Olet varmasti musiikkia kuunnellessasi tai siitä keskustellessasi törmännyt käsitteisiin svengi tai groove. Olet mahdollisesti myös itse kuvaillut jotain kuulemaasi svengaavaksi, mutta oletko koskaan pohtinut, mitä nämä termit oikeasti tarkoittavat musiikkia esittäville ammattilaisille?

Tässä blogitekstissä pureudumme syvemmin näiden termien merkitykseen musiikissa sekä harjoittelemme rytmin käsittelyä kolmen eriharjoituksen avulla.

Komppisektio musiikin rytmisenä perustana

Sektio-käsite musiikissa tarkoittaa tiettyä soitinryhmää yhtyessä. Esimerkiksi tavallisessa viihdeorkesterissa voi olla puhallinsektio, joka koostuu trumpeteista, pasuunoista ja saksofoneista.

Nämä instrumentit yhdessä muodostavat sektion ja usein heillä on yhtenäinen rooli musiikissa. Sektiot usein myös harjoittelevat keskenään ennen varsinaisia yhteisiä harjoituksia varsinkin, jos kyseessä on isompi orkesteri.

Muita sektioita voivat olla esimerkiksi jousisektio, joka koostuu erilaisista jousisoittimista tai lyömäsoitinsektio, joka erityisesti klassisessa musiikissa koostuu erilaisista viritetyistä ja sävelkorkeudeltaan määrittelemättömistä lyömäsoittimista sekä kromaattisista lyömäsoittimista.

Kun puhutaan komppisektiosta, tarkoitetaan sillä lähes aina rytmimusiikissa kuultavaa soitinryhmää, johon kuuluvat soittimia kuten rumpusetti, basso, kitara ja piano. Komppisektio on saanut nykyisen muotonsa jo 1900-luvun alkupuolella big band -musiikin noustua populaarimusiikin asemaan.

Vaikka komppisektio on rinnastettavissa mihin tahansa muuhun orkesterin sektioon, sen sisällä instrumenttien roolit vaihtelevat paljon enemmän kuin missään muussa sektiossa. Jokaisen rytmimusiikkia opiskelevan pianistin, kitaristin basistin tai rumpalin tulee opintojensa aikana tutustua komppisektiossa työskentelyyn. Se on välttämätöntä niin työllistymisen kuin yleisen musiikinhahmotuskyvyn kannalta.

Rumpusetin rooli komppisektiossa on perinteisesti ollut merkata kappaleen pulssia muille orkesterin jäsenille ja toki myös tanssimusiikissa tanssijoille. Kuitenkin soittimien sähköistyttyä, on rumpalin rooli muuttunut paljon monimuotoisemmaksi. Erityisesti rock’n rollin myötä niin sanotun
takapotkun soittaminen tuli oleelliseksi osaksi rumpujen soittoa tasajakoisissa tahtilajeissa.

Maailman yleisin komppi lienee beat. Siinä bassorumpu ja virveli vuorottelevat iskulta toiselle niin, että bassorumpu soi iskuilla 1 ja 3 ja virvelirumpu iskuilla 2 ja 4.

Basson rooli komppisektiossa on rytmisesti lukittautua rumpalin soittamaan komppiin. Basso antaa myös matalilla sävelillään koko kappaleen harmonialle pohjan ja harmonisen kontekstin. Monet pitävätkin juuri bassoa yhtyeen tärkeimpänä instrumenttina.

Basisti voi soitollaan tuoda kuitenkin jännitettä musiikkiin irtaantumalla tahallisesti rumpalin soitosta, mutta yleisesti ottaen basistit pyrkivät kuitenkin soittamaan mahdollisimman tarkasti rumpalin mukana.

Lukittautuminen rumpujen soittoon voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että basisti pyrkii soittamaan samaa rytmiä, mitä rumpali soittaa bassorummulla tai vastaavasti peilaa rytmiä eli soittaakin juuri päinvastaisen kuvion bassorumpustemmaan nähden.

Pianon ja kitaran rooli komppisektiossa on hyvin samankaltainen. Niiden rooli on soittaa kappaleen harmoniaa eli sointuja. Lähtökohtaisesti kaikki instrumentit, joilla pystytään soittamaan useita ääniä yhtaikaa, on komppisektiossa sama rooli. Ennen sähköpianojen yleistymistä olikin tyypillistä, että orkesterissa harmoniaa soitti huomattavasti helpommin keikkabussissa kulkeva vibrafoni.

Harmoniasoittimille rytmimusiikissa n myös bassoon ja rumpusettiin verrattuna huomattavasti yleisempää ottaa solistisia vapauksia ja soittaa myös soolomelodioita. Komppisektion sisältä löytyvät siis kaikki musiikin tärkeimmät elementit – melodia, harmonia ja rytmi. Komppisektio yksin soittaen voi jo siis tuottaa varsin täyteläisen kuuloisen musiikillisen kokonaisuuden.

Kun tarkastelemme nykyistä musiikkikenttää, huomaammekin, että valtaosa keikkalavoilla soittavista bändeistä on pelkkiä komppisektioita. Komppisektion toiminta itsenäisenä yksikkönä usein laulusolistin kanssa onkin muodostunut tietynlaiseksi standardiksi musiikissa.

