätiön hoivakotien johtajien ja hoitajien keskuudessa. Tulosten mukaan yli puolet hoivakotien työntekijöistä haluaisi mielellään käyttää asukastyössä nykyistä enemmän luovia menetelmiä. Hoitajien mielestä luovatoiminta lisää hoivakotien asukkaiden hyvinvointia. Sen avulla pystyy tekemään hoitajien työstä mielekkäämpää, asukkaiden ja hoitajien arjesta yhteisöllisempää. Niin Iris, sä olet ollut mukana seuraamassa luovaa toimintaa hoivakodeissa, sä olet osallistunut hoivakodeissa pidettyihin luoviin pajoihin. Oliko siinä jotakin sellaista hetkeä tai tilannetta, joka olisi jäänyt erityisesti sinulle mieleen?

Iris: Ehkä semmoinen tilanne mikä oikeastaan ei ollut kauhean helppo sille luovalle toimijalle, kun nämähän ovat muistisairaita pitkälti, eri tasoisia muistisairaita näissä hoivakodeissa. Sitten yhdessä tämmöisessä pajassa yksi hoivakodin asukas oli hyvin kaikkitietäväinen ja toi koko ajan esille, että kyllä hän tämän tekee paremmin ja se oli kuvataiteen ryhmä. Sitten hän lopulta vielä kovalla äänellä julisti, että hän haastaa koko työn, että ei tällä ole mitään merkitystä, että tämä loukkaa näitä asukkaita, että täällä näitä pannaan tekemään jotakin. Siinä oli sitten luovatoimija oli sitten tietysti vielä, hänellä oli ensimmäinen paja tässä silloin menossa, niin hän oli hyvin hetken siinä, että hetkinen miten tästä selvittäisiin. Mutta siinä sitten nämä hoitajat, jotka muutenkin ovat olleet minusta tosi aktiivisesti, yleisesti ottaen aktiivisesti mukana näissä pajoissa. Niin hän sitten tämän sillä tavalla hienotunteisesti sai ohjattua tämän henkilön hetkeksi hiljaa ja sitten hän vähän ajan kuluttua itse lähti pois koko tilanteesta. Mutta tällaisia tilanteita siellä, tyypillinen, siis voi tulla eteen tämmöisiä, joita kukaan ei osaa arvata ennakolta just näissä muistisairaiden parissa. Se nyt jäi sen takia mieleen, kun se oli niin poikkeuksellisen vahva tilanne ja semmoinen vähän hankala tilanne silloin ja kyllä se siitä silloin meni ihan. Tämä luovatoimijakin oli sitten ihan tyytyväinen, että se meni niin lopulta.

Anna: Jos tämä on ollut enemmän semmoinen poikkeuksellinen tilanne, niin mikä on ollut yleensä se, minkälaista se toiminta on ollut siinä hoivakodeissa?

Iris: Yleisesti ottaen todella myönteisesti nämä asukkaat ovat ottaneet vastaan kaikki nämä luovat toiminnat ja luovat toimijat. Ja sitten erityisesti yhdellä oli vielä semmoinen mummonukke mukana, niin se oli sitten oikein niitä positiivisempia asioita mitä siellä, sitä halittiin ja sille puhuttiin ruotsia ja ranskaa ja vaikka mitä. Se kuvasi sitä, että kyllä ne oli piristäviä poikkeuksia päivälle ja normaali rytmiin nämä tilaisuudet.

Anna: Eli tämmöisen tunnelman ja kokemuksen luomista asukkaille ja hoitajillekin.

Iris: Kyllä, ehdottomasti.

