Motivaatio on voima, joka saa ihmiset tekemään asioita heidän tavoitteiden saavuttamiseksi. Käsitys motivaatiosta ja sen merkityksestä oppimiseen on kehittynyt vuosien saatossa, muodostaen uusia näkökulmia ja termejä. Mikä on motivaatio, ja millaisia haasteita siihen liittyy?

Kolme sosiokognitiivista näkemystä motivaatiosta

Suoritusmotivaatioteoriassa pääpaino on onnistumisissa. Vastakkain asettuvat onnistumisen toive ja epäonnistumisen pelko. Se kumpi näistä on voimakkaampi, ohjaa oppilaan motivaatiota. Epäonnistumisen pelkoa olisi hyvä vähentää esim. normalisoimalla mokia. Vastaavasti onnistumisen toivetta on mahdollista lisätä esim. pilkkomalla tehtävä helpompiin ja pienempiin paloihin.

Attribuuttiteorian mukaan motivaatiota ohjaavat henkilön kyvyt, ponnistelut ja ulkoiset tekijät. Motivaatiota lisää, jos henkilö kokee hänellä olevan riittävät kyvyt tehtävän suorittamiseen. Ponnistelut saadaan oppilaalle konkreettisiksi kehumalla suoritusta: ’Olet tehnyt hyvää työtä fraasirakenteen sisäistämiseksi’. Liian ympäripyöreällä palautteella voi olla motivaatiota laskeva vaikutus: ’Oletpa musikaalinen’. Opettajan tulisi auttaa ulkoisten tekijöiden negatiivisten vaikutusten poissulkemisessa. Opettaja auttaa rutiinien luonnissa ja tehdä harjoittelun aloittaminen helpoksi.

Tavoiteorientaatioteoriassa tarkastellaan oppilaan omia tavoitteita. Ne voidaan jakaa neljään suuntautumiseen. Pyrkiikö oppilas lisäämään ymmärrystään (tehtävä- ja oppimisorientaatio), suoriutumaan ja menestymään (suoriutumisorientaatio), välttämään epäonnistumisia (välttämisorientaatio), vai hakemaan hyväksyntää ja huomiota (riippuvuusorientaatio).

Flow

Flow- eli virtausteoria on psykologi Mihaly Csikszentmihalyin (1990) kehittämä teoria, joka liittyy vahvasti motivoituneeseen, ulkoisista kannustimista riippumattomaan toimintaan. Esimerkiksi itsenäisessä harjoittelussa flow-tila ilmenee ajantajun, ulkoisten vaatimusten ja odotusten sekä omiin kykyihin liittyvien ajatusten katoamisena – itse tekeminen tuottaa positiivisia kokemuksia, ja tämä vaikuttaa flown syntyyn.

Flown syntyyn vaikuttaa se, kuinka annetun tehtävän vaikeustaso on tasapainossa tekijän osaamistason kanssa. Liian helppo tehtävä aiheuttaa usein tylsistymisen ja siten keskittymistason laskemisen, kun taas liian vaikeat tehtävät aiheuttavat turhautumisen ja ahdistuksen tunnetta. Sopivan haastavat tehtävät ovat osana tilannetta, joka on tekijän motivaation kannalta optimaalinen.

Motivaatioon vaikuttavat tekijät ryhmäopetuksessa

Motivaatioon vaikuttaa millainen saatu tehtävä on. Työskennelläänkö yksin vai ryhmässä, onko tehtävällä yhteyksiä tosielämään ja kuinka haastava tehtävä on. Usein motivaatiota lisää mahdollisuus valita erilaisista teemoista tai tehtävätyypeistä oppilasta itseään eniten kiinnostavat.

Oppilaan omatoimisuutta, aloitteellisuutta ja itsenäisyyttä tukeva ympäristö edistää oppilaan sisäistä motivaatiota. Opettajan liiallinen auktoriteettisuus ja kontrollointi voi tehdä oppilaasta ulkoa ohjautuvan ja suoritusorientoituneen. Itseohjautuvuus ei ole synnynnäinen ominaisuus, vaan sen kehittymiseen tarvitaan ympäristön tukea (mm. opettajat, vanhemmat) sekä asteittaista vastuun ja kontrollin siirtoa. Ihannetilanteessa oppilas saa työskennellä itsenäisesti, mutta saa tarvittaessa tukea opettajalta.

