Viini, teknologia ja katteet – vieraana Elina Turunen
[Joel]

Äänitys on päällä. Tervetuloa Tech and Taste -podcastin pariin. Teknologia-ala tykkää pitää ääntä itsestään; se rakastaa myyttejä, startup-huppareita ja poikakerhoja. Mutta kun katsomme tarkemmin, kuka oikeasti muuttaa ravintola-alan ja vieraanvaraisuuden pelisääntöjä tällä hetkellä, pöydän päässä istuu yhä useammin nainen. Tässä sarjassa nostamme esiin juuri näitä naisjohtajia, jotka murtavat miesvaltaisen alan rakenteita ja pakottavat meidät katsomaan teknologiaa täysin uudella tavalla.

[Terhi]

Olemme täällä Haaga-Heliassa osana Hospyte-hanketta. Etsimme konkreettisia ratkaisuja, joiden avulla ravintolat ja hotellit voivat rakentaa kestävämpää liiketoimintaa monikanavaisessa maailmassa.

[Joel]

Tämän työn mahdollistavat Euroopan unioni ja Uudenmaan liitto, jotka rahoittavat tätä hanketta. Minä olen Joel Pakalén.

[Terhi]

Ja minä olen Terhi Oksanen-Alén.

[Joel]

Päivän aiheeseen: tänään puhutaan viinistä, mutta ei vain rypäleistä ja terroirista, vaan teknologiasta.

[Terhi]

Erityisesti siitä, missä teknologia kohtaa ja vaikuttaa rahaan ja palveluelämykseen. Viini ei ole ravintolassa pelkkä nautintoaine, se on usein katteen kivijalka sekä mahdollisuus rakentaa ikimuistettavia palveluelämyksiä.

[Joel]

Usein nämä asiat menevät sekaisin. Ajatellaan, että viini on vain se neste lasissa, mutta se on itse asiassa toimitusketju, varastonhallintaa ja lopulta ihmisen kohtaamista toisen ihmisen kanssa. Tänään puretaan tämä vyyhti auki. Meillä on siihen täydellinen vieras: Elina Turunen Wine Directiltä. Tervetuloa!

[Elina]

Paljon kiitoksia! Tämä on hyvin innostava aihe, josta puhutaan viinien suhteen aivan liian vähän.

[Terhi]

Kerro vähän taustastasi ja nykyisestä työstäsi.

[Elina]

Minulla on pitkä työhistoria ravintolapuolelta. Toimin hetken aikaa kokkina, mutta ymmärsin onneksi poistua keittiöstä nopeasti. Sittemmin olen työskennellyt sommelierina, apulaisravintolapäällikkönä ja ravintolapäällikkönä. Katteiden, asiakasvirtojen, hinnoittelun sekä ostamisen ja myymisen maailma on siis hyvin tuttu, mikä on tukenut nykyistä työtäni. Olen ollut maahantuojapuolella kahdeksan vuotta, ja nyt johdan Wine Directillä ravintolamyyntiä sekä kaupallisia toimintoja.

[Joel]

Mikä on se asia, jonka ihmiset ymmärtävät väärin viinin maahantuonnista?

[Elina]

Keskustelin juuri viime viikolla ihmisten kanssa, jotka unelmoivat työstä viinin maahantuonnissa. Kun kysyin, mitä he haluaisivat tehdä, he pysähtyivät: ”Ajattelin vain, että maahantoisin viiniä”. Ei ymmärretä, että siihen liittyy logistiikkaa, markkinointia, kaupallista puolta, myyntiä ja liiketoiminnan ennustamista. Yllättävän vähän tästä bisneksestä on sitä, että matkustellaan Loiren jokiristeilyillä maistelemassa ihania viinejä.

[Joel]

Sekin varmaan kuuluu siihen.

[Elina]

Onneksi kuuluu, olen alani kuitenkin hyvin valinnut.

[Terhi]

Moni sanoo, että viiniala on konservatiivinen. Onko se?

