Arvot luovat raamit ja rajat omalle elämälle. Ne ovat omia käsityksiä siitä, mikä on tärkeää, sopivaa ja hyvää. Ne ovat myös keskeinen osa minäkuvaa. Jotta voisi kokea elävänsä hyvää elämää, täytyy tunnistaa omat arvonsa.

Arvot toimivat karttana kohti omannäköistä elämää. Arvot auttavat suunnistamaan kohti itselle arvokkaita päämääriä. Millaisia arvoja tunnistamme itsessämme? Miten arvot vaikuttavat valintoihin työssä ja opinnoissa? Näitä olen pohtinut yhdessä Master-opiskelijoiden kanssa Voimakehä -ohjaustyökalua apuna käyttäen.

Miten omia arvoja voi tunnistaa?

Opiskelijat olivat raivanneet aikaa työltä ja perheeltä ja saapuneet sovittuun aikaan paikalle. Näin he olivat tehneet ensimmäisen ja tärkeimmän päätöksen tunnistaakseen arvojaan.

Ensin lämmittelimme keskustelemalla heidän töistään ja tavoitetöistään. Arvojen tunnistamiseen tarvitaan yleensä pohdintaa ja aikaa; täytyy osata kuunnella itseään. Yhdessä totesimme, että oman arvomaailman ollessa sopusoinnussa oman työn kanssa, viihtyminen on todennäköisempää. Päinvastaisessa tilanteessa voi alkaa hiljalleen voida huonosti.

Aluksi voi olla hyvin vaikea määritellä arvoja, mutta kun asiaan paneutuu, omia arvoja voi helposti löytää kymmeniä. Esimerkiksi työtä kuvaavia arvoja voivat olla mahdollisuus kehittyä, hyvä työilmapiiri, itsenäinen työskentely ja työpaikan sijainti. Arvojen hahmottelussa opiskelijoita auttoivat erilaiset arvoluokitukset. Ahlmanin arvoluokittelu (1939) jakaa arvoja erilaisiin kategorioihin, kuten hedonistiset arvot (mielihyvä, ilo, nautinto), ekologiset arvot (luonto, eläinten oikeudet) tai oikeusarvot (ihmisoikeudet, tasa-arvo). Schwartzin (1999, 2001) luokittelusta taas löytyy sellaisia arvoja kuten perheen turvallisuus, oma rauha, rehellisyys ja menestys.

Kun näkee edessään listoja eri tavoin luokitelluista arvoista, alkaa hiljalleen ymmärtää, mitä ne ovat, mikä on itselle hyvin tärkeää ja mikä ei. Opiskelijoiden kanssa totesimme myös, että arvot voivat muuttua vaikka yhdessä yössä esimerkiksi onnettomuuden takia. Toisaalta osa arvoista on ollut aina läsnä.

Oli myös mielenkiintoista yhdessä pohtia, onko jokin arvo, esimerkiksi kova työnteko, oikeastaan sittenkään oma arvo vai onko se vaan tullut perintönä edellisiltä sukupolvilta.

Kartta ja kompassi

Kun ryhmä oli rauhassa pohtinut, mitkä arvot ovat tärkeimpiä ja mitkä vähemmän tärkeitä, lopulta jäljelle jäi muutama tärkein arvo. Pidimme työhön liittyviä silmälaseja päässä, mutta usein huomasimme, että samat arvot kuvaavat työtä ja vapaa-aikaa. Näin löysimme opiskelijoiden kanssa heidän tärkeysjärjestykseensä sopivia arvoja.

Lähdimme vielä tarkastelemaan yhtä arvoa kerrallaan ja palastelemaan sitä käyttäen seuraavia kysymyksiä:

• Miten tämä arvo näkyy työsi arjessa?
• Millaisissa tilanteissa se näkyy?
• Miltä tuntuisi, jos tätä arvoa ei saisikaan toteuttaa?
• Mikä asia on tuonut sinulle viimeksi iloa tähän arvoon liittyen?
• Miten voisit toteuttaa tätä arvoa enemmän työssäsi?

Keskusteluissa totesimme, että arvot toimivat karttana ja tunteet toimivat kompassina kohti päämäärää. Jos tuntee olonsa tyytyväiseksi, on todennäköisesti menossa oikeaan suuntaan. Toisaalta esimerkiksi surun tunne voi olla kannustin luopua vanhasta ja tehdä tilaa uudelle. Viha voi auttaa näyttämään rajat. Arvot myös auttavat pysymään päätöksessä ja jaksamaan eteenpäin vaikealta tuntuvissa tilanteissa, jos vaikka kokee epäoikeudenmukaisuutta.

Arvot työssä

Opiskelijan tunnistama arvo saattoi olla esimerkiksi työn merkityksellisyys. Mietimme, mitä tämä tarkoittaa hänen nykyisessä työssään. Tekeekö yritys hänen mielestään jotain hyvin merkityksellistä? Mikä on hänen roolinsa ja panoksensa yrityksen päämäärään nähden? Millaisissa tilanteissa se näkyy?

Opiskelijat kuvasivat, että merkityksellisyys saattaa syntyä siitä, kun loppukäyttäjä saa ratkaisun ongelmaansa tai kun saa itse hyvää palautetta autettuaan asiakasta. Jatkoimme miettimällä, miten tämän arvon käyttöä voisi lisätä arjessa. Keinoina mainittiin esimerkiksi se, että pyytää useammin palautetta ja jakaa hyviä kokemuksia systemaattisesti muiden kanssa.

Päätimme lopuksi jokaiselle tärkeimmän arvon ja siihen liittyvän yhden tai useamman konkreettisen tavan, joka arjessa voi tuoda iloa siihen arvoon liittyen. Tämä saattoi olla kollegan kehuminen, kahville tai museoon pyytäminen, valokuvan ottaminen ja lähettäminen… ja toteuttaa näitä tulevina viikkoina ja katsoa, mitä se tuo tullessaan.

Oivalsimme, että arvonsa tunnistamalla jokainen pystyy vahvistamaan hyviä asioita elämässään ja antamaan vähemmän painoarvoa vähemmän merkittäville asioille.

Luettavaa:

• Ahlman, Erik. 1939. Kulttuurin perustekijöitä: Kulttuurifilosofisia tarkasteluja. Jyväskylä: Gummerus.
• Niiniluoto, Ilkka. 1994. Muuttuvat arvot ja etiikka, teoksessa Järki, arvot ja välineet: Kulttuurifilosofisia esseitä. Helsinki: Otava.
• Schwartz, S. H. 1999. A Theory of cultural values and some implications for work. Applied psychology: an international review, 48, 23-47.
• Schwartz, S. H. & Bardi, A. 2001. Value hierarchies across cultures: Taking a similarities perspective. Journal of Cross-Cultural Psychology, 32, 268-290.