Anna: Yksi alkukartoituksesta poimittu sitaatti kuuluu seuraavasti: ”Toivoisin, että hoitajille ja johdolle tulisi ymmärrys siitä, että luovatoiminta, taide ja kulttuuri monessa muodossaan kuuluu osana asukkaan kokonaisvaltaista hoitoa. Toivoisin, että lupa tehdä luovasti muuttuisi asenteeksi myös hoitotyössä”. Kenneth, mä kutsuin sut mukaan Elossa-hankkeen ohjausryhmään, kiitos kun sä suostuit ja tulit siihen mukaan. Jo meidän ensimmäisissä keskusteluissa nousi esiin se, että luovien toimijoiden ja hoivakotien yhteistyössä heijastuu jotakin sellaista ainutlaatuista suomalaista osaamista. Sillä saattaa hyvin olla kysyntää myös kansainvälisesti ja vientipotentiaalia, niin kun me puhutaan tästä luovien toimijoiden ja hoivakotien yhteistyöstä, minkälaista suomalaista uniikkiosaamista tässä mahdollisesti nousee esiin?

Kenneth: Hyvä kysymys. Siis sehän oikeastaan jää nähtäväksi tässä pikkuhiljaa, että kun nähdään minkälaisia toimintamalleja tässä kehitellään. Tietysti voi ajatella sitä yksittäisen luovan toimijan tarjooman näkökulmasta, että mitä hänellä on tarjottavaa. Silloin ehkä helposti mennään siihen, että mietitään miten sen ratkaisun voi ikään kuin monistaa ja skaalata ja ehkä rakentaa siihen jotain digitaalista ulottuvuutta, jolloinka se kansainvälistyminen on pikkusen helpompaa. Mutta sitten, jos ajatellaan suuremmassa kuvassa uusia toimintamalleja, niin siinähän voi myöskin olla potentiaalia, että kehitetään tässä meidän yhteiskunnassa, jossa on aika, sanotaanko, matalat aidat, hierarkia-aidat tietyllä tavalla, että sun on helppo lähteä keskustelemaan oikeastaan ylimmänkin johdon kanssa eri organisaatioissa. Niin jotenkin jos kehitetään semmoisia toimintamalleja, joita sitten voitaisiin ehkä istuttaa osaksi jotain suurempaa tarjoomaa. Että vähän samassa mielessä, kun suomalaista hyvämaineista koulujärjestelmää on viety muihin maihin, sitä kokonaisratkaisua. Niin ehkä tässäkin voitaisiin sellaisia toimintamalleja kehittää, jotka voisi olla osana tämmöistä kokonaistarjoomaa sitten. Että sekä yksittäisen luovan toimijan osalta siellä on mahdollisuuksia, mutta sitten on tosiaan tämä skaalautumisen haaste siinä, jos se on vaan yksittäisen ihmisen toimintaa, tämmöistä ikään kuin konsulttina siinä, niin se on haastavaa. Mutta sitten myöskin tämä toimintamallin vieminen tavalla tai toisella osana jotakin kokonaisuutta, niin siinä on varmaan mahdollisuuksia kyllä.

Anna: Kenneth, kun sä johdat tätä Creative Business Finland -ohjelmaa, niin sen lähtökohtana on se, että luovaa osaamista voi sulauttaa kaikkeen liiketoimintaan. Voisiko tämänkaltaisella uudella luovien toimijoiden avauksella hoivakodeissa olla innostavaa vaikutusta luoville toimijoille rantautua myös muille toimialoille?

