Tulevaisuustyössä termi skenaario tarkoittaa toisistaan poikkeavien, mahdollisten kehityskulkujen ennakoimista. Skenaariomenetelmä juontaa juurensa toiseen maailmansotaan, jossa kenraali Henry H. Arnold pyrki ennustamaan Delfoi-menetelmällä (englanniksi Delphi), millaisia teknologioita tulevaisuuden sodankäynnissä voitaisiin käyttää. Myöhemmin skenaariomenetelmät ovat levinneet laajasti erilaisen kehitys- ja tulevaisuustyön apuvälineeksi.

HomeOpera-hankkeessa skenaarioajattelua hyödynnettiin kulttuurihyvinvoinnin mahdollisten tulevaisuudenkuvien hahmottamisessa.

Storyline-peli menetelmänä

Edelläkävijät-yhteisö järjesti 9.12.2022 skenaarioajatteluun liittyvän menetelmätyöpajan, jossa esiteltiin Storyline-roolipelin avulla pelillisiä toimintatapoja ja tarinankerrontaa. Storyline-pelissä ryhmä kertoo yhteistä tarinaa valitusta teemasta. Tarinankerronnan avulla muodostetaan yhteinen ymmärrys tarinan kohteena olevien hahmojen arjesta ja odotuksista tulevaa kohtaan. Työpajan fasilitoi Vesa Kantola, joka on ollut mukana luomassa aiheeseen liittyviä Akatemia- ja Tekes-tutkimusprojekteja.

Storyline-roolipelissä luodaan erilaisia hahmoja, joilla kaikilla on jokin näkökulma pelin alussa määriteltyyn tilanteeseen. Pelin aikana toisilleen tuntemattomien henkilöiden on tarkoitus toimia yhdessä tulevaisuusskenaariota muotoillen. Osa osallistujista roolitetaan luomaan hahmoja ja tarinaa, osa taas toimimaan tarkkailijoina.

Storyline-roolipelissä fasilitaattorilla on suuri rooli tarinan eteenpäin viemisessä. Hänelle tehdään ehdotukset seuraavista liikkeistä, joista sitten muokataan pelissä lopullisesti käytettävät tarinat. Todennäköiseen tulevaisuuteen sopimattomat ja turhan korkealentoiset ehdotukset hylätään.

HomeOperan skenaariotyö

HomeOpera-hankkeen senioreista koostuva testiryhmä pääsi viimeisessä kokoontumisessaan kurkistamaan kulttuurihyvinvoinnin tulevaisuuteen vastaavanlaisen skenaariotyön avulla. Viimeisessä työpajassa koottiin yhteen koko hankkeen aikana tehtyä kehitystyötä, joten skenaariotyöskentely sopi tähän erinomaisesti työskentelymenetelmäksi.

Testiryhmään kuului yhdeksän senioria, jotka jaettiin kolmeen ryhmään. Jokaisessa ryhmässä oli myös fasilitaattori auttamassa työskentelyn sujuvuutta. Storyline-työpajasta poiketen päätimme ottaa mukaan myös visuaalisia apuvälineitä. Hyödynsimme erittäin monikäyttöisiä SAP AppHausin Scenes-mallihahmoja ja -tilanteita. Olimme valmiiksi tulostaneet ja leikanneet erilaisia hahmoja ja tapahtumapaikkoja tarinoiden kuvittamiseksi. Tehtävänä testiryhmällä oli miettiä, miltä näyttää kulttuurihyvinvoinnin tulevaisuus vuonna 2035.

Kulttuurihyvinvoinnilla tarkoitetaan ihmisen yksilöllistä tai yhteisöllisesti jaettua kokemusta siitä, että kulttuuri ja taide lisäävät hyvinvointia. Kulttuurihyvinvointipooli on määritellyt kolme erilaista kuvaa kulttuurihyvinvoinnin tulevaisuudesta: utopian (ihannetila), dystopian (kauhukuva) ja tulevaisuuden, jossa kaikki jatkuu kutakuinkin samaan malliin kuin nykyäänkin (business as usual) (Kulttuurihyvinvointipooli 23.8.2021). Kukin ryhmä sai yhden näistä skenaarioista työstettäväkseen. Heillä oli noin tunti aikaa valita tarinansa hahmot, tapahtumapaikka ja päivämäärä vuonna 2035. Näiden ympärille ryhmäläiset saivat muotoilla skenaarionsa.

Erilaisia tulevaisuuksia kannattaa kuvitella

Skenaariotyö onnistui senioreista koostuvalta testiryhmältä loistavasti. Sap AppHausin materiaalit siivittivät mielikuvitusta ja auttoivat tuomaan abstraktiin ja tuntemattomaan heti konkretiaa. Utopiaryhmä maalaili auvoisaa tulevaisuutta, jossa tässäkin hankkeessa esillä ollut teesi “kulttuuri kuuluu kaikille” oli tullut jokaiselle kansalaiselle todeksi yhteisen, viikoittaisen kulttuurihetken kautta. Dystooppista tulevaisuuskuvaa kehittänyt ryhmä kirvoitti kuulijoissa naurunremakoita piirtämällä heidän eteensä surkean tulevaisuuden, jossa kulttuuri on kuollut, vappunakaan kukaan ei ilakoi, eikä onneton kansa enää pääse edes lääkäriin. Business as usual –tulevaisuutta miettineen ryhmän skenaariossa ratkaisevassa roolissa oli neljäs sektori: kansa itse toimijoina. Halloweenjuhlat järjestetään talkootyönä ja mielenosoitukset ovat arkipäivää.

Sanotaan, että dystopioiden kuvittelu käynnistyy luonnostaan, kun aletaan miettiä mahdollisia tulevaisuuskuvia. Hyvien tulevaisuuksien kuvittelu taas on vaikeampaa, mutta sitäkin on tärkeä harjoitella. Utopioiden ajattelun kautta on mahdollista tiedostaa ja määritellä sellaista mahdollista hyvää, mitä kohti kannattaa pyrkiä.

Moni osallistuja kuvasi työskentelyä inspiroivaksi, mutta osalle tarinan kehittäminen tyhjästä ja nopealla tahdilla oli haastavaa. On hyvä huomioida, että osallistujien välillä voi olla suuria eroja siinä, kuinka helpoksi tai vaikeaksi he kokevat tämän tyyppisen tarinankerrontatyöskentelyn. Yksi tapa hallita menetelmän haasteita on riittävän aikaikkunan varaaminen työskentelylle. Ratkaisuja voi tämän lisäksi löytyä ohjaavasta ja innostavasta fasilitoinnista.

Tulevaisuuksien kuvittelun fasilitoiminen on oma taitonsa, ja tämän perusteella sitä ehdottomasti kannattaa viedä eteenpäin ja kokeilla jatkossakin erilaisissa konteksteissa.

Tämä blogiteksti on osa neljän tekstin sarjaa. Voit lukea HomeOpera-tiimin muista menetelmäpajakokemuksista täältä, täältä ja täältä.