Jokaisessa ryhmässä on joukko eri tavoilla oppimiseen ja opiskeluun motivoituneita oppijoita. On tärkeää ymmärtää ja pyrkiä huomioimaan, mitkä tekijät motivoivat oppijoita työskentelyyn ja mitkä puolestaan lamauttavat.

Tehtävän arviointitapa vaikuttaa oppilaan motivaatioon ja opiskelustrategioihin. Esim. jos tentissä kysytään yksityiskohtia, oppilas yleensä valitsee eri opiskelustrategian kuin tentissä, jossa käsitellään laajempia kokonaisuuksia ja mitataan tietojen soveltamista (sanakokeet vs. elämänkatsomustiedon tentti). Perinteiset arviointimenetelmät ovat yleensä lopputuloskeskeisiä. Tällöin oppilas alkaa herkemmin vertaamaan omaa suoritusta muiden suorituksiin, mikä ei sinänsä ole huono asia. Joillakin muihin vertaaminen voi motivoida treenaamaan.

Soitonoppimisen motivaatiotyyppikategoriat

Soile Tikka on 2017 tutkimuksessaan jakanut oppimismotivaatioon vaikuttavat tekijät neljään ryhmään. Yhteenkuuluvuuteen, elämyksellisyyteen, kompetenssiin ja autonomiaan. Tärkein ryhmä on yhteenkuuluvuuden tunne, jossa erityisessä asemassa on opettajan ja oppilaan välinen vuorovaikutussuhde.

Kannustavan, innostavan ja kiinnostuneen opettajan merkitys on suuri erityisesti soiton oppimisen alussa. Oppilaan kasvaessa vertaisryhmien vaikutus lisääntyy ja yhteissoiton mahdollistaminen onkin tärkeää. Elämyksellisyyden kategoriaan kuuluvat oppilaalle mieluinen ohjelmisto, esiintymiset sekä opetuksen toiminnallisuus ja pelillisyys erityisesti pienten lasten opetuksessa.

Tärkeää on tukea oppilaan kompetenssia eli tunnetta siitä, että pystyy suoriutumaan annettavista riittävän haastavista tehtävistä ja saavuttamaan tavoitteet. Oppilaan kasvaessa autonomian merkitys lisääntyy ja oppilasta tulee kannustaa itsenäiseen harjoitteluun ja osallistumaan ohjelmiston valintaan ja itsenäiseen musiikin tulkintaan.

Sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys motivaatiolle

Opetustilanne on sosiaalinen tilanne, jossa opettaja ja oppilas/ oppilaat ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Vuorovaikutustaidot ovat siis merkittävässä asemassa opetustilanteissa, ja sen on todettu myös vaikuttavan oppilaan motivaatioon.

Olen käynyt tähän mennessä viidellä eri opettajalla soittotunneilla, jonka aikana olen tehnyt havainnon liittyen vuorovaikutukseen soittotunneilla: kun vuorovaikutus opettajan kanssa pelaa hyvin, se on motivoinut käymään soittotunneilla ja opettajan antamien neuvojen vastaanottaminen on ollut helpompaa. Osapuolien välinen hyvä vuorovaikutus on yhteydessä toimivaan yhteistyösuhteeseen ja luottamuksen syntyyn. Myös oppilaan kynnys kysyä apua opettajalta madaltuu hyvän yhteistyösuhteen ansiosta, ja tämä taas on yhteydessä oppilaan harjoittelumotivaation ylläpitämiseen.

Opettajan olisi hyvä tiedostaa, millainen vuorovaikuttaja hän itse on. Opettajan työssä tullaan työskentelemään eri taustoista tulevien ihmisten kanssa, joten olisi tärkeää ymmärtää, miten itse tulee toimeen erilaisten oppilaiden ja kollegoiden kanssa. Toki realistisesti ajateltuna kaikki eivät voi tulla kaikkien kanssa täydellisesti toimeen, mutta aina olisi hyvä pyrkiä siihen, että osaisi työskennellä kaikkien kanssa jotenkin.

