Jatkuvan oppimisen teema on ollut keskeinen koulutukseen ja koulutuspolitiikkaan liittyvässä keskustelussa reilun parin vuoden ajan. Tähän on vaikuttanut työn nopea muutos. Jatkuvan oppimisen vaatimus näkyy myös koulutusjärjestelmämme uudistamisessa. Ansiokasta selvitys-, tutkimus- ja kartoitustyötä valtakunnan tasolla on tehnyt muun muassa Sitra.

Vähäisempiä ovat olleet avaukset pedagogisen toiminnan muodoista ja otteesta suhteessa jatkuvaan oppimiseen. Miten jatkuvan oppimisen hyökyaalto haastaa pedagogiikan, onko korkeakoulujen opettamisen ja ohjaamisen muotoja muotoiltava jollakin toisella tavalla?

Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus ry toteutti vuonna 2017 osana opiskelijabarometriä   ammattikorkeakouluopiskelijoille (N=2500) suunnatun kyselyn, joka kohdistui opiskelijoiden kokemuksiin työssäkäynnin ja opintojen integroinnista.  Tutkimus toteutettiin Toteemi-hankkeen kanssa.

Tutkimuksen pohjalta oli hahmotettavissa viisi polkua ammattikorkeakouluun (kuvio 1).

Kuvio 1. Ammattikorkeakouluopiskelijan tunnistetut opintopolut

Jos pelkästään tutkinto-opiskelijoiden profiilit ovat näin moninaisia, voidaan vain aavistella, miten kirjava joukko jatkuvan oppimisen asiakkaista korkeakouluille muodostuukaan. Onko olemassa enää korkeakouluopiskelijoita sanan varsinaisessa merkityksessä vai pitäisikö puhua   asiantuntijoiksi opiskelevista ja opiskelevista asiantuntijoista?

Korkeakoulu ja jatkuvan oppimisen pedagogiikka

Korkeakoulu voi olla pedagoginen keskus, jossa alueen yritykset, järjestöt, julkisen sektorin toimijat ja osaamista kehittävät yksilöt voivat linkittää työtään ja oppimista toisiinsa. Tämä edellyttää sellaisia rakenteita, järjestelmiä ja toimintaa, jotka mahdollistavat kykyä tunnistaa ja tunnustaa osaamista hyvinkin erilaisista ympäristöistä. Avainasemassa muutoksen tiellä on luonnollisesti osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mahdollistava pedagoginen johtaminen.

Opetussuunnitelma määrittelee opetuksen rakenteita, opettajan työtä sekä opiskelijan opintojen rytmiä. Siihen kohdistuu kovia muutospaineita uudessa tilanteessa. Koulujen tulee tarkastella rooliaan korkean oppimisen ohjauksen, arvioinnin ja tutkimuksen solmukohtana, joka takaa sertifioidun asiantuntijuuden työelämässä.

Korkeakouluopettaja ja jatkuvan oppimisen pedagogiikka

Jatkuva oppiminen mittaa opettajan kykyä ja taitoa ohjata osaamisen kertymistä oppimisen verkostoissa. Pedagogin tulee ohjata jatkuvaa oppijaa analysoimaan kehittyvää asiantuntijuuttaan tai kehitettävää osaamisaluettaan. Tämän lisäksi opettajalla tulee olla pedagogista kykyä nähdä, tulkita ja sanoittaa oppimista ja kehittyvää osaamista eri toimintaympäristöissä. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ovat parhaimmillaan oman työn tai työtiimin työn tutkimista ja kehittämistä. Pedagogin tuleekin yllyttää oppivaa asiantuntijaa tutkimaan työtään. Lisäksi perinteisestä opintojen ohjaamisesta on siirryttävä kokonaisvaltaiseen uraohjaamiseen.

Uraohjauksen tulee auttaa oppijaa tekemään välittömiä opintoihin liittyviä valintoja ja päätöksiä, jotka vahvistavat hänen työllistymismahdollisuuksiaan tai edistävät työn kehittämistä. Korkeakoulun työelämää kehittävät opinnot ja ammatillisen osaamisen kehittyminen hahmottuvat parhaiten ammatillisen tietoperustan ja käytännön yhteyksien sidoksina. Siksi uraohjauksen tulee kuulua jokaisen korkeakouluopettajan työhön. (Kauppila, Koskelo & Pasanen 2017.)

