Siirry sisältöön
Jatkuva oppiminen lisää koherenssin tunnetta ja hyvinvointia
Julkaistu : 21.05.2019

Elämme paradoksaalista aikaa. Olemme yksi maailman onnellisimmista kansoista, mutta samaan aikaan mielenterveydelliset syyt ajavat ihmisiä yhä useammin ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Yhteiskunnan monimutkaistuminen ja lohkoutuminen yhä vaativampiin asiantuntijuuden siivuihin on lisännyt epävarmuutta. Huoli omasta työstä ja turvatusta tulevaisuudesta on läsnä yhä useammilla. Monet toiminta- ja käyttäytymismallimme uusintavat vanhaa, vaikka maailma muuttuu ympärillämme.

Nopea muutossykli vaikeuttaa oman elämän pitkäjänteistä suunnittelua ja päämäärien asettamista. Lyhytjänteinen päätöksenteko rapauttaa tunnetta elämän hallittavuudesta ja hyvinvoinnista.

Terveyssosiologi Aaron Antonovsky esitti vallankumouksellisen tavan ymmärtää ihmistä ja hyvinvointia. Sairauskeskeisyyden sijaan hän korosti terveyttä ylläpitävien tekijöiden huomioimista ihmisen elämässä. Antonovskyn mukaan ihmisen koherenssin tunne tarkoittaa elämänhallinnan tunnetta. Se rakentuu ympäröivän todellisuuden ymmärtämisestä, elämän hallittavuudesta ja ennen kaikkea kokemuksesta elämän merkityksellisyydestä. (Antonovsky 1987a-b; Volanen ym. 2010.) Ihminen, jolla on vahva koherenssin tunne, ottaa vaikeudet vastaan haasteina. Uskon jatkuvalla oppimisella olevan koherenssin tunnetta vahvistava vaikutus ja sen lisäävän välillisesti myös tunnetta omasta hyvinvoinnista.

Väitän myös, että hyvinvointikäsityksemme ei voi enää nojata materialistisen kasvun maksimointiin. Esimerkiksi Maslowin tarvehierarkian näkökulmasta olemme kehittyneissä länsimaissa jo saavuttaneet perustarpeet. Yksilökeskeisyyttä ihannoivassa kulttuurissa voimme myös vapaasti toteuttaa itseämme. Vaihtoehtojen kirjo yhden ainutlaatuisen elämän toteuttamisessa on lähes rajaton.

Entä jos suuntaisimme katseemme toiseen? Voisiko hyvinvoinnin lopullinen päämäärä olla siinä, että teemme omalla toiminnallamme näkyväksi toisen vahvuudet ja rakennamme tätä kautta entistä vahvempaa yhteisöä ja huomista?

Voisiko ratkaisu löytyä siitä, että kytkisimme voimakkaammin hyvinvoinnin ja merkityksellisyyden teemat koulutuksen sisältöihin? Entä jos jokainen ammattiala voisi tarjota mahdollisuuden liittyä osaksi suurempaa kokonaisuutta ja ratkaisua? Mitä yhteiskunnassamme tapahtuisi, jos jokainen meistä kokisi tekevänsä merkityksellistä työtä?

Jatkuvan oppimisen ja hyvinvoinnin näkökulmasta olennainen kysymys lienee, miten liitymme koulutuksen kautta osaksi suurempaa kokonaisuutta, jossa yhdessä rakennamme tavoiteltavaa hyvää elämää yksittäisten arjen ja työn tekojen kautta?

Lähteet

Antonovsky A. (1987a). Health promoting factors at work: the sense of coherence.  In:  Kalimo R, El-Batawi  MA,  Cooper CL. (eds.) Psychosocial factors at work and their relation to health.  Geneve:  World Health Organisation, 153–167.

Antonovsky, A. (1987b). Unraveling the Mystery of Health.  How People Manage Stress and Stay Well.  San Fransisco: Jossey-Bass Publisher.

Volanen, S-M., Suominen, S., Lahelma, E., Koskenvuo, K., Koskenvuo, M. & Silventoinen, K. (2010). Sense of coherence and intentions to retire early among Finnish women and men. BMC Public Health, vol. 10, 22. Luettavissa: https://doi.org/10.1186/1471-2458-10-22