Luovuuteen liittyy lukuisia määritelmiä. Tyypillisesti se yhdistetään taiteisiin ja uuden luomiseen. Luovuus sanasta tulee mieleen myös usein omaperäisyys, uutuus, esteettisyys, epätavalliset ratkaisut, innovatiivisuus ja jopa nerokkuus. Luovuutta voi syntyä hetkellisenä ideana tai luovassa prosessissa, jossa parhaimmillaan ihminen saavuttaa flow-tilan.

Luovuutta on kuitenkin hyvä tarkastella laajemmin. Luovuus on uuden luomista ja ratkaisujen etsimistä myös arjessa eli se liittyy osana meidän ihmisten jokapäiväiseen toimintaan. Luovuus on taitoa tuoda omaa osaamista ja uudenlaisia näkökulmia aivan tavallisissa arjen tilanteissa. Silloin, kun vaaditaan ajattelemista ja toimimista eri tavoin – joustavasti ja omaperäisesti.

Joustava ja omaperäinen ajattelu ja toimiminen ovat monelle meistä luovuuden voimavara, josta on hyvä luoda luovia ratkaisuja, mitä ikinä ne ovatkaan.

Erityisopettaja – luovasti luoviva osaaja

Haaga-Helian ammatillisen erityisopettajan kehittymisohjelman mukaan erityisopettajan työ on erityispedagogisena asiantuntijana toimimista eri tilanteissa ja erilaisissa toimintaympäristöissä. Työ voi olla oppijoiden ohjaamista ja opettamista yksilönä, pienryhmissä tai isommissa ryhmissä. Hän toimii yhteistyössä myös oppijan läheisten ja tukiverkoston kanssa. Silloin etsitään ratkaisuja yksilöön, hänen hyvinvointiinsa, oppimiseensa ja oppimisen edistämiseen. Erityisopettaja on myös oman yhteisönsä asiantuntija, jolta kollegat kysyvät neuvoa ja opastusta omassa työssään kohtaamiin haasteisiin ja ongelmiin.

Ammatillisessa koulutuksessa yhteisöön läheisesti liittyy myös työelämä ja siellä toimivat ohjaajat. Parhaimmillaan näitä haasteita ja ongelmia ratkaistaan yhteistuumin. Erityisopettaja on myös verkostoissa toimiva asiantuntija, joka työskentelee erilaisista asiantuntijoista koostuvissa työryhmissä. Tällöin puhutaan moniammatillisesta työskentelystä, jossa erityisopettaja edustaa aina erityispedagogista asiantuntijuutta.

Kaikissa ylä mainituissa tilanteissa ja toimintaympäristöissä tarvitaan uuden luomista – ratkaisuja, jotka tarjoavat opiskelijoille, läheisille, opetushenkilöstölle, työelämälle ja asiantuntijaryhmille jotain uutta ja heille arvokasta.

Uuden ja arvokkaan luomiseen tarvitaan luovia ratkaisuja, uutta näkökulmaa, luottamusta ja ennakkoluulottomuutta. Luovuus edellyttää erityisopettajalta itsenäistä ajattelua, monimutkaisiin ilmiöihin tarttumista ja omintakeisuutta. Joskus se tarkoittaa myös riskien ottamista, rohkeaa kokeilua ja ennakkoluulojen murtamista.

Koska erityisopettaja luo arjessa jatkuvasti näitä uusia, käyttökelpoisia ratkaisuja yhdessä toisten toimijoiden kanssa, heitä voidaan pitää hyvin luovasti luovivina osaajina.

Luovuus kumpuaa yhteisöllisyydestä

Erityisopettajan luovuutta yksilönä voidaan lisäksi tarkastella ryhmä- ja organisatorista luovuutta. Organisatorinen luovuus voi näkyä vaikka erityisopetuksen yhteisössä toimiville arvokkaiden ja heille hyödyllisten uusien ratkaisujen, palveluiden ja toimintatapojen luomisessa yhdessä.

Kun muutetaan vanhaa ja luodaan uutta, pienetkin ratkaisut ovat merkittäviä askeleita. Luovat ideat, teot ja toimintatavat kumpuavat sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja toiminnasta, jota yhteisössä tapahtuu. Siihen tarvitaan yhteisön kannustusta, tunnustusta ja luottamusta. Se myös edellyttää kykyä löytää ratkaisuja joustavasti ja nähdä mahdolliset vastakohtaisuudet eri näkökulmina samaan asiaan.

On hyvä muistaa, että luovuus ei ole staattista vaan se kehittyy ja muotoutuu jatkuvasti. Muutokseen vaikuttavat yksilö, ympäristöt, yhteisöt ja aika. Luovuus saatta myös olla erilaista eri elinkaaren vaiheissa. Myös erityisopettajan työssä muuttuvat sekä luovuus että luovat ratkaisut.

Kuva: Shutterstock