[Elina]

Ymmärrän, mistä väite tulee. Joka alalla on konservatiivisempia yrityksiä ja sitten pioneerimaisia toimijoita. Viiniala yleisesti ei ole konservatiivinen, vaan se on hidas.

[Joel]

Tarkoittaako hitaus sitä, ettei teknologia ole vielä päässyt nopeuttamaan prosesseja? Hyödynnetäänkö siellä yhä hyvin perinteisiä menetelmiä?

[Elina]

Niitä on pakko hyödyntää. Vaikka olisi tekoälyt ja robotit, kestää viisi vuotta ennen kuin viiniköynnös alkaa tuottaa rypäleitä. Siihen teknologia ei auta.

[Joel]

Se on luonnon hyväksymistä. Tuote vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä kehittyäkseen siksi lasilliseksi, josta nautitaan perjantai-iltana.

[Elina]

Toki modernia teknologiaa käytetään valtavasti rypäleiden kasvatuksessa ja viinin valmistuksessa, mutta se on ehkä toisen podcastin aihe [nauraa].

[Terhi]

Tässä yritämme puhua siitä, mitä tämä tarkoittaa ravintoloille. Toimitusketju kestää kuukausia, mutta ravintolassa viiniä ei haluttaisi makuuttaa varastossa liian kauan. Väärään aikaan väärässä paikassa oleva tavara tarkoittaa kuluja ja huonoa varastonkiertoa. Pystyttekö ennustamaan dataa tai analytiikkaa hyödyntäen, mikä viini tulee mielenkiintoiseksi ja mitä halutaan ostaa?

[Elina]

Seuraamme valtavasti, mitä maailmalla tapahtuu, esimerkiksi Ruotsin myyntitilastoja. Sieltä saamme osviittaa: jos Ruotsissa tapahtuu jotain nyt, se näkyy Suomessa ehkä kahden vuoden päästä. Myös asiantuntemus ja markkinan sekä sesonkien tuntemus auttavat. Tiedämme esimerkiksi, että vappu on tulossa, joten kuohuviinit ovat jo varastossa sitä varten.

[Joel]

Miten tunnette markkinat muuten kuin peilaamalla Ruotsiin? Suomen markkinathan ovat erilaiset sesonkeineen.

[Elina]

Dataa saadaan monesta paikasta. Peilaamme omaan myyntihistoriaamme ja katsomme, milloin eri tuoteryhmien myyntipiikit ajoittuvat. Suomessa on myös yksi erittäin suuri viininostaja, Alko, joka jakaa onneksi hyvin trenditietoa. Seuraamme kansainvälisiä julkaisuja ja katsomme, mitkä trendit ovat nousemassa ja mitkä laskemassa. Myös hinta on iso tekijä. Kaikki haluaisivat ehkä ostaa Burgundin viinejä, mutta kaikilla ei ole siihen enää varaa, joten etsimme vaihtoehtoja.

[Terhi]

Miksi Burgundin viinejä ei pysty enää ostamaan?

[Elina]

Ne ovat hemmetin kalliita [nauraa].

[Terhi]

Niitä ei pysty ostamaan eikä myymään eteenpäin.

[Elina]

Juuri näin. Ravintoloissa on intohimoisia ja valveutuneita ihmisiä töissä, mutta pitää olla varovainen, ettei ostobudjettia käytä tuotteisiin, joita ei pysty myymään eteenpäin. Hinta on siinä ratkaiseva tekijä.

[Joel]

Mikä niistä tekee niin kalliita? Ihmiset varmasti miettivät Alkossa, miksi ylähyllyn tuotteet maksavat moninkertaisesti ”kyykkyviineihin” verrattuna.

