Hostit: Joel Pakalén & Terhi Oksanen-Alén
Vieras: Sini Jaatinen

[Joel]
Tervetuloa Tech and Taste -podcastin pariin jälleen kerran. Kaapelitehtaalla on yksi ilmiö, joka toistuu joka vuosi. Jonot. Ne alkavat jo ennen kuin ovet aukeavat. Ihmiset odottavat. Heillä ei ole nälkä. He ovat tulleet katsomaan, maistamaan ja jos oikea hetki osuu kohdilleen, ostamaan. Kahvi on maailman toiseksi eniten kaupattu raaka-aine heti öljyn jälkeen. Se on myös se asia, jonka edestä moni ihminen jonottaa mieluummin puoli tuntia kuin klikkaa ostoskoriin verkossa. Miksi? Siihen on useampi vastaus, ja kaikki ne liittyvät siihen, miten yritys rakentaa myyntiään kanavien välillä. Ja kun katsotaan lähemmin, kuinka se kokonaisuus rakennetaan – lipunmyynti, kumppanuudet, näyttelyasettajat, some, kävijädata, robotit – alkaa näkyä jotain hyvin tuttua, nimittäin mara-alan monikanavamyynti pienoiskoossa.

[Terhi]
Olemme täällä Haaga-Heliassa osana Hosbyte-hanketta. Me etsimme konkreettisia ratkaisuja, joiden avulla ravintolat ja hotellit voivat rakentaa kestävämpää liiketoimintaa monikanavaisessa maailmassa.

[Joel]
Tämän hankkeen mahdollistaa Euroopan unioni ja Uudenmaan liitto, jotka rahoittavat hanketta. Minä olen Joel Pakalén.

[Terhi]
Ja minä olen Terhi Oksanen-Alén.

[Joel]
Tänään puhumme kahvista ja tapahtumista, paahtamisesta, makuprofiileista ja siitä, miten monikanavainen myynti liittyy näihin paahdettuihin papuihin. Puhumme siitä, miten kahvi on myös liiketoimintaa, miten se on dataa, kumppanuuksia, asiakaskokemuksen suunnittelua ja miten kaikki tämä tiivistyy yhteen viikonloppuun Helsingissä Kaapelitehtaalla.

[Terhi]
Helsinki Coffee Festival on vuosittain se paikka, jossa erikoiskahvin maailma kohtaa yleisön. Mutta kulissien takana on myös esimerkki siitä, miten tapahtuma toimii monikanavaisena myyntialustana näyttelyasettajille, paahtimoille, laitetoimittajille ja kumppaneille.

[Joel]
Tänään olemme juuri tämän äärellä: miten mara-alan yritykset rakentavat löydettävyyttä ja ostamisen helppoutta eri kanavissa. Festivaali on tässä konkreettinen testiympäristö meille. Siksi meidän tämän jakson vieras on meille aivan mieletön puhuja.

[Terhi]
Meillä on tänään vieraana Sini Jaatinen Carnivalzista, joka vastaa Helsinki Coffee Festivalin järjestämisestä. Sini toimii festivaalin asiakasjohtajana ja palvelumuotoilijana, ja hänellä on festivaalin parissa kokemusta vuodesta 2015. Tervetuloa Sini!

[Sini]
Kiitos, kiitos ja kaunis alustus. Kaikki piti paikkansa. [naurahtaa]

[Joel]
Sini, ennen kuin mennään itse asiaan, niin kerro vähän omasta polustasi. Miten olet päätynyt palvelumuotoilijaksi tapahtuma-alalle, ja miten Helsinki Coffee Festival on muuttunut sinä aikana kun olet siinä ollut mukana?

[Sini]
Olen tehnyt kaupan alan töitä nuorempana Turun seudulla – olen ollut sekä Länsikeskuksen Citymarketissa että Sokos Wiklundilla. Nämä on tosi ikoniset paikat monelle turkulaiselle. Huomasin siellä, että olen tosi kiinnostunut siitä, miten niiden tavaroiden ympärillä tapahtuu. Ne kiinnittyvät vahvasti tavaroiden myyntiin, mutta sitä ympärille muodostuu aika äkkiä kaikenlaista muuta. Toimin siellä muun muassa reklamaatiokehittäjänä – eli mitä tapahtuu, kun joku tuote ei toimi tai ole oikeanlainen.

Se on kantanut minua eteenpäin palveluiden pariin aina uudestaan ja uudestaan. Sokos Wiklundilla pääsin kehittämään koko osaston toimintaa ja parantamaan asiakkaan kokemusta ja polkua. Siitä luonnollinen jatkumo oli, että aivan sattumalta päädyin Ruisrockiin töihin, nimenomaan VIP-palveluiden pariin. Sitten minua on viety ympäri tapahtuma-alaa. Tapahtumissa kaikki liittyy loppujen lopuksi palveluihin – niissä ei keskitytä niinkään konkreettisen tuotteen myymiseen.

