Siirry sisältöön
Jatkuva oppiminen
Työelämän osaamisfoorumit – järjestöt, oppilaitokset ja työpaikat jatkuvan oppimisen kiihdyttämöinä
Julkaistu : 29.11.2021

Jatkuva oppiminen on yksi tämän hetken kuumimmista puheenaiheista. Jatkuvan oppimisen ekosysteemipuhe muistuttaa gyroskooppia, jossa puhehyrrät pyörivät niin, että harvalla on kokonaiskuvaa, mitä tapahtuu. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että keskeneräisyys on erinomainen polttoaine ja mahdollisuus.

Siksi haluamme piirtää yhteistä kuvaa jatkuvan oppimisen ekosysteemityön keskeisten toimijoiden synergioista kohti autenttisia yhteistyön tekoja ja konkretiaa. Avaamme tiivistetysti, millaista synergiaa voisi löytyä jatkuvan oppimisen toteuttamiseen työelämän, oppilaitosten ja vapaan sivistystyön sekä järjestöjen yhteistyön akseleilla. Tavoitteemme on antaa kiikareita näkemään osaamisen kertymistä monipuolisesti.

Työmarkkinoilla on paljon keskeneräisyyttä

Työmarkkinoilla yksi keskeisistä tehtävistä on eri alojen osaamisprofiilien kirkastaminen. Sen paremmin nuorilla kuin aikuisillakaan ei ole tarkkaa kuvaa eri alojen – varsinkaan ei-vetovoimaisten alojen – keskeisistä työtehtävistä ja niissä tarvittavasta osaamisesta nyt ja lähitulevaisuudessa.

Tietämättömyys haittaa ja saattaa jopa estää alalle hakeutumisia, ja siksi se voi olla osasyy kohtaanto-ongelmassakin. Kohtaanto-ongelmastahan puhutaan silloin, kun osaavan työvoiman ja tarjolla olevien, osaamista edellyttävien työtehtävien välillä on kuilu.

Työmarkkinoilla ei myöskään välttämättä ymmärretä tai osata hyödyntää muualla hankittua ja hankittavaa osaamista riittävästi. Lisäksi piilotyöaspekti eli se, että työmarkkinoilla on paljon työpaikkoja, jotka eivät koskaan päädy avoimeen hakuun, estää osaltaan nuoria näkemästä oikeita mahdollisuuksia ja vinouttaa nuorten ymmärrystä omasta osaamisestaan ja mahdollisuuksistaan työmarkkinoilla.

Korkeakoulut osaamisen arvioijana ja osaamisvajeen tunnistajina

Kun jatkuvan oppiminen haastaa yhä selkeämmin koulutusjärjestelmäämme, joudumme tilanteeseen, jossa on pohdittava tapaamme toteuttaa koulutustehtävää. Ammattikorkeakoulujen näkökulmat ovat yhä enemmän siirtyneet tutkintokeskeisyydestä osaamiskeskeisyyteen, vaikka matkaa vielä on taivallettavana. Tutkintojen rakenteet, opetusuussuunnitelmat, oppilaitoksen sisäiset rakenteet ja pedagogiset ratkaisut pyrkivät mahdollistamaan osaamisperustaisuuden toteutumisen.

Kansallisten TKI-hankkeiden myötä 2010-luvulla ammattikorkeakoulut ovat hakeneet yhteistä ymmärrystä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen, työn opinnollistamiseen sekä osaamisen näyttöjen järjestämiseen.

Osaamisperustainen koulutustoiminta pakottaa korkeakoulua huomioimaan toimintaympäristönsä paremmin. Työelämä on ollut luonteva nähdä osaamisen kontekstina, josta tulevat opiskelijat ovat voineet tunnistaa ja tunnustaa hankkimaansa osaamista korkeakouluissa. Entä kansalaisjärjestöt ja vapaaehtoistoiminnan kentät? Millainen mielikuva korkeakouluilla on järjestöistä osaamisen tuottajina? Sosiaali- ja terveysalan koulutussektorilla on ollut pitkään yhteys kyseiseen kenttään, mutta voivatko muutkin ammattikorkeakoulujen koulutusalat löytää synergiaa järjestöjen panoksesta osaamiseen?

Osaamisen tulkintafoorumi kokoaa yhteen korkeakoulun toiminta-alueen järjestöt ja työpaikat läpivalaisemaan hankittua ja tarvittavaa osaamista monipuolisesti.