Kenneth: Joo, tässä on kyllä hyviä mahdollisuuksia. Tämä oli oikeastaan yksi motiivi sille, että mä lähdin mukaan tähän hankkeeseenkin aika innostuneena. Tässä koitetaan ratkaista sitä kysymystä ja haastetta, joka meillä on siinä, että miten tämä kysyntä ja tarve kohtaa sitten sen tarjonnan. Mä uskoisin, että missä tahansa liiketoiminnassa voitaisiin hyödyntää luovia menetelmiä. Tietenkin tämmöiset palvelumuotoilu, tämän tyyppiset on jo jalkautunut moniin yrityksiin ja ympäristöihin. Sitten ehkä tämmöinen, sanotaan nyt strateginen muotoilu, sen organisaation kokonaiskehittämisessä, niin siellä on mahdollisuuksia sitten ylipäänsä. Jotenkin tässä luovuudessa ja luovissa menetelmissä, niin niissä on jotakin sellaista, joka avaa meidän ajattelua uudella tavalla. Muuten me aika lailla kelataan niitä samoja asioita, tullaan joka aamu töihin ja melkein samalla tavalla tehdään ja ajatellaan asioista. Ja sitten kun tulee tämmöinen luovakomponentti haastamaan meitä tietyllä tavalla, ajattelee ja avautumaan uudella tavalla, niin siitähän on ilman muuta hyötyä ihan missä tahansa liiketoiminnassa. Että kyllä mä odottaisin, että tästä voisi tulla semmoinen hyvä keissi, jota voitaisiin sitten muutenkin hyödyntää ja nimenomaan tuoda positiivinen esimerkki siitä, miten ollaan saatu näitä kohtamaan sitä tarvetta ja sitten sitä tarjontaa. Kyllä, tähän suuntaan.

Iris: Kyllä se on ihan mielenkiintoista nähdä, että mihin se menee. Kyllähän tässäkin hankkeen pohjalta ja hankkeen luovien toimijoidenkin pohjalta, niin ongelma on sen ansainnan saaminen. Toisaalta miten voisi rohkaista näitä luovia toimijoita tuomaan itseänsä ja osaamistaan paremmin esiin ja toisaalta, että mistä löytyy ne maksajat. Tämä on vähän isommassakin mittapuussa kysymys, mikä pitää sitten ratkaista.

Kenneth: Kyllä ehdottomasti ja muutenkin isossa kuvassa välillä mä törmään semmoiseen ajatteluun, että on kaksi ääripäätä, on taide ja sitten on se liiketoiminta tuossa. Mä en oikein pidä tästä kaksijaosta tällä tavalla. Mä toivoisin, että nämä kohtaisivat toisensa erilaisissa ympäristöissä ja kunkin toimijan vahvuudet pääsisi kukoistamaan niissä ympäristöissä. Ja tämä liiketoiminta, niin yleensä, jos jotain hyödyllistä tehdään, jotain lisäarvoa saadaan tuotettua, niin yleensä siitä on sitten joku valmis maksamaan kuitenkin. Se tietyllä tavalla on seurausta se, että siitä on joku valmis sitten maksamaan kunhan tehdään fiksuja asioita.

Anna: Kyllä ja Elossa-hanke, sehän on tietyllä tavalla kokeilu eli me pyrimme hahmottamaan sellaisen hoivakotien ja luovien toimijoiden yhteistyörakenteen ja yhteistyömallin, joka on toimiva, arvoa tuottava ja myös skaalattavissa oleva. Iris, mitä keskeisiä ulottuvuuksia hoivakotien ja luovien toimijoiden yhteistyöllä on nähtävissä?

Iris: Kyllähän se vastaa mitä suuremmassa määrin asukkaiden, hoivakodin asukkaiden tarpeisiin eli sieltä lisäarvoa tulee kyllä aivan varmasti. Toisaalta sitten siinä on lisäarvoa myös sitten hoitajien työhyvinvoinnin kannalta, mikä on tullut myös tässäkin hankkeessa esille, että heillehän tämä on ollut silmiä avaavaa ja ovat olleet kiinnostuneita oppimaan lisää. Ja varmasti myös sitten ihan jotenkin koko tämmöisen hoivan kehittämisen kannalta mä uskoisin, että siinä on jotain semmoista, mikä tässä pilottihankkeessa tavallaan tämä voi tuoda mallia muille. Kehittää, niin kuin äsken sinä sanoit Kenneth, että miten tätä voi, niitä luovia menetelmiä ottaa kaikenlaisille toimialoille, niin kyllä minä näkisin että tästä voisi olla siitä mallia. Varmaan voisi vain ottaa tämän mallin jotenkin tarjottimelle näytille.

