Toimin opettajana monella opintojaksolla, jossa opiskelijoiden kanssa kehitämme elämyksiä matkailun toimialalla. Monesti kehittämisessä sovelletaan palvelumuotoilua ja erilaisia menetelmiä kuten haastatteluja, havainnointia ja työpajoja. Tietämisessä ja tiedon keruussa arvostetaan mielen kautta nousevaa tietämistä. Elämystalouden nousun myötä tunnekokemus ja moniaistisuus osana elämystä ovat nousseet relevanteiksi, yhä arvostetuimmiksi tietämisen muodoiksi.

Monet kokevat tunne- ja aistikokemuksien verbaalisen kuvailemisen tai taltioinnin haasteelliseksi ja usein nämä arvokkaat tiedonjyvät jäävät piiloon kehittämistyössä. Silti juuri tunne- ja aistikokemusten kautta pääsisimme syventämään matkailuelämysten kehittämistä ja loisimme erottuvia, lisäarvoisia, jopa premium-matkailutuotteita ja -palveluita kuten olen aikaisemmin luksuselämystä tutkiessani todennut (Eskola, Haanpää & García-Rosell 2022).

Tiedostaminen on enemmän kuin järkeilyä

Länsimainen tietäminen arvostaa paljolti kartesiolaista järjen kautta tietämistä ”ajattelen siis olen (olemassa)”, joka epäilee ja jättää sivuun aistillisen, kehon ja tunteiden kautta nousevan tietämisen. Mielemme sijaitsee kuitenkin kehossamme ja tietämisemme muotoutuu täten mielen ja kehon yhteisesti luomana (Merleau-Ponty [1962]; 2016).

Tutkimusten mukaan kehomme tietää ympäröivästä maailmasta puoli sekuntia aikaisemmin kuin mielemme havaitsee saman tunteina, ajatuksina ja sanoina (Thrift 2004). Ehkä iho nousee kananlihalle tai vatsanpohjassa leijuvat perhoset ennen kuin saamme sanoja ulos suustamme.

Tunne- ja aistikokemuksia voi olla haastava pukea sanoiksi. Haastateltavat eivät välttämättä löydä sanoja kuvaamaan kokemustaan, juuri sitä kokemusta, joka koskettaa syvimmin, tekee elämyksestä, paikasta tai tilanteesta merkityksellisen, ja johon käsiksi pääseminen olisi oleellista kehittämistyössä. Toisinaan näitä syvempiä tekijöitä ei edes haluta paljastaa tai niistä puhuminen koetaan epämukavana ja epäsopivana. Niitä pidetään ei-arvostettuna tietämisen muotona.

Tunne- ja aistikokemukset jättävät syvemmän jäljen

Tunteet ja kehon kautta tietäminen jäävät kehoon. Ne koskettavat jotain syvällä sisällämme. Keho muistaa monia kokemuksiamme sekä niiden nyansseja. Tilanne ja aistilliset yksityiskohdat, niiden kautta ajatuksiltamme piilossa oleva merkityksellinen tietäminen ikään kuin varastoituu kehoon (Valtonen & Haanpää 2018).

Emme aina osaa pukea sanoiksi, mikä jossain paikassa, tilanteessa, henkilössä tai yhteisössä saa aikaan tietynlaisen tietämisen muodon, joka saa meidät aina uudestaan palaamaan vaikkapa samaan hotelliin, ravintolaan tai paikkaan. Usein juuri tunne- ja aistillinen kokemus jää päällimmäisenä mieleemme matkailun eri kohtaamisista.

Monitieteisiä kehittämismenetelmiä

Aistikokemuksien kautta tietämistä tulisi arvostaa. Uteliaana ja avoimin mielin kannattaisi etsiä uudenlaisia, monitieteisiä kehittämismenetelmiä avaamaan väyliä tunne- ja aistikokemuksen vivahteisiin ja elämysten erottautumiskeinoiksi.

Opetustyössäni sovellan muun muassa kulttuuri- ja yhteiskuntatieteellisiä menetelmiä, joissa tietäminen nousee kehittäjätutkijan oman kehon tietämisen kautta. Näissä kehittämistyön muodoissa arvostetaan fenomenologisen autobiograafisen lähestymisen rinnalla muun muassa käytäntöteoreettisia ja (auto)etnografisia lähestymistapoja. Myös johtamisen tieteenala ja käytäntöteoreettinen lähestymistapa tarjoaa työkaluja aistillis-kehollisen tietämisen paljastamiseksi (Gherardi, Meriläinen, Strati & Valtonen 2013).

Kannustankin rohkeasti matkailuelämysten kehittämistyössä ja osana opetusta soveltamaan monitieteisiä menetelmiä tunne- ja aistikokemuksien esiintuomiseksi. Vaikka tunnekokemus on häilyvä, epävarma ja monille vaikutteille altis, tulisi kehittämisessä, haasteista huolimatta, huomioda niin mielen kuin tunteiden, aistien ja kehon kautta nousevaa arvokasta tietämistä.

Editointi: Marianne Wegmüller

Kuva: Shutterstock