[Elina]

Burgundy ja samppanja ovat hyviä esimerkkejä. Niillä on vuosisatainen historia, jonka aikana on rakennettu brändi ja haluttavuus. Perussääntö on, että kun jotain on vähän saatavilla mutta kysyntä on kovaa, hinta nousee. Burgundy on ilmastollisesti haastavassa paikassa, ja siellä on ollut huonoa onnea sään kanssa, mikä on johtanut pieniin satoihin useana vuonna peräkkäin. Maailmalla kysyntä kuitenkin kasvaa, ja Suomen pienelle markkinalle tavaraa saadaan yhä vähemmän.

[Joel]

Eli data ilman kontekstia on vaarallista. Jos tuijottaa vain myyntikäyriä, voi tehdä optimointivirheitä ja ostaa tuotteita, jotka syövät budjetin ilman riittävää vastinetta. Teknologian arvo syntyykin siitä, kun kokenut tiimi ymmärtää bisneksen taustat.

[Elina]

Nimenomaan. Fiilispohjainen toiminta on vaarallista; silloin toimii usein sen mukaan, mikä itselle maistuu, ja on todennäköisesti myöhässä sesongeista tai ei ymmärrä trendejä. Silloin päätyy tilanteeseen, jossa varastossa seisoo epärelevanttia tuotetta, joka saattaa jopa mennä vanhaksi.

[Terhi]

Teillä on valtava varasto. Onko teille käynyt niin, että väärää tuotetta on ollut liian paljon?

[Elina]

Totta kai on. Silloin markkinoidaan [nauraa]. Hyvin harva viini myy itse itseään. Viinibisnekseen kuuluu brändin rakentaminen ja haluttavuuden luominen markkinoinnin keinoin. Joskus on ostettu vahingossa kolmesataa pullon sijaan kolmetuhatta, ja silloin pitää keksiä keinot niiden myymiseksi. Ikävä tosiasia on myös se, että joskus viini ehtii vanhentua ja se täytyy tuhota, mutta onneksi meille käy niin hyvin harvoin.

[Terhi]

Ravintolassa viini on iso osa katetta ja vaikuttaa tuloslaskelmaan merkittävästi.

[Elina]

Jos aloitetaan viinin ostoprosessista, meillä on mielenkiintoisia esimerkkejä. Uusimme kaksi vuotta sitten nettisivumme ja rakensimme sinne verkkokaupan. Ravintola-asiakkaat voivat kirjautua sisään, ja heidän asiakas-, laskutus- ja toimitustietonsa on integroitu suoraan järjestelmään. He näkevät koko valikoiman, relevantit tiedot jokaisesta tuotteesta, oikeat vuosikerrat ja jopa saatavuustiedot.

Tilauksen tekeminen muodostaa automaattisesti toimitusvahvistuksen, kuormakirjan ja laskun. Tilaus menee suoraan varastollemme keräiltäväksi ja toimitettavaksi. Tämä automatisoi ja nopeuttaa viinin polkua ravintolaan. Uusimme parhaillaan taustajärjestelmiämme parantaaksemme integraatiota entisestään. Meillä on kuitenkin aina ihminen tarkistamassa jokaisen tilauksen, koska asiakkaat saattavat lisätä viestejä tai tehdä virheitä, kuten lisätä pari nollaa liikaa [nauraa]. Valtaosa tilauksista menee kuitenkin suoraan läpi, ja verkkokauppa toimiikin kuin ”lisämyyjä” tiimissämme.

[Joel]

Hieno juttu! Kuinka yleistä verkkokauppa on viininmaahantuojilla?

[Elina]

Suurilla ja keskikokoisilla yrityksillä se on yleistä, mutta pienemmissä firmoissa luotetaan yhä puhelinsoittoihin ja sähköposteihin.

[Joel]

Helppous on kova myyntivaltti. Tuleeko teillä koskaan tilanteita, joissa tuote korvataan toisella, jos se on loppu varastosta? Kuinka reaaliaikaista saatavuusdata on?

