Siirry sisältöön
Korkeakoulutus
Oppimisen ohjaaminen on sosiaalinen tehtävä

Tulevaisuudessa sekä oppimisen ohjaaminen että opintojen sosiaalinen puoli tulevat näyttelemään entistä merkittävämpää osaa korkeakoulutuksessa.

Kirjoittajat:

Maria Haukka

lehtori, HR ja johtaminen
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Teemu Ruohonen

lehtori, digitaaliset palvelut
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 03.03.2023

Mikä on korkeakoulujen tulevaisuuden tehtävä? Kokoonnuimme tämän kysymyksen äärelle Haaga-Helian osaajista kokoamamme Delfoi-paneelin kanssa. Olimme aloittaneet pienimuotoisen kehittämistehtävän, jossa tavoitteena oli selvittää, miltä kompleksisoituva tulevaisuus näyttää ja tuntuu kollegoidemme silmin. Erityisesti meitä kiinnosti, miten monimutkaisemmaksi muotoutuva tulevaisuus vaikuttaa opettajien työhön.

Delfoi-paneelin ensimmäisellä kierroksella asiantuntijat keskustelivat monipuolisesti tulevaisuuden työelämästä ja siihen liittyvistä visioista. Vuoteen 2042 sijoittuvissa visioissa maailma näytti monin paikoin toisenlaiselta. Kiinnostavaksi paneelin teki se, että osallistujat eivät olleet näkemyksissään samaa mieltä. Monien väittämien välille muodostui jännitteitä.

Ensimmäisen kierroksen pohjalta yksi kiinnostava tulevaisuuteen liittyvä jännite rakentui korkeakoulujen ja niiden tehtävän ympärille. Toisella kierroksella pyysimmekin panelisteja jatkamaan keskustelua. Toivoimme kuulevamme näkemyksiä siitä, keskittyykö korkeakoulujen toiminta vuonna 2042 enemmän oppimisen ohjaamiseen vai sosiaaliseen tehtävään.

Old school ja mielenrauha

Maailman monimutkaistuessa erilaiset järjestystä ja hallinnantunnetta lisäävät rakenteet nousevat uuteen arvoon. Vaikka kompleksista maailmaa ei voi täysin hallita, voimme yrittää hallita omaa arkeamme tässä maailmassa.

Hallinnan tunnetta voi lisätä osaamista kasvattamalla. Maailman monimutkaistuessa osaamisvaatimukset kuitenkin kasvavat joka tasolla, eivätkä vähiten substanssien osalta. Joukko panelisteja toivoikin, että korkeakoulujen toiminta pohjautuisi jatkossakin oppimisen ja osaamisen ohjaamiseen.

Ammattikorkeakoulujen ydintehtävä on ollut työelämässä tarvittavan tietotaidon kehittäminen ja sitä tukevien laadukkaiden pedagogisten ratkaisujen tuottaminen. Työelämä tarvitsee jatkossakin osaajia, jotka pystyvät ratkaisemaan erilaisia ongelmia.

Koronan seurauksena koulutustoiminnassa on tehty digiloikkaa opetuksen siirtyessä laaja-alaisesti verkkoon. Samaan aikaan kun koulutustarjonnan joustavuus ja saavutettavuus ovat huimasti lisääntyneet, on myös noussut huoli siitä, miten opiskelijat uudenlaisessa tilanteessa selviytyvät. Esimerkiksi verkko-opiskelu vaatii erityisiä itsensä johtamisen taitoja. Pahimmillaan rakenteiden puute voi tehdä arjesta hallitsematonta kaaosta.

Opiskeluun liittyvä vapaus voi olla niin hyvinvoinnin kuin pahoinvoinnin lähde. Siksi paneelissa ehdotettiinkin, että tulevaisuudessa opiskelu noudattaisi enemmän old school -tyyliä. Tämä tarkoittaisi sitä, että opiskelu tapahtuisi tietyssä ajassa ja paikassa, tietylllä rakenteella ja porukalla. Old school -tyylisen opiskelun aikaansaamasta hyvinvoinnista voisi muodostua myös yksi tulevaisuuden korkeakoulutuksen kilpailueduista.

Ei se mitä osaat, vaan kenet tunnet

Työelämään liittyy runsaasti vaatimuksia, joiden äärellä ovat niin nuoret, uraansa aloittavat tekijät, kuin myös työuraa jo luoneet osaajat. Työntekijöiltä vaaditaan esimerkiksi erilaisia suhdeverkostoja. Monimutkaistuvat tehtävät edellyttävät monialaista osaamista, ja tällaiseen laajaan osaamiseen kukaan ei yksin kykene. Siksi sosiaalisten suhteiden ja verkostojen merkityksen ennakoidaan lisääntyvän. Onkin mahdollista, että korkeakoulujen tehtävä siirtyy oppimisen ohjaamisesta enemmän sosiaalisten verkostojen ja kyvykkyyksien kehittämiseen.

Ihmissuhdetaidot ovat avainasemassa niin työelämässä pärjäämisen kuin henkilökohtaisen hyvinvoinnin kannalta. Vaikutukset ovat lopulta hyvin yhteiskunnallisia. Sosiaalisia taitoja oppimalla ehkäistään myös syrjäytymistä. Ensimmäisten digiloikkavuosien aikana on kuitenkin huomattu, että virtuaaliopetuksessa verkostoitumista tapahtuu huomattavasti vähemmän kuin perinteisessä opetuksessa. Pahimmillaan opiskelijat eivät tunne kuuluvansa mihinkään yhteisöön. Mikäli hyvinvoinnista tehdään kilpailuetu, tämä dilemma on ratkaistava.

Ohjaamista ja sosiaalista tehtävää ei voi erottaa toisistaan

Lopulta suurin osa Delfoi-panelisteilta oli kuitenkin sitä mieltä, että oppimisen ohjaamisessa ja sosiaalisessa tehtävässä on lopulta kyse samasta asiasta. Oppimisen ohjaus on osa sosiaalista tehtävää, ja verkostojen luominen puolestaan on osa oppimisen ohjaamista. Korkeakoulut voisikin nähdä alustoina, joissa mahdollistetaan, sosiaalistetaan ja ohjataan.

Pedagogisen hyvinvoinnin näkökulmasta tasokas oppimisen ohjaaminen on holistista ja koskee koko ihmisen toimintaa substanssiosaamisesta asiantuntijan metataitoihin, kuten verkostoitumisen taitoihin, vuorovaikutustaitoihin ja yhteistoiminnallisiin taitoihin. Näiden kykyjen avulla osaamisen, hyvinvoinnin ja sosiaalisuuden ulottuvuudet sitoutuvat yhteen.

Ja siitäpä vasta kilpailuetua tuleekin.