7–10-vuotiaat lapset ovat elämänvaiheessa, jossa opitaan paljon ja kehitytään nopeaan tahtiin. Arkeen sisältyvät pikkuhiljaa pitenevät koulupäivät, ja vastuu kasvaa vuosi vuodelta. Aivoilla on rajaton määrä prosessoitavaa, eikä tunteita aina edes ehdi huomata tai tunnistaa, jos näitä taitoja on tähän ikään mennessä edes opetettu.

Tunteet saattavatkin yhtäkkiä purkautua kuin tulivuori, ja niiden alkuperäistä aiheuttajaa saattaa olla vaikea tunnistaa. Aiheuttajia voi myös olla useita samaan aikaan. Ehkä aiheuttajaa tärkeämpää onkin se, että tunteiden annetaan olla olemassa ja ne tunnetaan kaikessa kirjossaan. 

Mutta miten musiikin yksilöopetus voisi auttaa tunteiden ilmaisussa? Tässä muutamia esimerkkejä. Lasta voi tunnin aluksi kehottaa päästämään instrumentillaan äänen tai melodian, joka kuvaa päivän vallitsevaa, tai tämänhetkistä tunnetta. Tämän jälkeen voidaan keskustella, mikä tunne on, mikä sen mahdollisesti aiheuttaa, ja missä kohtaa kehoa se tuntuu. Miltä se tuntuu? Viiltääkö se, polttaako, tuntuuko pehmeältä, kupliiko?

Instrumenttitunneilla on kuitenkin hyvä pitää tietty kepeys, ja keskittyä ennen kaikkea musiikkiin. Voidaan kuunnella kappaleita, jotka kuvaavat tunnetta. Voidaan miettiä, onko lapsi soittanut instrumentillaan jotain tähän tunteeseen sopivia kappaleita. Näillä keinoin voidaan auttaa lasta normalisoimaan tunteitaan, tunnistamaan niitä, ja kanavoimaan niiden purkamista musiikkiin. 

Nuoruus ja teini-ikä ovat tunteiden ja tunnetaitojen kehittymisen kannalta sekä ihanaa että haastavaa aikaa. Tässä iässä tunteet koetaan kaikkein voimakkaimmin ja haastetta lisää se, että tunteiden tunnistamisen ja säätelemisen taidot heikkenevät. Murrosiässä mielialat vaihtelevat voimakkaasti ja monet tunteet, kuten masennus ja ahdistuksen tunteet ovat yleisiä. Monia tunteita koetaan myös ensimmäistä kertaa. Näitä ovat esimerkiksi rakastumisen tunne ja sen päättymisen jälkeinen pettymyksen tunne. 

Vaikka nuori haluaa kokeilla rajojaan ja suhtautuu auktoriteetteja kohtaan ristiriitaisesti, tarvitsee hän silti ympärilleen turvallisia aikuisia, jotka sallivat erilaiset tunteet ja osaavat rakentavasti tukea nuoren jo itsenäisempää kasvua. Tunnetaitojen oppimisen ja opettamisen perustana on turvallisuus, yhteyden luominen nuoreen, hyvän vahvistaminen ja myötätunto. Lisäksi tunnetaitojen oppimisen lähtökohtana pidetään kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi tulemisen kokemusta. 

Tunnetaidoista on hyötyä niin ryhmä- kuin yksilöopetuksessa. Ryhmässä ne voivat parhaimmillaan muuttaa ilmapiiriä positiivisempaan ja kannustavampaan suuntaan. Myös omien tunteiden sanoittaminen ja muiden ymmärtäminen helpottuu. Henkilökohtainen suhde harjoiteltavaan instrumenttiin rakentuu tukevalle pohjalle, auttaen aikuista myös soveltamaan tunneilla opittuja tunnetaitoja omaan elämään. 

Oli oppija missä tahansa vaiheessa tunnetaitojensa kanssa, tärkeintä on niiden säännöllinen harjoittelu. Seuraavanlaiset työskentelytavat voivat toimia keinoina pidemmällä aikavälillä. Niiden käyttöä voidaan soveltaa sekä yksilö- että ryhmäopetukseen. 

1. Alkulämmittely, jota käytetään jokaisen tunnin alussa. Tämä voi olla esimerkiksi muutaman minuutin hengitysharjoitus, jossa keskitytään hengittämään viisi sekuntia sisään ja viisi sekuntia ulos. Pyritään olemaan mahdollisimman läsnä kyseisessä hetkessä. Tämän jälkeen vaihdetaan kuulumisia. Voidaan myös vähän venytellä ja etsiä sopivaa soitto- tai lauluasentoa. 

2. Harjoittelupäiväkirja. Opettaja voi itse tehdä haluamanlaisensa materiaalin tätä varten. Se voi olla sähköisesti jaettava dokumentti tai itse askarreltu lehtinen. Tämän harjoittelupäiväkirjan tarkoituksena ei ole pelkän soiton/laulun harjoittelemisen reflektointi. Tarkoitus on auttaa oppilasta tunnistamaan omia tunteitaan, sekä ottamaan huomioon oman elämän vaikutuksen musiikin harrastamiseen. 

3. Improvisaatioharjoitukset. Materiaalina improvisaatiolle voi käyttää esimerkiksi tunnelistaa, josta oppilas voi poimia tunteen, joka resonoi kyseisenä päivänä. Tämä voi myös helpottaa tunnistamaan omia tunteitaan. Valitun tunteen pohjalta aloitetaan improvisaatio. Mikäli improvisointi ei ole oppilaalle/oppilaille tuttua, selkeät ja rajatut tehtävänannot auttavat. Esimerkiksi improvisaation rajaaminen kahteen ääneen voi toimia riittävän selkeänä keinona. 

Ideana olisi, että oppilas oppisi ottamaan huomioon elämässään vaikuttavat asiat ja pohtimaan kuinka nämä asiat vaikuttavat harjoittelemiseen sekä omaan musiikkisuhteeseen. Soittotunti olisi sellainen kohta viikossa, jolloin on lupa pysähtyä ja keskittyä musiikkiin.

Tähän päästään, jos pystytään irrottamaan ote hetkeksi kaikesta muusta. Näin ollen pitää olla tietoinen omista ajatuksistaan ja tunteistaan, johon harjoittelupäiväkirja tarjoaa apua.