Siirry sisältöön
Rohkeus
Rohkeuden tuolla puolen

Sirpa Helenius pohtii kirjoituksessaan sitä, miten joskus kaikkein suurinta rohkeutta tarvitaan oman itsensä kohtaamiseen. Rohkeuden äärellä ollaan myös apua haettaessa sekä sitä antaessa.

Kirjoittajat:

Julkaistu : 24.03.2021

Luin kerran tutkimuksen, jossa ikäihmisiltä kysyttiin elämän lähestyessä loppuaan, mitä he katuivat eniten eletyssä elämässä. Enemmistö katui sitä, mitä he eivät olleet uskaltaneet tehdä, eivät lainkaan sitä mitä olivat tehneet.

Kaikkea saa tehdä, kaikkea pitää tehdä

Joskus kaikkein suurinta rohkeutta tarvitaan oman itsensä kohtaamiseen. Siihen, miten uskallamme kohdata itsemme juuri sellaisena kuin olemme.

Mieli ja ruumis kantavat mukanamme kaikkea sitä mitä elämämme aikana olemme kokeneet ja tunteneet. Joskus fyysinen olomuotomme viestittää meille jotakin ennen kuin kykenemme käsitellä viestiä vielä mielessämme. Mieli ylläpitää suojamuuria, jonka taakse ei ole pääsyä omiin tunteisiin ja kokemuksiin.

Suojalla on tarkoituksensa ja mielekkyytensä, mutta epämääräisen ahdistuksen noustessa pintaan voi olla aika alkaa uskaltautua kohdata tutkimaton maaperä.

Usein opiskelijat ovat pohtineet elämäänsä pitkälti vain itsekseen ennen avun hakemista. Ääneen sanottuna asiat tulevat todemmiksi kuin yksin pohdittuina. Parhaimmillaan luottamuksellisessa ja turvallisessa ilmapiirissä jäykkinä ja kulmikkaina jäsentymättömät asiat saavat pehmeämmän muodon.

Turvassa asioiden kutsuminen itsestään esiin on helpompaa. Turva muodostuu ilmapiiristä, jossa on arvostusta, kunnioitusta ja lempeyttä, ripaus huumoria ja iloakin.

Kaikkia ovia pitää tempoa,
kaikkia kuita kurotella

Minun rohkeuteni ammattilaisena liittyy kykyyni uskaltaa olla myös ihminen ihmiselle ammattitaitoni lisäksi. Kuten kaikissa ihmissuhteissa, kyse on siitä, miten osata olla tarpeeksi kaukana, mutta riittävän lähellä. Miten osata antaa tilaa opiskelijalle kertoa ja kuvata itseään, tunteitaan, kokemuksiaan ja elämäänsä. Miten osata olla tietämättä sitä, mitä en voi tietää.

Miten osata katsoa oikealla tavalla kohti ja tarjota sitä apua, mitä hän on valmis tässä hetkessä vastaanottamaan. Miten saada opiskelijan omat voimavarat käyttöön siten, ettei hänen enää tarvitsisi sulkea silmiään itseltään. Miten olla avuksi siten, että opiskelijan jähmeäksi ja kovaksi kivettynyt tunne lähtisi liukenemaan elämän virrassa eteenpäin vieväksi voimaksi.

On vain yksi ehto, elinehto:
Värisevää sielua ei saa tallata.

– Tommy Tabermann

Haaga-Helia kehittää Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamissa HALI ja VOIMA hankkeissa toimivia keinoja sekä erilaisia työkaluja ja menetelmiä opiskelijahyvinvoinnin parantamiseksi. Hankkeissa kehitetään opiskelijoiden ja asiantuntijoiden yhteistyönä toimintoja ja sisältöä, jotka edistävät opiskelijoiden hyvinvointia ja heidän sosiaalista osallisuuttaan korona-ajan etäopiskelussa. Tämä toteutetaan tarjoamalla vertaistukea opiskeluun, ohjausta opiskeluhyvinvoinnin edistämiseen, taloudellista neuvontaa sekä tukea tunteiden säätelyyn.