Kukaan ei ole täydellinen vuorovaikuttaja, mutta taitoja on mahdollista kehittää. Empatiakyky sekä taito kuunnella toista aktiivisesti ovat asioita, joilla pääsee pitkälle opetustehtävissä. Nämä liittyvät oppilaiden kohtaamiseen oppitunneilla ja siten hyvän yhteistyösuhteen kehittymiseen. Näiden lisäksi sanalliset ja sanattomat viestintätaidot ovat tärkeässä asemassa – sanavarastojen kehittämisen lisäksi on tärkeää ymmärtää, miten eri ihmiset mahdollisesti käsittävät eri ilmaisuja ja elekieltä.

Haasteet ja ratkaisut

Kaikenlaisiin haasteisiin on aina löydettävissä erilaisia ratkaisuja. Esiintyminen on kaikille jännittävää ja useimmat muusikot ovatkin varmasti jossain kohtaa elämäänsä pyrkineet harjoittelemaan esiintymistä. Ikätasosta riippuen löytyy useita erilaisia keinoja harjoitella esiintymistä. Tällainen harjoittelu saattaa jo itsessään lisätä motivaatiota ja vähentää mahdollisia esiintymiseen liittyviä pelkotiloja. Esimerkiksi videopäiväkirjan kuvaaminen tai pienemmälle yleisölle esiintyminen voivat olla toimivia harjoituksia.

Harjoitteluun liittyy niin positiivisia kuin negatiivisiakin tunteita. Oppiminen on usein työlästä ja raskasta, mikä voi saada harjoittelun tuntumaan ylitsepääsemättömän rankalta. Harjoittelua voi kuitenkin helpottaa esimerkiksi opettajan kanssa yhdessä mietityt rutiinit ja erilaiset tavat harjoitella. Taukopäivien merkitystä ei tule väheksyä ja tietyissä tilanteissa ulkoinen palkitseminen, esimerkiksi tarra, voi olla motivaatiota merkittävästi lisäävä ja harjoitteluun aktivoiva keino.

Ensisijaisena pyrkimyksenä voisi kuitenkin olla harjoittelun lähestyminen rutiinien luomisen ja selkeiden harjoittelutapojen löytämisen kautta. Tämä voisi auttaa sisäistämään uusia asioita riittävän pienissä palasissa. Riittävän pienissä osissa uuden asian opettelu saattaa parhaimmillaan kehittää oppijan itsetuntoa. Kun haasteellisen asian oppiminen jaetaan useampaan osaan, tulee onnistumisen kokemuksia väistämättä useammin. Tätä toimintaa voisi tukea esimerkiksi harjoituskalenteri, johon voidaan merkitä kotiharjoitteluja. Kaiken tämän voisikin jo helposti liittää ulkoiseen motivointiin ja muihin jo aiemmin mainittuihin teemoihin.

Selkeät harjoittelutavat ja rutiinit voivat hyvin tukea harjoittelua. Usein harjoittelussa on jokin tavoite, joka pyritään prosessin aikana saavuttamaan. Tavoitteelliselle työskentelylle välttämätöntä on se, että tavoitteet on asetettu riittävän selkeästi. On vaikeaa työskennellä ja pyrkiä jotain asiaa kohti, jos ei ihan tiedä mihin suuntaan on edes menossa.

Haasteita ratkoessa voi olla hyötyä siitä, että opettaja itse uskaltaa rohkeasti kokeilla erilaisia menetelmiä eri oppijoiden kohdalla. Merkittävää hyötyä voi olla myös siitä, jos opettaja on perehtynyt haasteita tuottavaan aiheeseen mahdollisimman laajasti, oppiainerajat ylittäen. Vaikka oppijan haaste liittyisi esimerkiksi musiikin teoriaan, saattaa vastaus kysymykseen löytyä soittaen tai johonkin toiseen musiikilliseen ilmiöön tutustumisen kautta.