Arvioinnit menetelmineen ja kriteereineen monipuolistuvat toimintaympäristöjen kirjavoituessa. Voiko arviointiprosessi laajentua yhteistoiminnalliseksi pedagogiseksi työksi, jossa oppija, kollega ja pedagogi yhdessä arvioivat? Voisiko perinteinen opiskelu ja työn opintojen integroiva opiskelu saada omat ohjaajansa ja oppija joustavasti voisi siirtyä elämäntilanteen muuttuessa muodosta toiseen? Tämä tarkoittaisi opettajien kesken työnjakoa ja keskittymistä joko perinteiseen korkeakouluopiskelun ohjaamiseen tai työn ja opintojen integroivaan oppimiseen korkeakouluissa.

Työpaikka ja jatkuvan oppimisen pedagogiikka

Työpaikoilla muuttuva työ vaatii jatkuvaa ja monialaista kompetenssin kehittämistä. Työn ohessa käydään säännöllisesti kehitys- ja tavoitekeskusteluita sekä tunnistetaan yksilön osaamisvajeita suhteessa strategiaan. Keskustelu johtaa parhaimmillaan myös osaamisen kehittämisen toimenpiteisiin.

Jatkuva oppiminen vaatii monikanavaista otetta, jossa muun muassa verkkoalustoja hyödynnetään aktiivisena välineenä. Opetuksessa kannattaa käyttää tekstiä, ääntä, kuvaa, videota sekä kasvokkaisia kohtaamisia. Ohjaajina eivät toimi vain opettajat, vaan myös työpaikkojen esimiehet ja kollegat. Osaamisen kehittäminen ja sen näkyväksi tekeminen vaativat systemaattisuutta. Tässä korkeakoulut voisivat olla osaamispolkujen jäsentäjiä ja oikea-aikaisen ohjaamisen kehittäjiä.

Haasteena työn ohessa opiskelulle on yleensä ajankäyttö. Jatkuva oppija on usein uransa keskivaiheilla oleva ja ruuhkavuosiaan viettävä henkilö. Opiskelevalle asiantuntijalle opintojen tulee olla enemmän kehittämisohjelmia kuin kurssien pusertamista. Opintoja ja osaamisen osoittamista pitää pystyä tekemään myös paloina arjen keskellä.  Opintojen loppuun viennin kannalta oleellista on myös se, millainen opiskeluyhteisö opintojen ympärille rakentuu. Kehittyvälle asiantuntijalle se on parhaimmillaan oma lähityöyhteisö, jossa hankittua osaamista koetellaan. Korkeakoulujen osaamispalveluiden tarjoajana on tärkeä oivaltaa asiantuntijayhteisön merkitys oppimisen reflektoinnissa ja osaamisen testialustana. Opintojen rakenteiden on hyvä sisältää vertaismentoroinnin taitoja.

Korkeakoulupedagogiikan suunta ja tulevaisuus

Jatkuvan oppimisen palveluista kiinnostuneet ovat monenkirjava kohderyhmä erilaisine elämäntilanteineen. Tämä haastaa korkeakoulut, joiden toiminta on pitkälti viritetty tutkintokoulutuksen käytäntöihin. Korkeakoulut kohtaavat kuitenkin tällä markkinalla uudenlaisen kilpailun. Meidän myyntivalttimme on yksilöä arvostava pedagogiikka, joka kytkee käsitteellisen tiedon osaksi henkilön päivittäistä työtä. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, muotoillaan pedagogiikkaamme vain uuden kohderyhmän tarpeisiin.

Jatkuva oppiminen muokkaa pedagogiikkaa ja sen toteuttajia. Korkeakoulupedagogi ja korkeakoulut ovat jatkossa yhä enemmän oppimisympäristöjen muotoilijoita, oppimisteknologian ja analytiikan asiantuntijoita, toiminnallisen pedagogiikan kyvykkäitä taitajia sekä oppijan ja oppivan yhteisön valmentajia. (Mikkilä 2019.)

Lähteet

Kauppila, Päivi, Koskelo Virpi & Pasanen Mervi. 2017. Uraohjauksen monet taitajat ammattikorkeakoulussa – avauksia osaamisen kehittämiseen.  Toim. Teemu Jokinen ja Liisa Marttila. Teoksessa Näkökulmia uraseurantaan ja uraohjaukseen. 2017. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportteja 94. ISSN 1456-002X. ISBN 978-952-7266-02-1(PDF). Tampere 2017. 61-69.

Mikkilä, Joonas. Tule ja Parasta -seminaarialustus. 30.9.2019.