Anna: Tässä tulikin jo mainituksi asukkaat, hoitajat. Mitä kaikkia toimijoita, sidosryhmiä ynnä muita tulisi ottaa huomioon, kun yhteistyömallia kehitetään?

Kenneth: Niin, nämä on varmaan aika ilmeisiä, että tavallaan se tilaajapuoli, että kuka on valmis maksamaan ylipäänsä ja näkee ne lisäarvot siinä. Ja sitten tietenkin nämä, jotka tarjoaa näitä luovia palveluita. Mutta jotenkin, tämä on hyvä kysymys, että olisi hienoa nähdä siinä jotenkin tämmöinen avoin alusta jollain tavalla, että olisi, avattaisiin se jotenkin erilaisille toimijoille. Että tällä alustalla tehdään tämän ja tämän tyyppisiä asioita, että ikään kuin toivottaa kaikki tervetulleeksi sinne. Että jos teillä on jotakin osaamista tai tuotteita tai palveluita tai mitä tahansa, niin tulkaa mukaan tähän juttuun. Että tämmöinen avaaminen kuulostaisi hyvältä. Ja ehkä sitten voisi olla perusteltua ihan miettiä näitä, jos ajattelee sitä henkilökuntaa, mä ajattelen että näissä hoivakodeissa, niin henkilökunta on aikalailla avainasemassa, että heillä on itselläänkin kokemus siitä, että mitä ne luovat menetelmät ja luovatekeminen voi tarkoittaa. Jotenkin ehkä miettisin näitä erilaisia koulutus- ja lisäkoulutustahoja, että saataisiinko sinne enemmän tämmöistä luovaa, siis ei pelkästään ikään kuin että opetetaan jotakin, vaan tehdään asioita luovalla tavalla. Sitten voisi kuvitella, että tässä on tämmöinen, sanotaan nyt, lääketieteellinen tai psykologinen tai sosiaalipsykologinen ulottuvuus, että ne ihmiset, tutkijat, yritykset, jotka tämän tyyppisen hyvinvoinnin kanssa on tekemisissä ylipäänsä, niin heillä voisi olla hyvinkin annettavaa tähän kokonaisuuteen. Siinä nyt ainakin muutamia ajatuksia. Tuossa puhuttiin aikaisemmin vähän ennen tätä lähetystä tekoälystäkin hetkisen aikaa tuossa ja jotenkin, kun mä ajattelen, että tässä tämä asiakasymmärrys on aika tärkeä juttu. Jos ajattelee vaikka näitä luovia toimijoita, että ymmärretään että minkälainen se asiakas on ja mitä hän tarvitsee siinä, niin sekin voidaan ehkä ymmärtää monella tasolla. Ensinnäkin ymmärretään tavallaan näiden hoivakotien ja niiden johdon ja näiden maailmaa ja elämää ja todellisuutta ja myöskin tietysti tämän hoitohenkilökunnan elämää ja todellisuutta. Ja sitten jos ajatellaan niitä asukkeja siellä, niin ymmärretään just näitä muistisairauksia ja muita, ja tässä Elossa-hankkeessa onkin hyvin tuotu sitä ymmärrystä näille luoville toimijoille, että minkälaista on työskentely muistisairaiden kanssa ja mitä siinä voi tehdä ja ehkä ei kannata tai miten voi tukea sitä tilannetta siinä. Mutta vielä tavallaan ehkä sinne tekoälyn suuntaan voisi mennä semmoinen ajatus, että vaikka tämmöinen henkilöprofilointi, sillä on vähän huono kaiku että meitä kaikkia profiloidaan ja mainostetaan sitten sen mukaan, mutta jotenkin se, että vielä yksilöllisemmin pystyttäisiin tarjoamaan näitä palveluita. Tässä mä nostaisin semmoisen esimerkin, kun YouTubessa on aika paljon tämmöisiä esimerkkejä, että on joku 103-vuotias nainen siellä hoitokodissa makaa sängyssä ja hän on ollut 20-vuotiaana tanssija esimerkiksi. Sitten hänelle tuodaan läppäri siihen eteen ja hän näkee sen oman tanssinsa sieltä 80 vuoden takaa tai jostakin ja kaikki lihasmuistissa, kaikki liikkeet tulee edelleenkin sieltä. Tai sitten oma edesmennyt äitini, joka kävi hyvin paljon kuuntelemassa tämmöistä sinfonia klassista musiikkia ja kun me vaimon kanssa käytiin häntä tapaamassa siellä viimeisten vuosien aikana, niin vaimoni soittaa vilua, niin tietenkin otettiin viulu usein mukaan. Ja se viulumusiikin kuuleminen oli valtavan iso kokemus, hänen silmänsä loistivat siinä. Että siinä mielessä vaikka profiloinnilla voi olla vähän huono kaiku, niin jotenkin se, että viedään se asiakasymmärrys ihan sinne yksilötasolle vielä ja pystytään tarjoamaan tämän tyyppisiä elämyksiä, jotka sitten ehkä ankkuroituu johonkin positiivisiin kokemuksiin joskus vaikka siihen tanssiin tai musiikkiin tai johonkin tämmöiseen. Niin siinä on varmaan tekoälyllekin tietynlaisia mahdollisuuksia, että, no joo, tämmöinen ajatus tuli mieleen.

