Pakko on paras muusa. Kun vaihtoehtoja ei ollut, löysivät opettajat monenlaisia luovia toteutuksia pyrkiessään jatkamaan musiikin opettamista mahdollisimman normaalisti epätavallisen tilanteen keskellä.
Nyt keväällä 2022 pandemia vaikuttaa vielä arkeemme, mutta yhteiskunta on jo suurelta osin siirtynyt takaisin “normaaliin”, mitä se sitten enää ihan tarkoittaakaan.
Myös musiikkioppilaitoksissa on palattu suurimmaksi osaksi lähiopetukseen, ja monille opiskelijoille ja opettajille se on varmasti ollut suuri helpotus. Soitto- ja laulutaidon opettaminen on luonteeltaan pitkälti fyysistä ja kokemuksellista. Oppiminen hyötyy suuresti siitä, että opiskelija ja opettaja voivat olla samassa tilassa.
Jotkut ovat varmasti sitä mieltä, että nyt etäopetuskauden voi jättää taakse täysin, ja tärkeää on vain pyrkiä palaamaan mahdollisimman nopeasti ennen pandemiaa olleisiin olosuhteisiin. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, ettei etäopetuksen oppeja kannata heittää romukoppaan, vaikka lähiopetuspainotteiseen opetustapaan laajalti palattaisiinkin.
Seuraavaksi esittelenkin neljä näkökulmaa, minkä vuoksi etäopettamista kannattaa jatkaa sittenkin kun pandemia on enää vain muisto.
Etäopetus mahdollistaa musiikin harrastamisen useammalle
Etäopetusmahdollisuus on hyvä lisä pedagogisiin palveluihin. Mahdollisuus tarjota soitto- tai laulutunteja netin välityksellä on uusi työllistymisen mahdollisuus freelance-opettajille, ja oppilaitoksessa työskentelevällekin se antaa uudenlaista joustoa.
Ihmiset voivat haluta tunneille netin välityksellä monenlaisista syistä: esimerkiksi kiireisiä ruuhkavuosia eläville mahdollisuus osallistua tunneille kotoa käsin voi olla soittoharrastuksen mahdollistava tekijä.
Monipaikkainen työskentely ja esimerkiksi osan vuodesta ulkomailla viettäminen on yhä suositumpaa, ja tällaiseen elämäntapaan online-tunnit voivat sopia erittäin hyvin. Tällöin se opettaja, joka tarjoaa online-opetusta, on vahvemmilla töiden saannin suhteen.
Netin kautta opettaminen sopii myös matkustaville taiteilijoille. Etäopetus mahdollistaa opettamisen tulonlähteenä matkustavalle esiintyvälle taiteilijalle, joka haluaisi myös opettaa, muttei pysty sitoutumaan yhteen kaupunkiin opetuspaikkana. Monet tunnetut, kansainvälistä uraa tekevät muusikot ovat ryhtyneet antamaan mestarikurssimaisia soitto- tai laulutunteja Zoomin tai muiden etävälineiden välityksellä.
Se, ettei esimerkiksi musiikin ammattiopiskelijan tarvitse tunnetun opettajan oppiin päästäkseen välttämättä matkustaa tai maksaa kalliista mestarikurssista, on mielestäni hyvää kehitystä, joka madaltaa klassisen musiikin raja-aitoja ja tuo “mestareja ja kisällejä” lähemmäs toisiaan. Parhaimmillaan etätunnit voivat siis lisätä sekä muusikkojen työpaikkoja että opiskelijoiden mahdollisuuksia käydä tunneilla.
Etäopetus mahdollistaa musiikkiharrastuksen useammalle. Vaihtoehto käydä tunneilla etänä luo harrastamisen mahdollisuuksia myös muista kuin logistisista syistä. Uuden harrastuksen aloittaminen varsinkin aikuisiällä voi olla hyvin jännittävää. Kynnystä voi joillakin merkittävästi madaltaa mahdollisuus käydä ensimmäisillä tunneilla kokeilemassa oman kodin turvasta käsin.
Kotoa käsin tunneilla käyminen sopii myös niille, joita kotoa lähteminen syystä tai toisesta kuormittaa, tai jotka eivät halua tai pysty käyttämään aikaa opetuspaikkaan matkustamiseen.
Etäopetus luo tasa-arvoa siitäkin näkökulmasta, että pienillä paikkakunnilla asuville tai esimerkiksi harvinaisia instrumentteja maaseudulla tai pohjois-Suomessa harrastaville etätunnit voivat olla jopa ainoa vaihtoehto harrastaa haluamansa instrumentin soittoa. Toivonkin, että etäopetus on osaltaan edistämässä soittoharrastuksen tasa-arvoistumista niin, että yhä useammalla olisi siihen mahdollisuus.
Ei tarvitse olla joko–tai – molempi parempi!
Etä- ja lähiopettamisen välillä ei onneksi tarvitse valita, vaan uuden työtavan voi halutessaan ottaa luontevasti mukaan omaan pedagogiseen tarjontaan. Tällöin kykenee nopeasti joustaviin ratkaisuihin yllättävissäkin tilanteissa, emmehän voi tietää millaisia olosuhteita tulevaisuus tarjoaa.
Toivon, että etäopetus pysyy tästä eteenpäin aidosti vaihtoehtona, eikä “pakkoetäilyyn” enää tarvitsisi palata. Kun ei ole pakko etäopettaa, voi ottaa parhaat asiat molemmista työskentelytavoista, ja valjastaa ne luovuuden ja toisaalta joustavan käytännöllisyyden palvelukseen omassa opetustyössään.
Tärkeintä tässäkin on oppilaan tarpeiden ja toiveiden kuuntelu – mitä hän haluaa, mikä juuri hänelle olisi käytännöllisintä?
Soivaa opettajuutta jo 20 vuotta
Tämä blogikirjoitus kuuluu musiikkipedagogiopiskelijoiden kirjoittamien Soiva opettajuus -tekstien sarjaan. Kirjoittajat ovat suorittaneet Haaga-Helia Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa osan tutkintoonsa kuuluvista opettajan pedagogista opinnoista vuonna 2022.
Haaga-Helia tekee yhteistyötä Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Turun ammattikorkeakoulun kanssa vastaamalla musiikkipedagogin tutkintoon sisältyvistä 60 opintopisteen laajuisista opettajan pedagogisista opinnoista.