Harjoitus 1: Rytmijuna

Ensimmäisessä harjoituksessamme esitellään tavallisimpia musiikin rytmisiä aika-arvoja leikillisesti. Jokainen osallistuja saa rakentaa oman rytmijunansa, joka koostuu veturista ja useammasta vaunusta. Veturi tässä harjoituksessa kuvaa erilaisia tahtilajeja.

Esimerkiksi veturi, jossa on 4/4-tahtilaji, jaksaa vetää perässään neljää erilaista vaunua. Jos leikissä on mukana useampi jäsen, kannattaa jäsenten käyttää samaa veturia hämmennyksen minimoimiseksi.

Harjoituksessa tärkeintä on se, että juna ei suistu raiteilta tai pysähdy. Tämä onkin yksi komppisektion tärkeimpiä tavoitteita musiikissa. Vaikka jokin virhe tapahtuisi, ei komppisektio saa koskaan lopettaa soittamista, sillä siitä kärsii koko muu orkesteri.

Harjoitus tehdään niin, että jokainen osallistuja kasaa oman rytmijunansa. Sen jälkeen valitaan yhteinen pulssi, jonka mukaan junan rytmi luetaan. Rytmin voi lukea ääneen tai esimerkiksi taputtaa.

Yksi hyvä tapa on myös kävellä pulssin tahdissa ja laskea samaan aikaan ääneen. Tähän yhdistetään taputus, jolloin harjoituksen tekijä tulee käyttäneeksi kaikkia rytmin hahmottamiseen oleellisia asioita: kropasta lähtevää kävelyä, äänen käyttöä laskemisessa ja käsillä tekemistä taputuksen muodossa.

Harjoitukseen voidaan tehdä variaatioita esimerkiksi lukemalla rytmejä vuorottelun sijaan yhtaikaa lisäämällä improvisoituja rytmijunia.

Harjoitus 2: Fraseeraus

Rytmin fraseeraus on rytmimusiikissa yhtä tärkeä elementti kuin melodian fraseerauskin. Tässä harjoitteessa keskitymme rytmin fraseeraukseen ja erityisesti kolmimuunteisen rytmin hahmottamiseen ja tuottamiseen.

Fraseeraus musiikillisessa kontekstissa tarkoittaa sitä, miten solisti muotoilee melodian oman näköisekseen ja ottaa hieman vapauksia säveltäjän ennalta kirjoittamasta melodiasta muuntamatta sitä kuitenkaan liikaa. Kolmimuunteisuutta voidaan oppia kahdella tavalla. Sille voi antaa niin sanotun matemaattisen selityksen, eli käydään läpi, miten kolmimuunteisuus jakautuu triolin eri osille.

Kuitenkin tässä harjoitteessa keskitytään enemmän korvakuulolta oppimiseen ja siihen, miltä kolmimuunteinen fraseeraus kuulostaa ja tuntuu.

Harjoitus kehittää pulssin ja rytmin välisen suhteen hahmotuskykyä. Erityisesti osallistuja oppii tässä harjoituksessa kuulemaan, mitä kolmimuunteisuus tekee rytmille ylipäänsä. Opitaan, tuntuuko musiikki takakenoiselta vai ajaako se vauhdilla eteenpäin. Nämä kaikki ovat koettavissa musiikin tempoa vaihtamatta.

Harjoitus 3: Rytminen permutaatio fonetiikan avulla

Viimeisessä harjoituksessamme tutustumme rytmiseen permutaatioon. Se tarkoittaa tietyn rytmisen solun siirtämistä esimerkiksi yhdellä neljäsosanuotilla pulssiin nähden. Rytminen permutaatio on erittäin tärkeä työkalu jokaiselle komppisektion soittajalle, sillä se vahvistaa jälleen kerran rytmin ja pulssin välistä hahmotuskykyä.

Tämä harjoitus aktivoi kaikkia työpajaan osallistuvia ja voidaan toteuttaa hyvinkin suuren ryhmän kanssa. Oikeastaan mitä suurempi ryhmä, sitä paremmalta harjoitus kuulostaa. Harjoitus perustuu kuorolaulantaan, jossa yleisöstä muodostetaan rumpukomppi käyttämällä rytmikkäitä tavuja. Yleisö jaetaan osiin, jossa yksi ryhmä toimittaa bassorummun roolia ja toiset esimerkiksi virvelirummun roolia. Sen jälkeen kuorosta muodostetaan edellä mainittu beat-komppi. Tämän jälkeen harjoituksessa muutetaan tavuja hieman, jolloin rytminen permutaatio tapahtuu kuin itsestään.

Harjoituksen tavoitteena on tutustuttaa ihmisiä rytmisen permutaation käsittelyyn ilman nuotinlukutaitoa tai turhaa teoreettista jaarittelua.

Loppupohdinta

Komppisektion rooli on hyvin laaja ja tärkeä osa rytmimusiikkia. Kaikki edellä mainitut harjoitukset koostuvat asioista, joita me pidämme hyvin svengaavan komppisektion tärkeinä osa-alueina.

Jokainen komppisektiossa soittava muusikko käsittelee ja pohtii näitä asioita päivittäin työssään. Toivomme, että näiden harjoitusten avulla jokainen pystyy vahvistamaan omaa käsitystään rytmiikasta ja ymmärtämään svengin ja grooven merkityksen rytmimusiikissa.