Tavallinen opetuspäiväni sisältää kaksi oppilasta, toinen aamulla ja toinen illalla. Oppilaani ovat kumpikin aloittelijoita, mutta täysin eri ikäisiä. Tästä syystä opetus onkin mielenkiintoista, kun samoja asioita joutuu opettamaan eri näkökulmista.

Korona-aikana koululla jossa opetan, tiloja saa käyttää myös rumpujen soiton opettamiseen, vaikka rummut ovat kovaääninen ja iso soitin. Rumpujen etäopetus onkin turhauttavaa ja hankalaa etäyhteyksillä.

Ensimmäinen oppilaani on näistä kahdesta vanhempi. Hänen kanssaan pidämme puolentoista tunnin tunteja. Jutustelemme hieman kuulumisia, minkä jälkeen käymme asiaan.

Tälle tunnille olen suunnitellut tekniikan kertaamista sekä nuotinluvun perusteita uutena asiana. Tekniikkaan liittyvät asiat ovat päällisin puolin muistissa edellisiltä kerroilta ja nuotinlukua varten esittelen oppilaalle legendaarisen Syncopation -kirjan. Opetan perusteet nuoteista ja rytmeistä ja annan pari soveltavaa harjoitetta.

Sovelluksista muodostuu yllättäen hieno komppi-idea, siis musiikkia! Jes! Opetustilanne tuntuu luovan itse itsensä, tästä jäi hyvä fiilis!

Nuoremman oppilaan kanssa opetusta täytyy soveltaa enemmän käytännönläheiseksi. Höpöttelemme kuulumisia ja asioita musiikin ulkopuolelta paljon, jotta ilmapiiri ei mene liian tiukaksi. On tärkeää tehdä rumputunnista mieluisa tilanne, kuitenkaan unohtamatta harjoittelun merkitystä.

Tällä tunnilla kysyn oppilaalta mistä kouluaineista hän pitää. Hän vastaa pitävänsä matematiikasta ja kuvaamataidosta. Kysyn oppilaalta, näkeekö hän rumpujen osia tiettyinä kuvioina vai esineinä? Hän vastaa tiettyjen rumpujen muistuttavan joitain eläimiä, joten piirrän hänelle nuotit, mutta nuottisymboleiksi piirrän erilaisia eläimiä.

Lapsia opettaessa on hienoa kun voi soveltaa, kokeilla ja leikkiä rohkeasti mitä vain. Tunnin lopuksi soitimme vielä ns. body percussion -tyylillä musiikin tahtiin. Tästä oppilas pitää ja kokee harjoituksen suhteellisen helpoksi.

On tärkeää jättää oppilaalle tunnista hyvä fiilis – iästä viis. Ensi viikolla mennään taas!