Iris: Tuo saattaisi olla myös sellainen asia, joka voisi ehkä innostaa ja kannustaa omaisia tulemaan enemmän mukaan tähän hoivatyöhön, jos he voisivat saada vielä profiloidumpaa hoitoa ja hoivaa.

Kenneth: Kyllä ehdottomasti. Tosin sitten, kun tämän Elossa-hankkeen näitä tuloksia ja kommentteja on lukenut jostakin, niin kyllä siellä oli aika tämmöisiä innostuneita reaktioita sellaisiltakin asukeilta, jotka ensimmäistä kertaa elämässään kokeili jotain asiaa. Mitä lie, kitaran soittoa tai jotakin tämmöistä, että tämä ei nyt tarkoita sitä, että pitäisi pelkästään tarjota sitä, mitä se kyseinen henkilö on joskus nuoruudessaan harrastanut, mutta se on hyvä ankkurointikeino siinä. Mutta myöskin sitten tuoda ihan täysin uusia elämyksiä, niin sekin rikastaa kyllä.

Anna: Ehdottomasti ja aivan varmasti näin. Minkälainen vaikuttavuus tämänkaltaisella laajemmalla yhteistyöllä voisi olla?

Kenneth: Niin, kyllä mä ainakin ajattelen, että jos sinne tuotaisiin vaikka tämmöistä lääketieteellistä tai psykologista tai well-being osaamista sen yhteistyön kautta, niin saadaan entistä toimivampia palveluita kehitettyä. Ja sitten ehkä kaupallisessa mielessä, niin kuin tuossa aikaisemmin mainitsin, että yksittäinen luovan osaamisen tarjoaja, niin siitä on aika vaikea lähteä kansainvälistä bisnestä tekemään sillä yhden ihmisen osaamisella. Ei se ole mahdotonta tietenkään, mutta se että lähettäisiin rakentamaan tämmöisiä vähän suurempia tarjoomia. Meilläkin nyt esimerkiksi taidetaan tällä hetkellä rakentaa saunan ympärille, sauna-teeman ympärille tämmöistä kokonaistarjoomaa ja paljon muitakin vastaavia. Yksittäisenkin tämmöisen luovan osaajan mahdollisuudet lisääntyy huomattavasti, jos menee osaksi jotain vähän isompaa tarjoomaa. Että se yhteistyö tällaisten tahojen ja muiden tahojen kanssa, niin se avaa kyllä ikään kuin suurempia mahdollisuuksia ja ovia.

Anna: Eli yhteistyöllä ja yhdessä tekemällä pääsee pidemmälle.