[Elina]

Verkkokaupassa saatavuus näkyy reaaliaikaisesti tietyn vuosikerran osalta. Jokainen vuosikerta on oma tuotteensa. Jos ravintoloitsija tekee tilausta lauantai-iltana ja huomaa vuosikerran olevan loppu, hän voi jättää viestin ja pyytää suositusta korvaavasta tuotteesta. Olemme tehneet arvovalinnan, että haluamme itse olla välissä suosittelemassa; emme koskaan lähetä korvaavaa tuotetta kysymättä. Haluamme kuunnella asiakkaan todellisen tarpeen.

[Joel]

Oletteko miettineet tekoälyä osaksi tätä prosessia?

[Elina]

Sanoisin kauniisti, että emme [nauraa]. Käyttämissämme ohjelmistoissa ei välttämättä ole tarpeeksi luotettavia työkaluja siihen. Lisäksi se on meille arvovalinta. Edustamme käsityönä tehtyjä viinejä, joiden taustalla on ihminen ja perhe, joten haluamme itsekin olla se ihminen ja kasvot asiakkaalle.

[Terhi]

Olemme Hospyte-hankkeessa harjoitelleet chatbotteja, ja viinitiedon kohdalla niissä tulee vielä paljon virheitä. Ymmärrän arvovalintanne. Mutta entä ravintolapääyssä: mitä teknologioita siellä käytetään viinin myyntiin, ja voisivatko viinilistat olla dynaamisia?

[Elina]

Dynaaminen viinilista on mielestäni huono idea [nauraa]. Palaan siihen kohta. Ravintolan arjessa suosittelen moderneja kassajärjestelmiä, jotka toimivat samalla varastojärjestelminä. Silloin kuormakirjat saa tuloutettua automaattisesti, mikä helpottaa varastonhallintaa ja nopeuttaa työtä. Ihmisen on toki hyvä tarkistaa, että pullot tulivat ehjinä perille. Hyvä järjestelmä auttaa myös hinnoittelussa, katesuunnittelussa ja henkilökunnan koulutuksessa; sinne voi tallentaa tietoja viinien alkuperästä ja tarinoista tarjoilijoiden tueksi.

[Terhi]

Miksi dynaaminen hinnoittelu on huono idea?

[Elina]

Se syö asiakkaan luottamuksen. Jos olen saanut hyvää viiniä tiettyyn hintaan viime viikolla ja haluan viedä kaverini maistamaan sitä, mutta hinta onkin noussut, luottamukseni ravintolaan menee. Ravintolatoiminnassa luotettavuus on kaiken a ja o – se, että aukioloajat ja hinnat pitävät paikkansa. Jos viini on yhtenä päivänä hemmetin kallista ja toisena halpaa, ihmiset eivät uskalla tulla paikalle. Luotettavuus luo mainetta; tiedetään esimerkiksi, että sunnuntaibrunssilla samppanjalasi maksaa aina saman verran.

[Terhi]

Ymmärrän, mutta ehkä siinä on silti mahdollisuuksia, joita pitää miettiä. Kollegamme Elina on tutkinut dynaamista hinnoittelua, ja epävarmuus on tosiaan suurin haaste.

Tutkimusten mukaan sommelier lisää viinimyyntiä yli 11 prosenttia, mutta kaikilla ravintoloilla ei ole varaa sellaiseen. Miten viinimyyntiä voi lisätä ilman sommelieria?

[Elina]

Silloin pitää panostaa valikoimasuunnitteluun ja koulutukseen. Maahantuojat auttavat tässä mielellään materiaaleilla ja koulutuksilla. On tärkeää, että juomavalikoima tukee ruokaa ja liikeideaa. Henkilökunnan ei tarvitse olla sommeliereja, jos he tietävät tuotteiden tarinat ja miksi ne ovat listalla. Se vaatii vain aikaa tiedon omaksumiseen.

[Terhi]

Voisiko se tieto tulla suoraan teidän järjestelmästänne ravintolan kassaan?

[Elina]

Se on mahdollista, mutta integraatioita käytetään vielä vähän, koska yhtenäistä standardia ei ole. Suuret ketjut ja esimerkiksi Kesko käyttävät tällaista: tuotetiedot täytetään taustajärjestelmään, josta ne uivat suoraan vaikkapa K-Ruoka-sovellukseen. Sama tieto näkyy useilla sivuilla, mikä on vain hyvä asia.

