”Ihmisille ei ehkä työ oo enää semmonen elämän tarkoitus, mitä se on ehkä ollu enemmän ennen. Nykyään se on enemmän sellanen… että sillä vaan hankitaan rahaa.”

Lainaus on ote parikymppisen nuoren haastattelusta, jonka tein osallistuessani hankekumppanina Porvoon Ohjaamon urapalvelujen kehittämiseen. Hassua kyllä, ote voisi olla myös suora lainaus Elinkeinoelämän Valtuuskunnan uunituoreesta raportista. Työssäkäynti on EVA:n laajan arvo- ja asennetutkimuksen mukaan kahdelle kolmesta suomalaisista ensisijaisesti lähinnä keino rahoittaa itseä kiinnostavia vapaa-ajan aktiviteetteja. Työssä käydään Suomessa rahan vuoksi.

Velvollisuus ennen kaikkea

Rahan jälkeen toiseksi eniten EVA:n mukaan meitä motivoi työhön velvollisuudentunto. Koemme työn vahvasti itseisarvona, etuoikeutena, jota ei luterilaisen työetiikan nimissä ole syytä kyseenalaistaa. Työ on arvokasta, työ tuo kunniaa. Aiheeseen liittyviä suomalaisia sanontoja piisaa; väkevimpiä niistä voi itse kukin muistella ja ilomielin jakaa kommenttikentässä!

Entä allekirjoittaako haastateltu nuoremme ajatuksen työstä itseisarvona?

”…ei se oo enää sellanen meriitti, että on vakituinen työpaikka. Jotkut haluaa tehä keikkaa, että voi pitää vapaata sillon kun haluaa ja joillakin on sellanen elämäntilanne, että se [keikkatyö] sopii paremmin siihen. Ja ihmiset tykkää ehkä enemmän vaihtelusta, ettei haluta jumittua siihen samaan paikkaan.”

Nuoren kommentti antaa jotenkin velvollisuuspuhetta monimuotoisemman kuvan työelämästä. Työura voi ja saa näyttää monenlaiselta. Velvollisuuden rinnalle näyttää nousevan muita arvoja: vapaus valita, vaihtaa ja tehdä omilla ehdoilla. Sovittaa työtä muuhun elämään eikä päinvastoin.

Hyvästä työihmisestä ihan vaan ihmiseksi

Työ ja suomalaisuus kuuluvat ajatuksissamme vahvasti yhteen.  ”Hyvä työihminen” on sitkeässä elävä, sisulla rakennetusta Suomesta muistuttava mielikuva, jonka kautta edelleen peilaamme omaa ja toistemme arvoa yhteisöllemme, usein tiedostamattamme, sukupolvien yli arvoja välittäen. EVA:n tutkimuksesta on nähtävissä, että työn vahva arvostus heijastuu negatiivisesti asenteisiimme työttömyyttä ja samalla myös työtöntä, joutilasta ihmistä kohtaan.

Nuoren yllä mainitussa kommentissa piilee kuitenkin pieni, inhimillinen signaali muutoksesta, jossa ihmisen arvo ei enää rakennu työn kautta yhtä vahvasti kuin ennen. Tämän allekirjoittavat myös EVA:n tutkimukseen vastanneet suomalaiset. Nuorempien sukupolvien myötä asenneilmapiirimme näyttää olevan muuttumassa hitaasti yhä vähemmän työkeskeiseen suuntaan. Elämässä on siis tulevaisuudessa lupa haluta muutakin kuin varma ja tasainen työura – mikä on lohdullista, sillä työn tulevaisuus näyttää sen kaltaisen skenaarion olevan todennäköinen yhä harvemmille meistä.

Lisäksi on hyvä pitää mielessä…

Mitä tästä EVA:n ja nuoren vuoropuhelusta voimme oppia? Ainakin sen, että meidän kannattaisi varmaan useammin kysyä mielipidettä lähellämme olevilta nuorilta. Se näyttää olevan yksinkertainen ja helppo tapa kurkistaa tulevaisuuteen.

Nuorellamme on lisäksi vielä takataskussaan yksi vinkki, joka jokaisen työnantajan on hyvä laittaa korvan taa:

”Että kyllähän työelämä on monellakin tavalla muuttunut, mitä se on ennen ollut. Et mun mielestä se on mennyt ehkä omalla tavallaan parempaan suuntaan siinä mielessä, että ihmiset tosiaan kaipaa vaihtelua, ja ehkä helpommin sitten pienemmillä perusteilla vaihtaa sitä työpaikkaa. Että jos joku asia ei miellytä.. se on ehkä työnantajien hyvä pitää mielessä, että ihmiset ei ehkä pysy yhtä helposti siinä samassa työpaikassa mitä ne on pysyny ehkä 20 vuotta sitten. Niin.”

Niin. Pitäkää puolenne nuoret ja olkaa hereillä työnantajat. Rakentakaa yhdessä moniarvoisempi työelämä, jossa on tilaa erilaisille (työ)ihmisille.

Lähde

EVA 2019. Rahan takia. Työ merkitsee suomalaisille ensisijaisesti ansioita.  EVA-analyysi no 77, 18.11.2019.