Lähes kaksi kolmesta nuoresta eteläafrikkalaisesta on työelämän ulkopuolella. Tätä kutsutaan tikittäväksi aikapommiksi. Iso osa heistä on menettänyt toivonsa löytää taitojaan vastaava työtä erityisesti omalta kotipaikkakunnaltaan, mikä johtaa monenlaisiin sosiaalisiin ongelmiin.

COVID-19-pandemia on pahentanut nuorisotyöttömyyttä

Nuorisotyöttömyys on Etelä-Afrikassa pitkään jatkunut ongelma, jota COVID-19-pandemia on pahentanut entisestään. Presidentti Cyril Ramaphosa on kutsunut nuorisotyöttömyyttä kansalliseksi kriisiksi. Etelä-Afrikan työttömyysprosentti noin 35, mutta nuorisotyöttömyys on kaksinkertainen.

Suomeen verrattuna Etelä-Afrikan väestö on nuorta: noin 45 miljoonasta asukkaasta melkein puolet on alle 30-vuotiaita. Vaikka nuoret ovat paremmin koulutettuja kuin vanhempansa, nykyinen koulujärjestelmä ei näytä tarjoavan nuorille niitä tietoja, taitoja ja osaamista, joita työelämä vaatii.

Syyt suureen nuorisotyöttömyyteen ovat moninaisia. Nuoret joutuvat odottamaan entistä pidempään ensimmäistä työpaikkaansa, mikä tarkoittaa puuttuvaa tai vähäistä työkokemusta ja näin myös estettä työllistymiselle. Lisäksi koulut tarjoavat vain vähän uraohjausta. Harvan nuoren sosiaaliset verkostot voivat auttaa heitä etsimään tietoa muun muassa koulutusmahdollisuuksista, työpaikkojen saatavuudesta ja varsinaisesta työnsaannista tai ymmärtämään yleensä työmarkkinoita.

Iso osa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevista nuorista asuu kotitalouksissa, joissa kukaan ei ole työssä. Apartheidin luomat ongelmat ovat edelleen selkeästi nähtävissä, eikä rotuerottelun jälkeinen demokraattinen hallintokaan ole pystynyt ratkaisemaan nuorten työllistämiseen liittyviä haasteita.

Nuorisotyöttömyys johtaa ajan mittaan erilaisiin ongelmiin sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Työttömät kärsivät köyhyydestä, itseluottamuksen puutteesta ja unelmien menettämisestä. Yhteiskunta taas menettää verotuloja, joutuu kasvattamaan sosiaalimenoja ja kärsii tuloerojen kasvuun liittyvistä haasteista. Köyhyys, eriarvoisuus ja suuret tuloerot johtavat helposti rikollisuuteen ja levottomuuksiin.

Korkeasti koulutetut työllistyvät muita paremmin

Yliopistoista valmistuneet työllistyvät kohtalaisen hyvin: heidän työttömyysasteensa on alle puolet yleisestä nuorisotyöttömyydestä.

Korkeakoulutettujen parempaan työllisyyteen voivat vaikuttaa esimerkiksi valmistuneiden perhetausta, sosiaaliset ja muut verkostot sekä yliopistokoulutuksen tuomat valmiudet esimerkiksi eri hallintoportaiden työtehtäviin.

On kuitenkin hyvä tunnistaa, että eri yliopistoista ja korkeakouluista valmistuneiden työllistymisasteet vaihtelevat. Kansainvälisesti tunnettujen ja arvostettujen, ehkä enemmän perinteisten yliopistojen opiskelijat työllistyvät paremmin, ja heidän työllistymisasteensa lähestyvät suomalaisten korkeakouluista valistuneiden työllistymisasteita.

Monet yliopistoista valmistuneet hakeutuvat myös töihin ulkomaille muun muassa Arabiemiraatteihin, Kanadaan ja Saksaan, ja Etelä-Afrikassa poliittiset päättäjät ovat olleet jo pitkään huolestuneita aivovuodosta.

Etelä-Afrikan koulutusjärjestelmän kehittäminen keskiössä

Nuorisotyöttömyyteen ja sen mukanaan tuomiin ongelmiin ei ole helppoja ratkaisuja. Korkeakouluissa olisi tarjottava uraohjausta jo aikaisessa vaiheessa opintoja, ja opiskelijoille voisi tarjota työharjoittelumahdollisuutta ilman palkkaa. Lisäksi yrittäjyyskasvatusta olisi lisättävä sekä tarjottava lyhyitä koulutuksia aloille, jotka kärsivät osaavan työvoiman puutteesta.

Etelä-Afrikassa yksi yhteiskunnallinen ongelma on se, että nuoret nähdään enemmän taakkana kuin resurssina, jota voitaisiin hyödyntää yhteiskunnan kehittämisessä. Suurta muutosta nuorten työllistymisessä ei ole näkyvissä lähitulevaisuudessakaan, koska talouden kasvu on hidasta ja väestönkasvu jatkuu tasaisena vielä muutamia vuosikymmeniä.

Työttömyysongelmaan on vaikeata saada ratkaistua ilman talouskasvua, joka on viime vuosina ollut vain noin prosentin luokkaa. Myös Etelä-Afrikan kilpailukykyä on arvioitu heikoksi: esimerkiksi vuonna 2021 Etelä-Afrikan kilpailukyky oli sveitsiläisen tutkimuslaitoksen IMD:n mukaan 64 arvioidusta maasta kolmanneksi viimeinen.

Koulutusjärjestelmän kehittäminen on avainasemassa talouden vahvistamiseen pitkällä tähtäimellä. Suomalaiset koulutusorganisaatiot, kuten Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, voivat olla mukana tukemassa Etelä-Afrikkaa koulutuksen kehittämistyössä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat opettajien kouluttaminen Tshwane University of Technology -yliopistossa sekä SUCSESS-hanke, joka tähtää projektissa mukana olevien yliopistojen elinkeinoyhteistyön vahvistamiseen.