Harva asia on niin hauskaa kuin bändissä soittaminen. Yhdessä tekemisen iloa ja riemua ei kannata aliarvioida. Lisäksi bändissä ollessa oppii kommunikoinnista ja yhteistyöstä tavalla, joka ei ole mahdollista muutoin.

Samalla tavalla kuin ihmiset ovat erilaisia, myös instrumentit ovat luonteeltaan erilaisia. Toiset instrumentit ovat enemmän solistisia, toiset taas harmonisia taikka rytmisiä. Nämä jaot eivät ole toki kiveenkirjoitettuja, ja roolit voivatkin vaihdella hyvinkin paljon tilanteesta riippuen. Mutta esimerkiksi länsimaisen rytmimusiikin kontekstissa eri soittimille on vakiintuneethyvinkin jäsennellyt tehtävät.

Musiikkipedagogina eteen voi tulla tilanteita, joissa pääsee ohjaamaan yhtyettä, joten eri roolien tunteminen on tärkeää, että kykenee antamaan neuvoja ja näkemyksiä, jotka ohjaavat bändiä ja sen jäseniä oikeaan suuntaan. Myös bändin varsinaisten jäsenten on hyvä olla tietoisia siitä minkälaisia rooleja eri instrumentit kannattelevat. Näiden roolien tunteminen voi parantaa ja kehittää yhteissoittoa eteenpäin.

Oman roolin löytäminen

Eri instrumenteilta ja niiden käyttäjiltä löytyy aina omia uniikkeja ominaispiirteitä. Vaikka kahdella soittajalla olisi täysin sama soitin käytössä, merkittävää on, että he ovat kaksi eri ihmistä. Ei ole olemassa kahta samanlaista soittajaa tai laulajaa. Ja hyvä niin! Erilaisuus on rikkautta, mikä on mahdollistamassa uuden musiikin syntymistä.

Yhtyesoittoon osallistuessa jokaisen on hyvä ymmärtää oma tehtävänsä. Yksi keskeisin rooli on olla juuri oman instrumenttinsa käyttäjä. Perinteisessä länsimaisessa rytmimusiikissa bändi-instrumenteilla on omat vakiintuneet tehtävänsä. Kun kokoonpanon muodostavat piano, kitara, basso, rummut ja laulu, toimivat piano ja kitara yleensä säestäjinä, basso ja rummut komppiparina ja laulu solistina.

Näin ei kuitenkaan ole aina, vaan mahdollisuudet ovat moninaisemmat. Sen lisäksi että soittaja/laulaja on oman instrumenttinsa käyttäjä, on mahdollista, että hän toteuttaa myös muita rooleja, esimerkiksi solistin, tulkitsijan, kertojan, keskustelijan tai kannanottajan rooleja.

Bändi tarjoaa parhaimmillaan turvallisen ympäristön kokeilla ja työstää eri rooleja. Hyvä vuorovaikutus, toisten kuunteleminen ja kunnioittaminen sekä huumori ovat tärkeitä rakennusaineita luomaan antoisaa yhtyetoimintaa. Tämän toteutumista edistää se, että yksinkertaisesti valitsee yhdeksi tehtäväkseen olla hyvä tyyppi.

Omaa roolia etsiessä kannattaa tutkia omia mielenkiinnon kohteita ja keskittyä siihen, mistä nauttii. On myös kehittävää käydä välillä oman mukavuusalueen ulkopuolella. Parhaimmillaan oman musiikillisen identiteetin tarkastelu ja kehittäminen on antoisa elämän mittainen löytöretki.

Sointiväri

Yhtyeessä soittaminen on parhaimmillaan todella motivoivaa hommaa, ja oman silauksen yhtyesoittoon tuo erilaisten soittimille ominaisten soundien käsittelyn taito, esimerkiksi äänenmuokkaus, efektien käyttö tai synasoundien käyttö. Jokaisesta soittimesta lähtee oma tunnusomainen soundi, jokaisesta soittimesta löytyy erilaisia soittotekniikoita, joilla saadaan erilaisia nyansseja soundiin.

Kielisoittimilla erilaisia nyansseja soittoon saadaan esimerkiksi plektra- tai sorminäppäilytekniikalla soittaessa. Rummuilla saadaan erilaisia tasoja soittoon esimerkiksi kapuloilla, vispilöillä tai bambustickseillä soittamalla.

