Työelämässä oppiminen vaatii meiltä paljon. Se edellyttää jatkuvaa vuorovaikutusta, kehittävää otetta, halua kokeilla uutta, rauhoittumista itsereflektion ääreen sekä tarveperustaista kouluttautumista. Yhteistä näille on, että sekä yksilön kehittyminen, muutoksessa luoviminen että työelämässä menestyminen perustuvat oppimiseen.

Oppiminen ei kuitenkaan tapahdu pakottamalla. Ennen kaikkea oppiminen vaatii virittäytymistä sopivaan mielentilaan.

Virittäytyminen ja altistuminen oppimiselle ei ole kiireen keskellä helppoa. Monimutkaisuus, pirstaleisuus ja jatkuva muutos sekä siihen reagoiminen kuormittavat. Tulisiko ihmisen siis kyetä oppimaan mahdollisimman nopeasti ja helposti, vaikka oppiminen vaatii aikaa rauhoittumiselle ja omien ajatusmallien jäsentämiselle?

Julkisessa puheessa oppiminen jäsentyy herkästi vaatimukseksi ja velvollisuudeksi, mutta onneksi oppiminen on ennen kaikkea mahdollisuus. Mahdollisuus avautuu uteliaalle ja kehittymishaluiselle ihmiselle, joka haluaa ottaa asioista selvää ja kokeilla erilaisia tapoja toimia. Tämä taas vaatii motivaatiota ja tavoitteiden asettamista. Oppijan tulee ennen kaikkea tuntea itsensä sekä kyetä asemoimaan itsensä ympäröivään maailmaan ja siinä toimimiseen.

Jotta voi oppia, pitää haluta oppia

Maailma ja työelämää ohjaavat markkinat näyttäytyvät lyhytsyklisinä toimintaympäristöinä. Tulosta on tehtävä alalla kuin alalla ja vaatimukset osaamiselle kasvavat. Oppimisessa pikavoittoja on kuitenkin turha odottaa.

Oppimaan oppimisen taito on arvokas ja sitä pitää tietoisesti harjoitella. Tästä näkökulmasta yksi olennaisimmista taustatekijöistä oppimiselle ei ole kyky oppia helposti ja nopeasti, saati lahjakkuus, vaan sinnikkyys (engl. grit). Suomessa tätä kutsutaan myös sisuksi.

Sinnikkyys auttaa asettamaan pitkän aikavälin merkityksellisiä tavoitteita. Sinnikkyys on kestävyyttä, joka auttaa ylläpitämään oppimisen intohimon ja ylittämään matkalle osuvat esteet.

Ennen kaikkea sinnikäs ihminen tiedostaa voivansa oppia.

Carol Dweckin (2012) mukaan ihmisen suhtautumista oppimiseen ja omiin kykyihin on kahdenlaista. Muuttumattomuuden asenteen (fixed mindset) omaava ihminen uskoo kykyjen pohjautuvan lahjoihin ja olevan synnynnäisiä sekä muuttumattomia. Tällainen ihminen välttelee virheitä ja näkee ne epäonnistumisina sekä kyvykkyyden puutteena. Ihminen on siis altis antamaan periksi helposti. Kasvun asenteen (growth mindset) omaava ihminen taas on kallellaan oppimiseen ja valmis tekemään virheitä, kokeilemaan ja haastamaan itseään. Tällainen ihminen kestää vastoinkäymisiä paremmin ja näkee ne osana kehittymistään, oppimistaan sekä matkana kohti tavoitteitaan. Hän etenee sinnikkäästi kohti tavoitteitaan.

Kasvun asenteen omaksuminen tulee olemaan jatkuvan oppimisen kulmakivi ja keino menestyä muuttuvassa yhteiskunnassa. Mitä nopeampaa työelämän muutos on, sen tärkeämpää on itse asiassa hidastaa itseään oppimisen äärelle. Se, jos mikä, vaatii tietoista ponnistelua ja sinnikkyyttä.

LÄHDE

Dweck, C. 2012. Mindset: How you can fulfil your potential. London: Constable & Robinson.