Kenneth: Kyllä se sillä tavalla, varsinkin jos sitä kansainvälistä bisnestä ajattelee, niin kyllä siellä usein halutaan yhteistyökumppaniksi mielellään vähän isompia toimijoita kuin yksittäisiä ihmisiä jostain Joensuusta. Ei millään pahalla joensuulaisia kohtaan, mutta siis tarkoitan just tätä, että yksi kysymys siinä on just se, että jos ostetaan jotain ratkaisuja, niin voiko luottaa siihen, että pystytään toimittamaan. Että jos se on yhdestä ihmisestä kiinni, niin se on haasteellisempaa, mutta kun se on vähän isompi kokonaisuus, niin se jollain tavalla kyllä järjestyy vaikka sieltä yksittäinen henkilö tai osaaja tippuisi pois. Ja ylipäänsä ehkä parempia liiketoimintamahdollisuuksia on silloin, kun ollaan sitä jalostusarvoa nostettu, ettei pelkästään sitä raakaa luovaa osaamista olla tarjoamassa, vaan että se on joku tämmöinen ikään kuin palvelu tai joku tämmöinen, mikä voidaan sitten ottaa aika suoraan käyttöön. Mun mielestä se on meillä ylipäänsä menossa vähän siihen suuntaan osaltaan, että nähdään tämmöisiä erilaisia isoja mahdollisuuksia maailmalla, että ihan ehkä rakennetaan uusia kaupunkeja tai kaupunginosia jossain päin maailmaa ja sinne sitten pitää löytää kaikenlaiset ratkaisut. Elokuvateatterit ja konserttisalit ja kaikenlaista koulutusta ja muuta tämän tyyppistä juttua, niin kun sinne pystyy sitten tarjoamaan semmoisen kokonaisvaltaisen kokonaisratkaisun, niin silloin on aika vahvoilla. Kun taas jos yksittäiset ihmiset eripuolilta Suomea vaikka tarjoaa jotakin sinne, niin siitä ei tule semmoista helposti ostettavaa kokonaisuutta. Että siinä mielessä tätä ikään kuin jalostusarvoa olisi hyvä nostaa ja vähän palvelullistaa näitä asioita, että tällä hinnalla saatte tämmöisen laadukkaan palvelun, joka saa aikaan sitä ja tätä hyvää vaikutusta. Sitten se on sen toimittajan tehtävä sitten vaan toteuttaa se palvelu yksittäisten ihmisten ja yritysten kautta.

Anna: Tässä on minusta nyt joku semmoinen hyvin tärkeä ja keskeinen idea, jota voisi myös soveltaa mahdollisesti tässä Elossa-ympäristössä eli semmoisen kokonaisvaltaisen konseptin tarjoaminen. Ja mä mietin sitä, että me ollaan tietysti havaittu, että luoville toimijoille ei välttämättä ole kovin luontevaa lähteä tarjoamaan omia palveluita tai se liiketoiminnallinen osuus siitä tekemisestä on haasteellisempaa. Mä uskon, että tässä Elossa-hankkeessakin me ollaan nähty se, että tietysti luovat toimijat oppivat nopeasti ja oppivat myös muilta, jotka ovat siinä samassa kokonaisuudessa ja ohjelmassa mukana. Mutta toisaalta tämmöisen kokonaisvaltaisen konseptin kehittäminen ja soveltaminen vaikka luovaan toimintaan hoivakodeissa voisi mahdollisesti aika hienolla tavalla tukea sitä yhteistyötä. No Elossa Podcast-sarjan avainyleisöä ovat hoivakotien johto, työntekijät, luovat toimijat. Mikä olisi yhteenvetona teidän viesti heille?