[Terhi]

Miten uuden ravintolan avaaja tietää, mitkä järjestelmät valita?

[Elina]

Suosittelen aloittamaan omasta liikeideasta ja valikoimasuunnittelusta. Sen jälkeen kannattaa olla yhteydessä maahantuojiin ja kysyä, mitä järjestelmiä he käyttävät ja miten integraatiot saadaan toimimaan. Esimerkiksi me olemme liittyneet Millumiin, joka on Strawberry-hotellien käyttämä ostoportaali. Sinne on syötetty kaikki relevantti tieto tuotteistamme, ja he voivat ostaa tuotteet suoraan oman järjestelmänsä kautta.

[Joel]

Tämä meni mielenkiintoisen tekniseen suuntaan! Otetaan askel taaksepäin koulutukseen. Olemme Haaga-Heliassa, joka on ravintola-alan ykköskouluttaja. Täältä tulee huikeita tekijöitä, ja meillä on ollut restonomiopiskelijoiden oma viinikerho, Vinstituutti. Sinä vedit sitä aikoinaan ennen minua. Mikä on Vinstituutin idea?

[Elina]

Vinstituutilla on pitkä historia, se on saattanut olla olemassa jo ennen syntymääni [nauraa]. Se on opiskelijoiden oma kerho, mutta avasimme ovet kaikille haagahelialaisille. Se on hyvää lisäkoulutusta koulun omien viinikurssien päälle. Kutsuimme sinne maahantuojia pitämään tastingejä ja koulutuksia, ja välillä saimme vierailulle ihan viinintekijöitäkin. Se oli syventävää ja mukavaa yhteistä tekemistä.

[Joel]

Vinstituutti on loistava esimerkki siitä, miten Haaga-Heliassa koulitaan ammattilaisia, joilla on itsevarmuutta puhua viineistä palvelutilanteessa, vaikka he eivät olisikaan sommeliereja. He osaavat kertoa viinin tarinan niin, että asiakas tuntee mieltymyksensä huomioiduksi.

Siirrytään isompaan kuvaan ja rajapintoihin. Maahantuoja ja ravintola tekevät yhteistyötä – kuka lopulta omistaa datan, ja onko sen omistamisesta hyötyä?

[Elina]

Suoraan sanoen tuo on mielestäni vähän epärelevantti kysymys [nauraa]. Myynti- ja ostodataa kertyy ja sitä käytetään, mutta on täysin arkipäiväistä, että maahantuoja ja ravintola jakavat tätä tietoa keskenään. Monet ostosopimukset perustuvat myyntidataan. EU:n tietosuoja-asetus (GDPR) tietysti suojaa tietoja, eikä niitä luovuteta kolmansille osapuolille, mutta ostajalla on aina oikeus saada tiedot itsestään.

[Terhi]

Te tiedätte, mitä ravintola ostaa teiltä, mutta kulkeeko tieto koskaan digitaalisesti teille päin? Onko olemassa kassajärjestelmää, joka osaisi tehdä automaattisen tilauksen, kun tuote on loppumassa? Ruokapuolella tällaista on jo jonkin verran.

[Elina]

Ravintolapuolella viinien suhteen tätä ei vielä ole. Alkolla on joitain vastaavia toimintoja, muttei täysin läpinäkyvästi.

[Terhi]

Onko tässä tulevaisuus?

[Elina]

Se voisi olla hyvä idea varsinkin ”kaatotuotteissa” eli lasimyynnissä olevissa viineissä, jotka kiertävät eniten. Jos järjestelmässä olisi hälytysraja, tilaus voisi lähteä automaattisesti maahantuojalle, kun pulloja on jäljellä enää tietty määrä. Se säästäisi aikaa. Tässä pitää kuitenkin huomioida maahantuojien minimitilausrajat ja logistiikan järkevyys; ei välttämättä kannata tilata vain muutamaa pulloa kerrallaan pientoimituslisien ja ympäristösyiden vuoksi.

