Urheilija urheilee, valmentaja valmentaa ja poliitikko politikoi. Omat turvalliset siilonsa ja saarekkeensa. Mustaa ja valkoista. Tällaisen perusmantran taakse on voinut piiloutua, kun ei ole voinut, uskaltanut tai halunnut ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Monesti tällaiselle on ollut ihan hyvä syykin. Urheilun kentältä ulospäin huudellut on leimautunut omiensa parissa erilaiseksi, ehkä hankalaksikin tapaukseksi, ja toisin päin, vain urheilijaksi ilman ansaittua asemaa keskustelijana tai asiantuntijana. Tilanne, josta on vaikea löytää voittajia. On siis ymmärrettävää, että urheilun parista ei ole aina löytynyt yhtenäistä rintamaa yhteiskunnallisiin asioihin.

On kuitenkin naiivia väittää, että urheilu ja politiikka eivät liittyisi toisiinsa. Ikään kuin kaikki limittäin kulkevat syy-seuraus-suhteet olisivat näkymättömiä. Esimerkkinä vaikka olympialaiset ja ihmisoikeudet. Fifa ja korruptio. NFL ja patriotismi. NBA ja BLM-liike. Valko-Venäjä ja Jokerit.

Elämme aikaa, jolloin urheilu toimihenkilöineen sekä erityisesti urheilijat nostavat päätään yhteiskunnallisella vastuullisuudellaan ja ihmisoikeuksien puolustajina. Jokerit eivät lähteneet pelaamaan kauden avausotteluaan Valko-Venäjälle, koska se olisi ollut moraalisesti väärin. Ehkä joskus aiemmin sillä ei olisi ollut niin suurta merkitystä, mutta onneksi nykyään on. Ei ole olemassa ”vain urheilua” vaan urheilua, jonka kautta on mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä muutosta paremman yhteiskunnan eteen.

Ehkä konkreettisimmin tämä on näkynyt Yhdysvaltojen ammattilaisparketeilla, jossa NBA:n tähdet ovat osoittaneet täyden tukensa Black Lives Matter -liikkeelle ja vastustaneet näyttävästikin afroamerikkalaisten kokemaa sortoa sekä poliisiväkivaltaa. Rintama on yhtenäinen, jolloin siinä on voimaa. Samalla suurimmat tähdet ovat merkittäviä vaikuttajia sosiaalisen median kanavillaan ja saavat sanomansa näkyviin miljoonille ihmisille. Myös valmentajat ja seurojen omistajat ovat lähteneet mukaan tukemaan pelaajiaan tässä yhteiskunnallisessa liikkeessä. On siis tultu eteenpäin vuodesta 2016, jolloin San Francisco 49ersin pelinrakentaja Colin Kaepernick menetti työpaikkansa, koska ei suostunut seisomaan Yhdysvaltain kansallislaulun aikana.

Tulevaisuudessa urheilulla ja urheilijoilla on toivottavasti yhä parempi mahdollisuus yhdistää ihmisiä ja sitä kautta hyökätä volyymilla yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan. Se mahdollisuus kannattaa hyödyntää.