Meistä jokaisella tulee vastaan hetkiä, jolloin inspiraatio katoaa ja työn etenemisestä tulee sula mahdottomuus. Ensimmäinen tunne on puhdas kauhu, sillä viestinnän asiantuntijana luovuus on merkittävä osa työtoimenkuvaani.

Pian rationaalisuus vie voiton, sillä en ainakaan itse tunne yhtäkään copywriteria, kirjailijaa, toimittajaa tai viestijää, joka ei olisi kärsinyt jossain vaiheessa uraansa luovuuden puutteesta. Taustalla voi olla satuttava kritiikki, epävarmuus, täydellisyyden tavoittelu, liika työstressi tai esimerkiksi haasteet arjessa.

Tukkeutuneet luovuuden kanavat on onneksi mahdollista avata. Jotkut kehottavat puskemaan raivolla luomattomien hetkien ylitse, toiset suosittelevat kodin tai toimiston siivoamista, kolmannet lepoa ja matkailua ja neljännet liikuntaa. Ei kuitenkaan ole yhtä ainoaa toimivaa reseptiä luovuuden palauttamiseksi.

Yli kymmenen vuotta kestäneen kirjoitusurani aikana olen ehtinyt kokeilemaan monenlaisia poppakonsteja aina luovan kirjoittamisen kursseista miellekarttoihin ja meditaatioon. Lopulta luovuuteni lähteeksi paljastui kliseeksi asti hehkutettu supisuomalainen luonto, jonne minun on pakko päästä kolmen kuukauden välein.

Metsä inspiroi ja auttaa palautumaan

Luonnossa on paljon nautittavia asioita, enkä puhu nyt pelkästään kalastamisesta ja marjastamisesta. Nautin siitä, kuinka tuuli tuo sieraimiini tuoksuja metsän eri laidoilta, ja miltä pehmeä sammalpeitto tuntuu paljaiden jalkojeni alla. Tykkään ihastella satoja vuosia eläneiden mäntyjen puiden latvustoon saakka ulottuvia kilpikaarnoja symmetrisine kuvioineen.

Vaikka viime vuodet ovatkin tuoneet luontosuhteeseeni jos jonkinlaista harrastusta aina verkkosivujen ylläpidosta, valo- ja videokuvaamiseen, puronkunnostukseen ja luottamustehtäviin, niin kykenen yhä löytämään luonnosta rauhani. Luonnon avulla palautan keskittymiskykyni ja annan aivoilleni niiden kaipaaman tauon.

Luonnon keskellä on mahdotonta olla huomaamatta sen huippuunsa viritettyä ja äärimmäisen yksityiskohtaista ekosysteemiä, joka näkyy niin pikimustassa pakurikäävässä, jäkälän keskeltä pilkistävässä lapinvuokossa kuin niskastani verta latkivassa hevospaarmassakin. Luonnossa kaikella on tarkoituksensa ja jokaisella oma paikkansa täytettäväksi.

Samalla ihastelen henkeäsalpaavia vaaramaisemia, tuuheita rinnekuusikoita, korkean alueen käkkärämäntyjä ja raikasta juomavettä pulppuavia lähteitä, eli kaltioita. Luonnon monimuotoisuus saa minut näkemään asiat uudessa valossa ja uusista näkökulmista, ja samalla se inspiroi minua olemaan parempi työssäni.

Luonto palauttaa luovuuden äärelle

Ehkä sinäkin voit löytää luovuutesi luonnosta. Ainakin se on kokeilemisen arvoista.

Lähimetsässä voi keskittyä eri aisteihin. Miltä metsä kuulostaa ja tuoksuu? Entä miten valo taittuu korkeiden latvustojen läpi? Metsään keskittyminen on läsnäoloa, joka avaa mielen.

Luovuudessa on kyse oman mielensä rauhoittamisesta ja valloittamisesta. Siitä, että lopetan ajatuksieni rajoittamisen ja sallin itselleni luvan tehdä. Parhaimmat ideani syntyvät, kun annan ajatusten virrata vapaasti. Kun unohdan itsekritiikin, tuotan nopeasti paljon huonoja ideoita. Hyvät ideat nousevat pintaan niiden joukosta.

Muistutan itseäni siitä, että luovuus ei ole passiivinen prosessi. En voi rojahtaa sohvalle television ääreen ja odottaa inspiraation löytävän minut. Keskityn sen sijaan erilaisiin tapoihin, joilla itse löydän inspiraation. Kokeilen ja teen erilaisia asioita, jotka eivät liity työtoimenkuvaani, sillä luovuus on lihas, joka vaatii treenaamista.

Kuva: Shutterstock