Siirry sisältöön
Jatkuva oppiminen
Ainoa tapa pärjätä kompleksisessa tulevaisuudessa on kehittää osaamista 

Kokosimme joukon Haaga-Helian osaajia Delfoi-paneelin keskustelemaan kompleksisuudesta, ja siitä, mitä se tarkoittaa niin omalle kuin organisaatiomme toiminnalle tulevaisuudessa. Suuntasimme katseen pidemmälle horisonttiin vuoteen 2042. 

Kirjoittajat:

Maria Haukka

lehtori, HR ja johtaminen
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Teemu Ruohonen

lehtori, digitaaliset palvelut
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 16.03.2023

Maailmamme ei tästä yksinkertaisemmaksi muutu, arvioivat kehittämistehtävämme Delfoi-panelistit. Entropia tulee kasvamaan, ongelmat sirpaloitumaan ja hallittavassa olevan tiedon määrä pienenemään suhteessa kokonaisuuteen. Kompleksisuuteen kuuluvat viheliäiset ongelmat tulevat lisääntymään. Tällaisia ovat muun muassa väestönkasvu, ilmastonmuutos, demokratioiden pirstaloituminen ja päätöksenteon sakkautuminen. Myös kuluttajakäyttäytyminen ja liiketoimintaympäristöt monimutkaistuvat.   

Mainittuja esimerkkejä kompleksisista ongelmista on kohtuullisen helppoa nimetä ainakin nykyisestä maailmasta. Kuitenkin panelisteja häiritsi, että niitä on mahdotonta tai ainakin vaikeaa havaita, kuvata ja ymmärtää tarkasti. Haaga-Helian tasolla heitä kiinnosti tietää, kenen tehtävänä on määritellä kompleksisia ongelmia ja kenen ongelmia ne lopulta ovat. 

Kompleksisuuden haasteet 

Yksi kompleksisuuden hahmottamisen haaste perustuu systeemisen ajattelun vähyyteen tai suoranaiseen puuttumiseen. Ajatellaan vain yhtä tapahtumakulkua tai syytä ja seurausta kerrallaan. Kompleksisuudessa on tärkeää ymmärtää, miten erilaiset asiat kytkeytyvät toisiinsa ja mitkä niiden suhteet ovat.

Viheliäisten ongelmien haaste on myös siinä, että kun jotain lähtee korjaamaan hyvään suuntaan, sivuvaikutuksina voi myös syntyä jotain huonoa. Osa kompleksista ongelmaa on, että sen ymmärtäminen on hankalaa.  

Toinen haaste kumpuaa ihmisten keskittymisestä omiin agendoihin, joka voi pahimmillaan tarkoittaa oman asian ajamista muista välittämättä. Oman kehittymisen, kasvun tai kannatuksen tavoittelu ohi yhteisten päämäärien johtaa harvoin kokonaisuutta ajatellen parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Yksittäisillä ihmisillä on myös hyvin rajalliset mahdollisuudet ymmärtää monimutkaisuutta, saati pystyä vaikuttamaan siihen verrattuna yhteiseen ajatteluun ja tekemiseen. Ihmisten ja yhteisöjen erilaiset tavoitteet ja tarkoitusperät pyrkivät myös itsessään lisäämään monimutkaisuutta.  

Panelistit toivatkin esiin, että me itse voimme asioista tehdä kompleksisia – joko tarkoituksella tai tarkoittamatta.  

Kompleksisuus tulee olemaan osa tulevaisuuden työelämää

Koska kompleksisuutta ei voi yksin hallita, olisi tärkeää pyrkiä määrittelemään ne tiedot ja taidot, joiden avulla sitä voidaan kohdata tai sen kanssa voi pärjätä. Koulutuksen kehittämisessä täytyy katsoa tulevaisuuteen ja luoda opiskelijoille mahdollisuuksia ja kyvykkyyksiä ratkaista tulevaisuuden ongelmia. Työelämässä pitää oppia sietämään epävarmuutta ja toimimaan kompleksisessa ympäristössä sekä luomaan ratkaisuja ja viemään niitä käytäntöön.  

Tämä tarkoittaa esimerkiksi monipuolista ajattelutapojen ja tiedollisten taitojen kehittämistä, sosiaalisten taitojen ja suhdetoiminnan edistämistä ja kytkeytymistä niin paikallisen kuin globaalin tason ympäristöihin ja verkostoihin.  

Jotta tämä on mahdollista, on meidän kouluttajina tunnistettava ihmisten erilaiset taustat, tarpeet ja tavoitteet osaamisen kehittämiseen. Niin ikään meidän tulee jatkuvasti luoda näkemystä ja osallistua keskusteluun tulevaisuuden työelämästä ja sen kehittyvistä tarpeista.

Korkeakoulun vaikuttamismahdollisuudet  

Velvollisuutemme on pitää yllä ennakoivaa ja kehittävää roolia. Samalla meillä on erinomainen mahdollisuus suuntautua asioihin, jotka koemme tärkeäksi. Näköalattomuutta on kuitenkin varottava. Tämä koskee opetuksen ohella myös tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa, jossa saatetaan tasapainoilla rahoittajien toiveiden ja omien päämäärien välillä.  

Liiketalouden alalla nykyinen talousjärjestelmä ja sen jatkuvan kasvun tavoittelun päämäärä on kestämätön tulevaisuutta ajatellen. Tarvitsemme huomiota isompaan kuvaan ja asioiden keskinäiseen vaikuttavuuteen. Lisäksi tarvitsemme huomiota konkreettiseen muutoksen tekemiseen.

Emme tietenkään pysty hallitsemaan poliittista päätöksentekoa tai globaaleja trendejä, mutta meillä on kouluttajana ja verkostoiden osatoimijana mahdollisuus suurempaan vaikuttamiseen kuin mihin yksilöinä pystymme. Tulevaisuusajattelussa meidän tulee pohtia asioiden vaikutusta yhteiskunnan kaikilla saroilla ja tasoilla. Edessä on lisääntyvää monimutkaisuutta, eikä kompleksisuus väistele toimialoja.

Meidän tulee opetustoiminnassamme huolehtia siitä, että yhteiskunta otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Yhteistyökuviot syntyvät ja osapuolet kyllä löytävät toisensa, kun mukana on aitoa tarvetta ja tahtoa. 

Ennen kaikkea tarvitsemme tekijöitä, sinua ja minua, osallistumaan tulevaisuutta määrittävään kompleksiseen peliin – ajattelemaan uudelleen, tarttumaan tuumasta toimeen, oppimaan ja auttamaan muita oppimaan. Tarvitsemme tulevaisuuden vaikeisiin kysymyksiin pureutuvaa pedagogiikkaa, jolla yrittää ratkoa ongelmia enemmän kuin niitä synnyttää. Voimme ajatella, että olemme kuin dominopelissä. Meillä jokaisella on mahdollisuus olla osa ratkaisujen ketjua, ja osana sitä kokoamme suuremmassa roolissa.  

Jos kompleksisuus vaikuttaa joka tapauksessa tulevaisuuteesi, miten sinä vaikutat kompleksiseen tulevaisuuteen? Oletko osa ongelmaa vai ratkaisua? 

Lisää luettavaa Haaga-Helian osaajista kootun Delfoi-paneelin ajatuksista: Pythiaiden muminoista asiantuntijoiden argumentointiin ja Pelaamme pirullista peliä, mutta miten hyvin?