[Joel]

Voisiko tässä toimia ravintoloiden kollektiivi, joka tekisi yhteistilauksia minimirajojen täyttämiseksi?

[Elina]

Suomessa se ei ole mahdollista alkoholilainsäädännön vuoksi. Anniskelulupa on yksikkökohtainen, ja viiniä ei saa siirtää luvasta toiseen. Se vaatisi välitukkurin, joka toimisi linkkinä. Meillä Wine Directillä ei kuitenkaan ole minimitilausrajoja, joten meiltä voi tilata vaikka yhden pullon kerrallaan ilman rangaistusta.

[Joel]

Olemme kehittäneet Hospyte-hankkeessa ”nuuskijabottia”, joka haistelee markkinaympäristöä ja heikkoja signaaleja kysynnän ennustamiseksi. Käyttäisittekö tällaista työkalua, joka ilmoittaisi teille nousevista tarpeista?

[Elina]

Ehdottomasti! Se auttaisi trendien näkemisessä ja uusien asiakkuuksien löytämisessä. Tällä hetkellä teemme tätä työtä jalkautumalla ravintoloihin, juttelemalla asiakkaiden kanssa ja matkustamalla. Aistimme markkinarakoja ammattitaidolla.

Esimerkiksi kaksi vuotta sitten huomasimme samppanjan hinnannousun ja ihmisten käytettävissä olevan rahan vähenemisen (”cost of living crisis”). Näimme Cremant-trendin nousevan ja reagoimme ajoissa kontaktoimalla useita Cremant-taloja Ranskassa.

[Joel]

Mitä Cremant on niille, jotka eivät tiedä?

[Elina]

Se on ranskalaista kuohuviiniä, joka on tehty samppanjamenetelmällä samppanja-alueen ulkopuolella. Se on usein huomattavasti edullisempi mutta tyylikäs vaihtoehto samppanjalle. Vuosi 2025 oli Cremantin vuosi, joten ennustustyö todellakin kannatti.

[Terhi]

Ihannetilanteessa maahantuoja optimoi valikoimaa ja ravintola katetta sekä asiakkaan elämystä. Miten elämystä voi optimoida teknologian avulla?

[Elina]

Olen vahvasti sitä mieltä, että palvelukokemus ja elämys syntyvät ihmisten vuorovaikutuksesta ja aidoista kohtaamisista. Tutkimuksetkin osoittavat, että esillä olevat älylaitteet vievät huomiota; jos tarjoilija ottaa tilauksen iPadille, laite on siinä välissä muurina. Teknologian pitäisikin tukea elämystä taustalla: sulavat tilausjärjestelmät ja helposti saatavilla oleva tieto vapauttavat tarjoilijan ja sommelierin keskittymään täysillä asiakkaaseen.

[Terhi]

Minulla on tästä päinvastainen esimerkki: kävin ravintolassa, jossa viinilista oli QR-koodin takana. En jaksanut keskittyä siihen paikan päällä vaan otin suositukset, mutta lista oli niin mahtava, että palasin siihen seuraavana aamuna. Halusin tietää lisää juomistani natu-viineistä, ja listalla oli valtavasti tietoa. Se syvensi elämystäni vielä jälkikäteenkin.

[Elina]

Tuo on ihana kuulla! Digitaalinen viinilista tukee myös henkilökuntaa, jotta he osaavat vastata kysymyksiin ja luoda sen henkilökohtaisen kontaktin. Digitaalisuuden suuri etu on myös päivitettävyys: vuosikerrat, hinnat ja valikoiman muutokset voi tehdä lennosta ilman jatkuvaa printtaamista.

[Joel]

Ennen yhteenvetoa otetaan muutama salamakysymys. Mikä teknologia muuttaa maahantuontia seuraavaksi?

[Elina]

Uskon, että se on logistiikan kehittyminen – sekä maailmalta meille että meiltä ravintoloihin.

[Joel]

Yksi asia, jonka ravintolan pitäisi lopettaa heti?

[Elina]

Pitäisi lopettaa siitä meneminen, missä aita on matalin, erityisesti juomavalikoiman suhteen. Valikoimasuunnitteluun ja koulutukseen pitäisi antaa enemmän aikaa; se palautuu pitkässä juoksussa euroina takaisin. Ei pidä valita vain helppoja ”buzzword”-viinejä, vaan sellaisia, jotka vahvistavat ravintolan omaa liikeideaa ja ruokalistaa.

[Joel]

Onko viiniala konservatiivinen vai varovainen?

[Elina]

Edelleen: ei kumpaakaan, se on vain hidas.

[Terhi]

Viini on siis paljon muutakin kuin pullo hyllyssä: se on toimitusketju, dataa, katetta ja kokemusta. Tuoko näiden yhdistäminen kilpailuetua?

[Elina]

Totta kai. Maaginen kombo syntyy siitä, kun maahantuojalla on hyvät myyjät tuntosarvet koholla, ja samalla osataan seurata ja hyödyntää oikeaa dataa.

[Joel]

Miten vastuullisuus näkyy teidän arjessanne ja valinnoissanne?

[Elina]

Todella paljon. Olemme sitoutuneet Ekokompassiin, ja tavoitteemme lävistävät koko liiketoiminnan. Arvostamme vastuullisesti tehtyjä viinejä, joissa huomioidaan luomun lisäksi sosiaalinen vastuu. Logistiikassa vähennämme hiilijalanjälkeä konsolidoimalla kuormia; vaikka se saattaa viivästyttää saapumista, se on tietoinen valinta, joka vaatii hyvää ennustamista.

Henkilökohtaisessa työssäni esimerkiksi tapahtumia järjestäessäni suosin kasvisruokaa ja vältän uuden hankkimista – haen somisteet vaikka Kierrätyskeskuksesta tai käytän kotoa löytyviä tarvikkeita.

[Joel]

Miten vastuullisuus korostuu viinialalla tulevaisuudessa?

[Elina]

Haaveeni on, että viinialueiden lainsäädäntö muuttuisi niin, ettei viiniä tarvitsisi pullottaa tilalla. Jos viini voitaisiin kuljettaa tankissa ja pullottaa vasta kohdemarkkinalla, logistiikka olisi huomattavasti kevyempää.

[Terhi]

Voiko viiniä tarjoilla ilman pulloa?

[Elina]

Totta kai voi! Viiniala näyttäytyy konservatiivisena, koska kuluttajat odottavat viinin olevan pullossa ja korkin alla. Alalla on intoa tölkkiviineihin ja bag-in-boxeihin, ja voitaisiin palata vanhaan kulttuuriin, jossa viiniä haetaan omaan säiliöön suoraan kaupasta. Kuluttajien odotukset ja lainsäädäntö muuttuvat kuitenkin hitaasti.

[Terhi]

Mikä oli keskustelun tärkein oppi? Minulle se oli ajatus siitä, ettei ala ole konservatiivinen vaan hidas. Ravintoloille taas se, että kannattaa käyttää aikaa järjestelmien ja datan ymmärtämiseen oman konseptin vahvistamiseksi.

[Joel]

Minulle se on mahdollisuuksien maailma. Ravintola- ja viinimaailma seuraa ehkä perässä hotelli- ja lentoyhtiöaloja, mutta hitaus voi olla myös kilpailuvaltti. Kaoottisessa maailmassa on ehkä hyväkin, että tietyt asiat tapahtuvat hitaasti. Se on balanssia.

Kiitos Elina, että pääsit vieraaksi! Seuraavassa jaksossa jatkamme eri näkökulmista. Hidastakaa ja pysähtykää miettimään. Kiitos!

[Elina]

Kiitos paljon!

[Terhi]

Kiitos, moikka!