Iris: Ainakin minun mielestäni rohkeutta vaan tehdä sitä yhteistyötä ja lähteä mukaan kokoamaan muiden luovien toimijoiden kanssa isompaa kokonaisuutta. Ja sitten jos tällainen hieno tilaisuus joskus tarjoutuisi, että olisi tämmöinen joku koordinoiva taho, joka lähtisi tekemään jotain isompaa palvelupakettia, niin innolla mukaan vaan sinne.

Kenneth: Kyllä melkein veit sanat mun suustani, tosi hyvin sanottu. Ehkä mä vaan rohkaisisin siihen, että kyllä luova osaaminen ja luovatekeminen, sillä on vähän tämmöinen maaginen vaikutus ihmisiin. Tietyllä tavalla semmoinen, että ihmiset herää eloon ja näkee asioita tosiaan uudella tavalla ja innostuu asioista ja kokee merkityksellisyyttä siinä omassa työssään tai missä se ympäristö onkaan. Siinä mielessä mä näkisin tämän tämmöisenä ikään kuin win-win asiana, että se on ikään sen hoivakodin toimivuuden ja hoitohenkilökunnan työn mielekkyyden ja laadun kannalta. Ja sitten tietysti niiden asukkien kannalta erittäin iso juttu tämä luovan osaamisen monipuolinen hyödyntäminen. Ettei siinä kovin paljon ole ikään kuin hävittävää.

Anna: Kyllä. Loppukädessä tietysti meillä jokaisella on edessä vanhuus ja haluaisin, että meidän kuulijat tietävät sen, että on olemassa meidän kaltaisia ihmisiä, asiantuntijoita, välittäviä hoivakoteja, hoitajia ja luovia toimijoita. Sellaisia hankkeita kuten Elossa ja Creative Business Finland tyyppisiä aloitteita ja me kaikki yhdessä teemme aktiivisesti työtä sen eteen, että vanhuus olisi sellaista elämän aikaa, jossa on toivoa, tunteita, yksinäisyyden sijaan tukiverkostoa ja tietysti luovuutta. Toivottavasti edessä on arvokas oman arvon tunnetta tukeva vanhuus, jossa minä pääsen tanssimaan, Iris Humala pääsee tekemään käsitöitä ja käymään näyttelyissä ja Kenneth Nyholm piirtää toivottavasti yhdessä lastenlastensa kanssa ja soittaa kitaraa tai sitten pääsee kokeilemaan uusia taitoja.

Kenneth: Jos sen verran tuohon voisi lisätä, tuo oli kyllä hyvä, mutta vielä se näkökulma, että tässä on ikään kuin semmoiset sukupolvet ikääntymässä pikkuhiljaa, jotka on tottunut tämmöiseen someympäristöön ja siihen, että on itse tuottamassa kaikenlaista tekstiä ja kuvaa ja liikkuvaa kuvaa ja kaikenlaista tässä. Mä uskon, että tämäkin kannattaa ottaa huomioon, että sinne on tulossa semmoisia aika aktiivisia sukupolvia, jotka ei ole pelkästään sen luovan osaamisen kohteena, vaan on myöskin tuottamassa asioita niissä puitteissa kun sitten pystyy.

Anna: Tulevaisuus ja kaikki tulevat elämänvaiheet ovat myös meidän käsissämme. Kiitos vieraille ja kiitos yleisölle, kun kuuntelette meitä.

Tämä on Elossa vanhustyön luovemmat kasvot Podcast, joka on toteutettu Elossa luova-ala ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämishankkeessa. Hanketta rahoittaa Uudenmaanliitto. Hankkeen tavoitteena on hoivakotien ja luovienalojen uudenlaiseen yhteistyöhön ja ekosysteemisen ajattelun pohjautuvan toimintamallin kehittäminen. Hankkeen toteuttajana on kolme AMK liittouma, Laurea, Haaga-Helia ja Metropolia ammattikorkeakoulut. Lisätietoja LinkedIn profiilistamme Elossa-hanke, josta pääset käsiksi myös muihin Podcast jaksoihimme ja julkaisuihimme. Seuraa meitä myös Instagramissa @elossahanke.