Yhtyesoiton opetuksessa on tärkeää, että opettaja muistaa opettaa eri soittimien soundien merkityksestä, jotta oppilaat oppisivat ymmärtämään ja huomioimaan jo alusta alkaen esimerkiksi sähkökitaran eri äänenmuokkausefektien ja kosketinsoundien merkityksen bändin yhteissoundiin. Sähkökitara- ja kosketinsoundeilla on bändisoitossa esimerkiksi iso merkitys siihen, minkälaisia osuuksia niillä yleensä soitetaan – soitetaanko vaikka rytmisempiä vai enemmän staattisempia taustalla olevia osuuksia.

Bändisoiton opetuksessa saattaa olla niin, että luokissa ei ole esimerkiksi koskettimille kunnollisia synasoundeja, joten silloin opettajan luovuudella ja oma-aloitteisuudella saattaa olla opetuksessa paljon merkitystä. Tietokoneen tai tabletin omistamalla opettaja voi muuttaa lähes minkä tahansa koskettimiston midi-kiippariksi, mikä tarkoittaa että tietokoneesta voi saada pienellä vaivalla lähes minkä tahansa synasoundin.

Bändisoiton opettaja voi saada pienelläkin soundin valinnan ohjauksella bändin soittajille lisää onnistumisen tunnetta sekä bändin soittoon paljon uusia ulottovuuksia.

Yhdessä tekeminen

Ryhmässä tai yhtyeessä soittaminen voi poistaa stressiä. Pienet virheet häviävät yhtyeen yleissoundiin, ja yhtyeessä edistytään yhdessä. Jos ympäristö on rennompi, aloittelevat muusikot tuntevat olonsa rennommaksi. Näin voimme oppia ja nauttia musiikin tekemisestä. Kun näkee toisen soittavan instrumentteja intohimoisesti, se motivoi myös itseä.

Kaipaamme yhdessä toimimista. Lisäksi menemme treeneihin työskentelemään kohti yhteistä päämäärää ja jakamaan yhteisen kiinnostuksen kohteen. Näiden yhteyksien ja suhteiden rakentaminen voi hyödyttää ihmisen sosiaalista hyvinvointia. Musiikki on ollut avaintekijä ryhmien ja kulttuurien siteiden muodostamisessa ympäri maailmaa jo pitkään. Se voi olla kannustava ympäristö edistää yhteistyötä ja siten ruokkia luottamusta toisissa. Musiikkiryhmät ja -yhtyeet rakentuvat yhteyksille ja luottamukselle.

Musiikin arvostaminen ja ymmärtäminen ei vaadi minkäänlaisia verbaalisia tai sosiaalisiataitoja. Musiikin avulla ihminen voi myös kommunikoida toisten ihmisten kanssa; hienoa onkin se, että musiikin kieli on globaali.

Pieni lapsi kuulee puhetta, musiikkia ja muuta ulkomaailman ääntä jo sikiönä äidin vatsassa. Näitä kaikkia ajatuksia voi hyödyntää siirtämällä ne suoraan itse musiikin soittamiseen. Esitä itsellesi kysymys: miksi soitamme musiikkia yhdessä bändissä? Mitä yritämme saavuttaa? Onko meillä jokin yhteinenpäämäärä? Teemmekö kaikki musiikilliset ratkaisut itseämme, vai vallitsevan musiikin tukemiseksi ja edistämiseksi?

Musiikin soittamista voikin pitää suorana allegoriana ihmisten väliselle verbaaliselle keskustelulle. Tuskin syntyy korville kovin mieluisan kuuloista keskustelua, jos kaikki keskusteluun osallistuvat osapuolet eivät kuuntele, mitä toisella on sanottavaa, puhuvat päälle, liian kovaa tai liian hiljaa, ovat töykeitä toisilleen tms. Kuten elämässä yleensäkin, täydellisen utopian saavuttamiseksi on löydettävä kultainen leikkaus, balanssi, tasapaino.

Sama pätee ehdottomasti myös yhtyesoittoon: jokaisen muusikon on omalla soitollaan tuettava vallitsevaa ”keskustelua”, eli musiikkikappaletta. Hyvän muusikon ominaisuuksiin kuuluukin ennen kaikkea hyvä korva ja maku. Hyvä ja kokenut muusikko tietää tasan tarkkaan, mitä juuri sillä hetkellä soiva musiikki kaipaa, mitä hän omalla soitollaan voisi tuoda lisää kyseiseen kappaleeseen. Ja ennen kaikkea: mitä asioita voi myös jättää soittamatta.