Korkeakouluilla on laajoja Yliopistolain määräämiä tehtäviä, kuten edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta ja edistää elinikäistä oppimista. Lisäksi Ammattikorkeakoululaki vevloittaa korkeakouluja harjoittamaan alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä taiteellista toimintaa. Näiden tehtävien toteuttaminen edellyttää koko yhteisöltä jatkuvaa oppimista ja siten oppimista tukevan ilmapiirin, kuten psykologisen turvallisuuden ja siihen liittyvän yhteisöohjautuvuuden rakentamista.

Koulutusjärjestelmältä – erityisesti toisen asteen oppilaitoksilta ja korkeakouluilta – edellytetään avautumista ympäröivälle yhteiskunnalle ja työelämälle. Korkeakoulut nähdään paitsi omina entiteetteinään, myös osana innovaatioita, tietoa ja osaamista tuottavia yhteisöjä, verkostoja ja ekosysteemejä. Innovaatioita synnyttävän, yrittäjähenkisen ja työelämälähtöisen kulttuurin kehittäminen yhdessä opiskelijoiden ja muiden toimijoiden kanssa haastaa tieteen tekemisen ja opetuksen toimintamalleja muutokseen. Siilojen purkaminen, rajojen rikkominen ja siltojen rakentaminen erilaisten toimijoiden välille vaatii uuden oppimista ja luottamuksellista yhteistyötä (Oksanen-Ylikoski & Ylikoski 2015; Ylikoski, Oksanen-Ylikoski & Hero 2015).

Lakisääteisen tehtävän täyttäminen ja oppivan organisaation rakentaminen sisältävät siis monimutkaisen ja vaikeasti hallittavan ja johdettavan kokonaisuuden. Oppivan organisaation käsite valaisee tätä kokonaisuutta. Kyse on jaetusta oppimisesta paitsi opiskelijan ja opettajan välillä, myös koulun ulkopuolisten sidosryhmien kanssa. Oppivassa organisaatiossa yhteisön jäsenet luovat mielekkäitä oppimisympäristöjä itselleen ja muille tavoitteiden mukaisesti (Soini, Wright & Pyhältö 2003). Tämä perustuu vahvasti yhteisöohjautuvuuteen.

Yhteisöohjautuvuuden kehittyminen edellyttää kuitenkin turvallisia toimintaympäristöjä

Kasvatuksen ja koulutuksen alalla on tuttua tarkastella oppimisen ja motivaation perustekijöitä itsemääräytymisteorian (Ryan & Deci 2017) kautta, jolloin motivaation syntymistä edesauttavat yhteisön jäsenten autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden tarpeiden täyttyminen. Näistä rakentuu turvallinen ympäristö.

Ryhmien ja yhteisön ja siten oppivan organisaation edistämisen kannalta on hedelmällistä hahmottaa turvallisuuden kokemusta psykologisen turvallisuuden käsitteen avulla. Psykologista turvallisuutta kuvataan kokemuksena turvallisuudesta ilmaista itseään ilman negatiivisia seurauksia ja ylipäätään tiimin jäsenten jakamana uskomuksena siitä, että tiimissä on turvallista ottaa riskejä (Edmondson 1999). Oppivan organisaation näkökulmasta psykologisen turvallisuuden tilaa voi pitää merkittävänä asiana, sillä yhteisön jäsenten uskallus osallistua ja tehdä virheitä pelkäämättä negatiivisia seurauksia on olennainen oppimisen edellytysten tekijä.

Tieteellisen tiedon luomisessa virheillä ja niiden avoimuudella on merkittävä tehtävä. Avoimuus virheille on edistymisen edellytys. Sama pätee työyhteisöön kokonaisuutena ja sen sisäisiin henkilösuhteisiin. Virheistä ja konflikteista on otettava opiksi. Oppiminen ja työyhteisön toimintakyky ovat erottamattomia kokonaisuuksia, sillä hyvinvoiva yhteisö on oppimisen ja tiedon tuottamisen voimavara. Tämän asian tiedostaminen kuuluu kaikille yhteisön jäsenille.

Yhteisöohjautuvuuden edistämistä pitää johtaa

Oppilaitoksen arjessa työskennellään monissa erilaisissa pienemmissä ja isommissa ryhmissä, joiden muodollisuus vaihtelee (Gjerstad ym. 2023). Miten yhteisöohjautuvuutta sitten johdetaan ja edistetään?

Keinoja voi lähteä etsimään esimerkiksi psykologista turvallisuutta tuottavien ja estävien ilmiöiden tarkastelulla sekä psykologisen turvallisuuden kiinteästä yhteydestä kunkin ryhmän tai muodollisemman tiimin tarkoitukseen (Gjerstad ym. 2023). Yhteisön psykologiseen turvallisuuteen ja sen mahdollisuuksiin toimia itseohjautuvasti, liittyy olennaisesti vuorovaikutuskulttuuri, joka yhteisössä vallitsee. Avaimia voi siis hakea vuorovaikutteisuudesta, miten se ilmenee eri tilanteissa ja johtamisessa sekä, miten tällaista vuorovaikutteista ja yhteisöllistä johtamista tuetaan. Yhteisöohjautuvuuden ja vuorovaikutuskulttuurin kehittämisellä pyritään paitsi oppivan organisaation edistämiseen myös kohti pedagogista hyvinvointia, joka kuvaa tätä oppimisen ja hyvinvoinnin kokonaisuutta.

Edellä mainittuihin ilmiöihin pureudutaan Yhteisön Parhaaksi (YP) -tutkimus- ja kehittämishankkeessa, joka kohdistuu yhteisöohjautuvuuden tukemiseen tiimeissä sekä vuorovaikutusta edistävän johtamisen kehittämiseen. Hankkeessa hyödynnetään Tiitu ja HyPe -hankkeiden tuloksia. Tiitussa tutkittiin psykologisen turvallisuuden rakentumista tiimeissä ja HyPessä tutkittiin ja kehitettiin organisaatioiden pedagogisen hyvinvoinnin rakentumista.

Editointi: Marianne Wegmüller

Kuva: Haaga-Helia