Oppiminen on helposti saavutettavissa ja osaaminen on työn kehittämiseen hyödynnettävissä. Jokaisella on helppo pääsy oppimisen tiloihin. Niitä ovat niin in, non- kuin formaalisetkin ympäristöt. Yksilöllä on mahdollisuus hyödyntää osaamistaan niin horisontaalisesti kuin vertikaalisestikin. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen myös edistävät oppijan kiinnittymistä työelämään sekä syventävät osaamisen kehittymistä työn ja toiminnan paikoilla.

Tämä kaikki on totta, jos jatkuvan oppimisen idea aidosti eletään todeksi työn, oppimisen ja toiminnan kentillä. Millaista pedagogista osaamista tämä edellyttää korkeakoululta ja sen opettajilta?

Oppimisen ympäristöt ja välineet monipuolistuvat vauhdilla. Osaaminen kehittyy entistä monipuolisemmissa ekosysteemeissä, jotka levittäytyvät oppilaitosten ulkopuolelle, työpaikoille ja verkkoympäristöihin, arkeen ja harrastuksiin. Niin ensimmäistä tutkintoaan tekevien kuin taitojaan täydentävien opintojen henkilökohtaistamiseen kehittyy entistä älykkäämpiä työkaluja. Tämän systeemisen ja teknologisen muutoksen johdosta opettajan tulee laajentaa pedagogista ajatteluaan ja taitojaan. Myös korkeakoulujen pedagogisen johtamisen tulee kantaa vastuu tästä kehityksestä.

Jatkuvan oppimisen korkeakoulupedagogi tarvitsee neljää osaamisaluetta: (1) oppimisympäristöjen muotoileminen, (2) oppimisteknologian ja -analytiikan hallitseminen, (3) toiminnallisen pedagogiikan johtaminen ja (4) oppijan tai oppivan yhteisön valmentaminen. Tässä blogitekstissämme avaamme kahta ensimmäistä ja seuraavassa käsittelemme toiminnallisen pedagogiikan johtamisen ja oppivan yhteisön valmentajan sisältöjä.

Oppimisympäristöjen muotoilija

Kun korkeakoulu on luonteva osa oppivaa aluetta, se liikkuu osaksi työtä, harrastuksia ja muuta toimintaa. Tämä edellyttää opettajalta valmiuksia muotoilla pedagogisesti oppilaitoksen ulkopuolisia reaalisia ja virtuaalisia ympäristöjä tukemaan tavoitteellista osaamisen rakentamista. Käytännössä muotoilun kohteena voivat olla tilat ja laitteet, yksilölliset tai yhteisölliset prosessit sekä niiden päälle rakentuva digitaalinen ohjelmistokerros.

Oppimisympäristömuotoilijan yksi tärkeä tehtävä on auttaa oppijoita tunnistamaan käytössään olevia oppimista tukevia resursseja tai tekemään niiden puuttuessa tarvittavia kehittämistoimenpiteitä, hankintoja ja uudelleen organisointia. Samalla pedagoginen muotoilija linkittää oppijoita toisiinsa ja edesauttaa näin oppimistavoitteiden kannalta otollisimpien oppivien yhteisöjen syntymistä. Linkit voivat kulkea saman työ- tai harrastusyhteisön sisällä ja risteillä useampien – myös oppilaitoksen riveistä löytyvien – yhteisöjen välillä. Tämä edellyttää opettajalta kokonaisvaltaista näkemystä oppimisen mahdollisuuksista, potentiaalisten osaamista kerryttävien kontekstien ennalta näkemistä ja avaamista yhdessä oppijoiden kanssa.

Jatkuvaa tarvelähtöistä muotoilua vaativat myös oppilaitosten omat fasiliteetit ja resurssit. Mahdollisuudet tähän ovat onneksi entistä paremmat, kun korkeakoulujen tilat modernisoituvat ja tulevat monikäyttöisemmiksi. Tarkkana on oltava pedagogisten piilorakenteiden kanssa. Uudistusten vyöryn käydessä läpi korkeakoulun, jää sedimentteihin usein vanhoja rakenteita, jotka pitävät yllä vanhaa järjestystä opettajan ja oppijan välillä.

Oppimisteknologian ja -analytiikan asiantuntija

Koulutuksen, opiskelun ja työn digitaalinen ulottuvuus vankistuu, kun yhä useammat laitteet ja välineet verkottuvat keskenään ja kanssamme. Digitaaliset oppimisvälineet ja -ympäristöt kerryttävät yhä rikkaampaa informaatiota myös itse oppimisen tilanteista, niiden kattamasta prosessista sekä sen mahdollisista etenemissuunnista. Oppimista voidaan toisin sanoen arvioida itse lopputuotetta eli osaamista laajemmin.

Tämä avaa aivan uusia mahdollisuuksia ohjaamisen prosesseille ja sitä kautta kasvattaa opettajan ja oppijan ymmärrystä oppimisprosesseista. Oppimisteknologian valjastamisesta ja sen keräämän datan analysoimisesta on näin muodostumassa vauhdilla kasvava pedagogiikan avainalue, joka ei koske ainoastaan verkko-opetusta.

Oppimisprosessin analytiikka auttaa opettajaa suuntaamaan oppijoita kullekin kulloinkin parhaiten soveltuvien tehtävien, sisältöjen ja tiimien pariin. Samalla se auttaa opettajaa tekemään tarvittavia väliintuloja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ohjaamisesta tässä kontekstissa tulee entistä enemmän kokonaisvaltaista uraohjaamista. Opettaja auttaa tekemään välittömiä opintoihin liittyviä valintoja ja päätöksiä, jotka vahvistavat oppivan asiantuntijan työn kehittämistä. Oppimisteknologia on myös merkittävä opettajan oman työn johtamisen ja suunnittelun väline.

---

Kirjoittajat:

Joonas Mikkilä, digi- ja koulutusasioiden päällikkö, Suomen Yrittäjät

Kimmo Mäki, yliopettaja, Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu