Eurooppalaisen tutkimusalueen, ERA:n, edistäminen sekä tammikuussa 2022 julkaistu Euroopan unionin yliopistostrategia painottavat Euroopan tarvetta syventää kansainvälistä yhteistyötä sekä Euroopan sisällä että laajemmin.

Myös Suomen kansallinen TKI-tiekartta nimeää kansainvälisyyden yhdeksi TKI-järjestelmämme keskeisistä periaatteista. Teema nousee tärkeäksi myös alueellisissa kehityssuunnitelmissa, sillä esimerkiksi Uusimaa-ohjelman yksi keskeinen tavoite on alueen verkostojen ja kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen.

Edellä mainittujen lisäksi on tärkeä huomioida yksittäiset koulutus- ja tutkimusorganisaatiot, jotka asettavat omia strategisia tavoitteitaan kansainvälisen tutkimusyhteistyön lisäämiseksi. Lopulta kansainvälisyys on myös yksittäisten tiimien ja tutkijoiden agendalla ja kansainvälisten verkostojen tarjoamat mahdollisuudet näyttäytyvät kiinnostavina.

Kansainvälisyys konkretisoituu hanketyössä: esimerkkinä HomeOpera

Strategia- ja politiikkatasolla kansainvälisyys näyttäytyy virallisena. Organisaatioiden välillä tehdään yhteistyösopimuksia, muodostetaan liittoumia ja rakennetaan strategiatason yhteistyötä. Tämän lisäksi tapahtuu kuitenkin paljon myös epävirallista yhteistyötä, jonka yhtymäkohtia toimijat eivät välttämättä liitä alueensa tai organisaationsa tavoitteisiin, vaikka niitä olisikin.

Kiinnostavaa on myös se, miten kansainvälisyyden tavoitteet – sekä globaalilla, eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella, organisaation ja lopulta yksilötasolla – konkretisoituvat yksittäisessä hankkeessa.

Mielenkiintoinen esimerkki on Haaga-Helian HomeOpera – Digitaaliset sosiaaliset kulttuurielämykset -hanke, jossa tutkimme ja kehitämme uusia, kokonaisvaltaisia tapoja tarjota kulttuurielämyksiä digitaalisesti ikääntyvälle väestölle. Osana hanketta hanketiimi on omista verkostoistaan kummuten osallistanut hanketyöhön mukaan tutkijoita monialaisesti Italiasta, Espanjasta, Iso-Britanniasta, Yhdysvalloista ja Japanista.

Käytännössä tutkimusyhteistyön rakentaminen on tarkoittanut tiimille useita yhteisiä palavereja, joissa hanketta on esitelty aihealueen tiimoilla toimiville kansainvälisille tutkijoille. Usein keskustelut ovat tarkoittaneet tutkimusasetelmien, tutkimusmenetelmien, tutkimuskirjallisuuden tai julkaisukanavien sparrausta. Keskustelut ovat lähteneet liikkeelle hanketiimin omista kontakteista, mutta tyypillisesti matkan varrella mukaan on liittynyt myös hanketiimille entuudestaan tuntemattomia asiantuntijoita.

Jotkin tutkimusyhteistyön kantamista hedelmistä voivat olla hyvin konkreettisia, esim. yhteiskirjoitetut vertaisarvioidut artikkelit, yhdessä laaditut konferenssipresentaatiot ja yhteistyössä valmistellut uudet rahoitushakemukset. Toiset taas ovat vaikeammin mitattavissa, esim. tutkimusyhteistyön myötä syntyvät uudet tutkimusongelmat, ideat, toimintatavat, epämuodolliset yhteistyöverkostot, ammatilliset ja henkilökohtaiset sosiaaliset suhteet.

Konkreettisilla mittareilla mitattuna HomeOpera-hankkeen ympärille rakentunut epämuodollinen kansainvälinen tutkimusyhteistyö on toistaiseksi tarkoittanut

• kolmea vierailevaa etäluentoa puolin ja toisin,
• yhden yhteisen webinaarin suunnittelua ja toteutusta,
• yhtä yhteistä konferenssiabstraktia ja sen esitystä,
• yhtä uutta rahoitushakemuksen suunnittelua, sekä
• useamman julkaisun yhteiskirjoittamista.

Tällä hetkellä työn alla on kolme vertaisarvioitua artikkelia, joista yksi on paraikaa vertaisarvioinnissa, toinen kirjoituksessa, ja kolmas ideoinnissa. Näiden lisäksi hanketiimi on ollut yhteiskirjoittamassa ja ideoimassa myös kahta asiantuntijablogia, joista toinen on jo julkaistu ja toinen suunnittelussa.

Epämuodollisen tutkimusyhteistyön haasteena on, että se ei välttämättä aina näy rahoitushakemuksissa, vaikka tuottaakin hankkeelle kovasti lisäarvoa.

Kansainvälistymisen tavoitetta on tärkeää tukea eri tasoilla

HomeOpera-hanke on hyvä esimerkki siitä, miten kansainvälinen yhteistyö rakentuu ruohonjuuritasolla ja on monesti epäviralliseksi koettua. Yksilöiden omat verkostot ja kiinnostuksen kohteet ovat merkittäviä ajureita yhteistyön aloittamiseen ja eteenpäin viemiseen.

Silti taustalla vaikuttavat laajemmat strategiat, politiikat, ohjelmat ja suunnitelmat, jotka tukevat ja kannustavat kansainvälisen yhteistyön rakentamiseen. Monesti nämä jopa ohjaavat valintaa siitä, minkälaisen kokoonpanon tutkimushankkeille myönnetään rahoitusta – esimerkiksi saatetaan edellyttää kumppaniverkostoa, joka edustaa eri maantieteellisiä alueita. Toisaalta eri tasoilla yritetään tukea kansainvälisyyden kasvua esimerkiksi osaamisen kehittämisen avulla tai aivan käytännössä järjestämällä tilaisuuksia, joissa eri toimijoiden on mahdollista kohdata.

Se, että tutkimusta tekevät löytävät toisensa globaalisti ja ryhtyvät maantieteellisiä rajoja ylittävään yhteistyöhön, on joskus sattuman kauppaa tai yksittäisen toimijan pitkän uurastuksen onnellinen lopputulos.

Aivan sattuman varaan näin kriittistä toimintoa ei kuitenkaan voi jättää, vaan on tärkeää tukea kansainvälistymisen tavoitetta eri tasoilla – kansainvälisillä foorumeilla, kansallisesti, alueellisesti ja organisaatiotasolla. Yksi hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta on jo päättynyt Tehoverkko-hanke, jossa kartoitimme Haaga-Helian erityisosaamista parhaiten täydentäviä kansainvälisiä korkeakoulukumppaneita erityisesti EU:n Horisontti-ohjelmiin tähtääviä yhteisiä rahoitushakemuksia silmällä pitäen.

Kuva: www.shutterstock.com