Korkeakoulut ja työpaikat tulevat tietoisiksi järjestöjen toiminnan piirissä syntyvistä osaamisista, ja järjestöt saavat ensi käden tietoa korkeakoulujen osaamisen kriteereistä ja työpaikkojen osaamistarpeista. Samalla kun tunnistetaan hankitun osaamisen paikat, tunnistetaan osaamisvajeet, joihin korkeakoulut voivat vastata.

Osaamisfoorumityöskentely antaa myös aineksia korkeakoulujen uraohjaamisen palveluihin. Kun järjestökentän osaamispanos on tunnistettu, pystyvät korkeakoulut ohjaamaan opiskelevia järjestöaktiiveja opintojen ja oman uran kehittämisen valossa.

Kansalaisjärjestöt osaamisen tuottajina

Viimeisimpien nuorisotutkimusten mukaan koulun rinnalla nähdään merkittävä valikoima informaaleja ja nonformaaleja oppimisympäristöjä. Yksi tärkeimmistä oppimisympäristöistä koulun lisäksi on harrastustoiminta järjestöissä. Se, mitä nonformaaleissa oppimisympäristöissä opitaan ja miten sitä voisi laajemmin hyödyntää, jää kuitenkin nuorille usein epäselväksi.

Tiedämme, että harrastaminen ja vapaaehtoistyö järjestöissä kehittää merkittävästi yleisiä työelämävalmiuksia, digivalmiuksia sekä työalakohtaista ammatillista osaamista. Järjestöissä syntyvä osaaminen osataan myös dokumentoida yhä paremmin, jolloin se on myös paremmin huomioitavissa. Validoidut koulutustodistukset sekä osaamista kuvaavat, arviointia sisältävät digitaaliset osaamismerkit kertovat hyvin vapaaehtoistoiminnassa hankitusta osaamisesta.

Tätä vapaa-ajalla jatkuvasti ja merkittävästi kehittyvää osaamista ei kuitenkaan hyödynnetä riittävästi työelämässä. Osittain siksi, että oikeanlainen vuoropuhelu ja arvostus puuttuvat. Huomionarvoista on myös se, että järjestöt ammattimaistuvat kovaa vauhtia ja niistä löytyvä asiantuntijuus kehittää yhä vahvemmin koko järjestökenttää.

Osaamisen yhteinen tulkinta ja jatkuva oppiminen

Osaamisen tulkintafoorumit oppilaitoksissa kansalaisjärjestöjen kanssa on jo hyväksi koettu toimintamalli (ks. Mäki, Parkko & Sinivuori 2019; Nikander, Kuisma & Sinivuori 2019). Miksei sama toimisi työelämäkontekstissa? Voisiko alueellisesti korkeakoulujen vetämänä työpaikkojen, toisen asteen oppilaitosten ja kansalaisjärjestöjen tai VST-toimijoiden ympärille muodostua osaamisfoorumeita, joissa yhteisen työskentelyn tuloksena syntyy osaavan työntekijän taitoprofiili?

Taitoprofiili on kaikkien edellä mainittujen näkökulmien kautta syntyvä yhteinen näky toimialaryhmän keskeisistä työtehtävistä sekä niissä tarvittavasta osaamisesta. Se tuo ymmärrystä siihen, mikä osaaminen on tarpeeksi ja riittävää hyvään työskentelyyn, ja huomioi erilaiset tavat tehdä työtä. Siksi se auttaa myös osatyökykyisiä sijoittumaan työmarkkinoille oikeisiin töihin.

Yhtä tärkeää kuin reagoida tarvittavaan osaamiseen on ennakoida tulevaa osaamista. Taitoprofiilin kautta myös osaamiskatveet ja ennakointi tulevat näkyviin. Tässä osaamista kehittävässä työssä korkeakouluilla on annettavaa.

Työelämän osaamisfoorumit jatkuvan oppimisen ratkaisuineen haastavat tasavertaiseen yhteistyöhön koko yhteiskunnan sivistystoimijat, ja tässä työssä onnistujia ovat kaikki.

Timo Sinivuori, KT, osaamiskeskuksen johtaja, Nuorisoalan osaamiskeskus Kentauri, Suomen Partiolaiset


Kimmo Mäki, KTT, KL, korkeakoulupedagogiikan yliopettaja, Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu