Siirry sisältöön
Julkaistu : 02.12.2016

Ammatillisen koulutuksen reformin myötä kiinnostuimme siitä, miten oppilaitoksissa osaamisperusteisuutta toteutetaan käytännössä. Lähdimme tutkimaan TWIST ja TWIST it -tutkimuksissa, miten osaamisperusteisuuden toimeenpano on vaikuttanut opettajien arkeen, miten uudistusta on toteutettu ja millaisena tulevaisuus arjen toimijoille näyttäytyy. Sivuamme osin myös ammatillisen koulutuksen säästöjä ja niihin varautumista.

Tavoitteenamme on tehdä näkyväksi osaamisperusteisuuden onnistuneita käytännön toteutuksia oppilaitoksissa ja tutkia kompleksisessa muutostilanteessa vaikuttavia tekijöitä ja niiden välisiä suhteita. Tutkimushankkeemme tuovat eturintamassa tutkittua tietoa ammatillisen koulutuksen reformikeskusteluun sieltä, missä uudistukset käytännössä toteutuvat. Nostamme esiin ammatillisen koulutuksen toimijoiden kokemuksia, tunteita, odotuksia ja pelkoja muuttuvassa tilanteessa.

Valitsimme tarkastelun kohteeksi kolme ammatillista perustutkintoa: autoala, liiketalous ja sosiaali- ja terveysala. Kysyimme opettajilta ja koulutuksista vastaavilta esimiehiltä, mitä he ajattelevat osaamisesta, opiskelijoista, opetussuunnitelmasta ja työelämäyhteistyöstä. Haastateltavia oli yhteensä 40 ja haastatteluaineistoa kertyi yhteensä noin 22 tuntia.

Haastattelujen perusteella voimme jo tässä vaiheessa todeta, että opettajat kokevat osaamisperusteisuuden sekä itsestäänselvyytenä että käytännössä vaikeasti toteutettavana asiana. Tutkinnon perusteet ovat jo jonkin aikaa olleet osaamisperusteisia ja ammattitaitovaatimuksia on opittu lukemaan. Ongelmia kohdataan silloin, kun opiskelijan opinnoissa eteneminen perustuu yksilölliseen osaamisen karttumiseen ja opettajan työ ryhmäperustaiseen opetustuntien täyttymiseen. Hämmennystä syntyy, kun nämä molemmat reunaehdot yritetään ottaa huomioon käytännössä. Ei ole helppoa organisoida ja suunnitella opetusta ryhmille ja samalla yrittää ottaa huomioon opiskelijoiden yksilölliset opiskelupolut. Opettajat kantoivat huolta myös siitä, soveltuuko yksilöllinen opiskelu kaikille? Entä miten käy nuoren ammatillisen kasvun näkökulmasta tärkeälle ryhmäytymiselle, kun kuljetaan yksilöllisiä polkuja.

Oppilaitoksissa ei ole jääty toimettomiksi näiden kysymysten edessä, vaan niissä on aktiivisesti kehitelty uudenlaisia toimintatapoja ja kehitetty jo olemassa olevia käytäntöjä. Haastatteluissa tuli esille, että oppilaitoksissa ollaan siirtymässä pois ”vuosiluokka-ajattelusta”. Näköpiirissä on joitakin lupaavia alkuja siitä, että yhteisöllisyys tulee saamaan uusia muotoja, kun ryhmien opettamisesta siirrytään ohjauksen ja valmennuksen suuntaan. Tämä tulee muuttamaan myös opettajan ja opiskelijan välistä suhdetta.

Oppimista tapahtuu myös yhä enenevässä määrin työpaikoilla. Tämä tuo uudenlaisia haasteita arviontiin ja opettajan työhön. Opiskelijoiden oppimistavoitteiden saavuttaminen, arvioinnin toteuttaminen ja yhteistyö työpaikkojen välillä on haasteellista ja vaatii kehittämistä. Opettajien työelämäyhteyksien tiivistämiselle tulee olemaan iso tarve, ja opettajien yhteistyön pitää elävöityä myös kollegoiden ja muiden koulutuksen ja yhteiskunnan toimijoiden kanssa.

”Vuosiluokka-ajattelusta” irtautuminen ei ole mikään pieni juttu yhteisölle, jossa toimitaan vuosisataisessa kulttuurihistoriallisessa opettamisen perinteessä. Reformi tulee ravistelemaan ammatillista koulutusta vielä pitkään.

Kirjoittajat Henna Heinilä ja Heli Potinkara ovat Haaga-Helia opettajakorkeakoulun yliopettajia ja toimivat projektipäällikköinä Twist- ja Twist it -hankkeissa.

Kirjoitus kuuluu Twist- ja Twist it -tutkimuksia käsittelevien blogikirjoitusten sarjaan.

Lue muita sarjassa julkaistuja blogitekstejä:

Ammattillisen koulutuksen palaset liikkeessä