Kävimme HomeOpera-tiimillä 14.9.2022 Edelläkävijöiden yhteisön järjestämässä menetelmäpajassa, jossa käsiteltiin taidelähtöisiä menetelmiä liiketoiminnan kehittämisen välineenä. Käytännön sukellus aiheeseen tehtiin tutustumalla ja kokeilemalla käytännössä taiteilija Tero Annanollin kehittelemää Luovuuspajaa.

Menetelmäpajoissa testattuja työskentelymenetelmiä sovellettiin myöhemmin HomeOperan aktiivisista kulttuurinkuluttajasenioreista koostuvan testiryhmän (n=10) kanssa. Luovuuspaja-konseptia hyödynnettiin testiryhmän viimeisessä työpajassa liki kaksivuotisen yhteiskehittämismatkan reflektoinnin työvälineenä.

Taidelähtöinen työskentely ajattelun avaajana

Jyrki Siukonen toteaa kirjassaan Vasara ja hiljaisuus (2011), että ”taiteellinen työskentely itsessään tunnustetaan tavaksi ajatella”. Se ei vaadi sanoja, eikä ole aina helposti referoitavissa kielelliseen muotoon. Materiaalien ja tekijän välinen prosessi ja suhde ovat itsessään merkityksellisiä.

Jotain samankaltaista voisi ajatella tapahtuvan Luovuuspaja-työskentelyssä. Luovuuspajassa tärkeää on myös vuorovaikutus muiden osallistujien kanssa. Vaikka työskentely tapahtuu hiljaisuudessa, se tehdään kuitenkin sanattomassa vuorovaikutuksessa muiden osallistujien kanssa. Lopussa prosessi puretaan tarinoiksi.

Luovuuspajassa hiljaisen, yhteisen työskentelyn tuloksena syntyy yhteisöllinen maalaus. Kunkin maalaajan teokseen liittämiä merkityksiä ja tekemisen myötä versonutta ajattelua käydään teoksen valmistuttua läpi osallistujaryhmän kesken siten, että jokaisen ääni tulee kuuluville.

Luovuuspaja-menetelmän pohjana on ajatus siitä, että konkreettisen viivan tuottamisen kautta on mahdollista ohjata ajattelua uusille uomille, lisätä puhetta onnistumisista ja vahvistaa osallistujien välistä luottamusta. Osallistujien tehtävänä onkin Annanollin sanoin “antautua viivan vietäviksi”. Tähän voi liittyä monenlaisia haastavia tunteita, sillä monet kärsivät heihin jo varhain istutetusta taiteelliseen ilmaisuun liittyvistä suorituspaineista. Luovuuspajassa pyritään osoittamaan, että leikkisä lähestymistapa, uuden kokeilemiseen rohkaistuminen ja yhdessä muiden kanssa tehty matka ovat sellaisenaan merkityksellisiä. (Annanolli 2016.)

Senioritestaajien yhteisöllinen maalaus

Aktiivisista kulttuurinkuluttajista koostuva testiryhmämme sai työpajassa tehtäväkseen reflektoida kulunutta yhteiskehittämismatkaa huippuineen ja suvantokohtineen. Kaksiosaisessa lämmittelyosuudessa keskityttiin eri harjoituksissa käden ja mielen verryttelyyn. Työskentely aloitettiin yksilötyönä piirtämällä yhtä suurta kuviota kerrallaan uudelleen ja uudelleen paperille kuulakärkikynää käyttäen. Lämmittelyn toisessa osuudessa osallistujia pyydettiin jakautumaan ryhmiin ja kertomaan muille, missä he olivat kokeneet onnistuneensa jollakin elämän osa-alueella. Kokemukset kirjattiin paperille, jolle lopuksi piirrettiin tarinoita yhdistävä viiva. Onnistumisten avaamisella pyrittiin luomaan yhteys muihin ja kasvattamaan luottamuksen ilmapiiriä.

Seuraavaksi osallistujat kutsuttiin ryhmissä yhteisen pöydän ympärille luomaan HomeOpera-hankkeen yhteiskehitysmatkaa kuvaava yhteisötaideteos. Jokaiselle jaettiin sienisiveltimet ja pöydällä odotti valmiina astioissa keltaista maalia. Pöydälle lepäsi pingotettuna suuri akvarellipaperi. Osallistujia ohjeistettiin tarttumaan siveltimiin ja maalaamaan yhdessä kokemansa yhteiskehittämismatka siten, että jokainen osallistuu maalaamiseen, eikä viiva katkea.

Maalaaminen tehtiin hiljaisuudessa, mutta osallistujia rohkaistiin sanattomaan kommunikaatioon muiden kanssa. Osallistujia muistutettiin, ettei työskennellessä pyritä mihinkään esittävään, eikä maalaamiseen ole oikeaa tai väärää tapaa. Heitä kehotettiin miettimään, millainen matka oli ollut, mitä kaikkea siinä oli tapahtunut, ja mitkä kohdat olivat erityisen merkityksellisiä, sekä mistä syistä näin oli. Nämä ajatukset jokainen sai oman viivansa avulla tehdä näkyväksi yhteisessä maalauksessa.

Luovuuspaja-menetelmän pohdintaa

Valtaosa testiryhmäläisistä heittäytyi työhön intensiivisesti ja antoi pelottomasti viivan viedä mennessään. Muutama osallistuja piti taidelähtöiseen työskentelyyn antautumista kategorisesti vaikeana ja itselle epämieluisana. Osallistujien epävarmuus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, etteikö menetelmä voisi johtaa hyviin tuloksiin. Eräs osallistuja kuvasikin kokemusta näin: “Mä en pidä tämän tyyppisistä jutuista, niin kuin olette varmasti tänäänkin huomanneet. Mutta mä ylitin itseni. Se oli ihanaa.”

Yksi testiryhmäläinen kuvasi maalauksen kautta kokemuksiaan yhteiskehittämismatkasta näin: “Otin tästä, tein tällaista kaarta. Ylös ja alas, monipuolisuutta. Sitten tein renkaan, kun halusin korostaa sitä yhdessä tekemistä. Kaikille, joille olen kertonut tästä projektista, olen sanonut, että tämä on niin hyvin valmisteltu. kaikki on niin hyvin ohjattua, että ihan odottaa joka kerta, että mitä tänään. Yritin täyttää joka kolon, kun on ollut niin monipuolista.”

Kokemusten ja näkemysten kerääminen ja vetäminen yhteen Luovuuspaja-työskentelyn avulla osoittautui hyväksi, vaikkakin hieman tavallisesta poikkeavaksi tavaksi loppupalautteen ja -keskustelun fasilitointiin. Kun muistiinpanoja tehtiin totutusta poikkeavalla tavalla, asioiden tarkasteluun oli mahdollista saada syvällisempää perspektiiviä. Luovuuspajan voima piileekin selvästi luottamuksen ilmapiirin vahvistamisessa. Luovuuspajassa kaikki saavat asemoitua samalle viivalle – niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisestikin.

Tämä blogiteksti on osa neljän tekstin sarjaa. Voit lukea HomeOpera-tiimin muista menetelmäpajakokemuksista täältä, täältä ja täältä.