Jossain vaiheessa palvelumuotoilu rupesi nostamaan päätään Suomessakin. Se oli trendannut maailmalla jo pitkään. Uuteliaana kiinnostuin siitä teoriamaailmasta – se toi tukea kaikelle mitä olin tehnyt ja jäsenteli sitä paremmin. Kävin Lapin yliopiston palvelumuotoilun perusteet -kurssikokonaisuuden, joka oli noin 25 opintopistettä. Se kolahti sillä tavalla, että halusin jatkaa vielä ylemmän ammattikorkeakoulun tutkintoon. Palvelumuotoilu on tuonut työhön prosessiajattelua enemmän – miten se helpottaa kaiken kehittämistä. Tapahtumissa kehittäminen on elinehto, sun täytyy koko ajan kehittää. Nämä asiat ovat sopineet yhteen mun kohdalla.

[Joel]
Miten Ruisrockista ja nyt Helsinki Coffee Festivaliin – onko siinä ollut joku silta, vai tuliko se vaan tilaisuutena?

[Sini]
Tapahtuma-alalle on tyypillistä projektimainen työskentely. Aika harvoin tapahtuma-alan työntekijällä on vaan yhtä työnantajaa. Tein pitkään Ruisrockia, ja samalla mulla oli sivussa muitakin projekteja ja työnantajia. Mun puoliso oli perustamassa Helsinki Coffee Festivalia aikanaan, ja mä olen tietysti ollut siellä vapaaehtoisena alusta asti, kunnes siitä muodostui myös ihan työ. Vaikka tein Ruisrockia ympärivuotisesti, sieltä sain aina keväällä lohkaistua palasen, että pääsin kehittämään tätä meidän perhetapahtumaa. Kun mun aika Ruisrockissa tuli täyteen, halusin katsella freelancer-maisemaa. Samaan aikaan meiltä lähti vakituinen työntekijä pois, ja päätin napata sen työn itselleni pari vuotta sitten. On tuntunut tosi kivalta ja hauskalta – uudenlaisesta kulmasta pääsee katsomaan vanhaa tuttua tapahtumaa.

[Joel]
No niin. Hei, hypätään suoraan syvään päähän: festivaalit liiketoimintana ja miten monikanavainen myyntialusta nähdään. Mitä festivaali oikeasti on liiketoiminnallisesti? Kun Hospite-hankkeessa puhutaan monikanavamyynnistä, tarkoitetaan sitä, että asiakas liikkuu sujuvasti kanavasta toiseen – nettisivuilta paikan päälle ja aina luottokortti kädessä. Helsinki Coffee Festival on fyysinen, mutta se elää myös digitaalisissa kanavissa ennen tapahtumaa, sen aikana ja jälkeen. Miten te rakennatte tätä kokonaisuutta – lipunmyynti, kumppanuudet, some – niin että ne muodostavat yhtenäisen prosessin?

[Sini]
Tämä on meidän toiminnan ydin tällä hetkellä, ja palvelumuotoilu antaa tosi hyvät työkalut asiakaspolun ajatteluun. Me mietitään sitä asiakaspolkuna. Kuulostaa tosi yksinkertaiselta, mutta kun sitä alkaa purkamaan meidän toimintoihin, siihen vaikuttaa tosi moni erilainen voima.

Asiakkaan polku käynnistyy siitä, että me herätetään kiinnostusta ja huomiota. Siinä vaiheessa asiakas ei ole yleensä ostanut vielä mitään keneltäkään. Tavoitteena on, että asiakas ostaisi lipun ja tulisi paikan päälle. Tässä kiinnostuksen herättämisvaiheessa otamme usein meidän kumppaneita mukaan, koska he hyötyvät tässä vaiheessa jo tapahtumasta todella paljon. Me teemme kumppanille näkyvyyttä siinä universumissa, missä me elämme – digissä meillä on myynnissä pääsyliput, mutta kumppaneilla on myynnissä kaikkea muuta. Yhdistämme ja luomme vuorovaikutusta kumppaneiden ja tulevien asiakkaiden välille.

Päätavoite on luoda mahdollisimman realistinen – mutta tietysti upgreidattu – mielikuva tuleville kävijöille ja saada heidät lippukaupalle, samalla tuoden hyötyä kumppaneille, jotka pääsevät hyötymään meidän digiyleisöstä. Kaikki eivät tule paikan päälle – me tavoitetaan somekanavissa ja verkkosivuilla valtavat määrät ihmisiä. Miljoonarajat menivät rikki huhtikuussa hyvän aikaa sitten – teemme niin hyvää sisältöä, että se kiinnostaa, vaikka et välttämättä pääse paikan päälle.

Sitten asiakkaasta tulee meidän asiakas – hänellä on pääsylippu hankittuna. Hän saapuu tapahtumaan, ja siitä alkaa toinen vaihe. Me ollaan rakennettu sinne asiakaspolku. Jokainen kuluttaja kokee sen tosi subjektiivisesti, koska kyse on palveluista ja palveluihin osallistuu myös se toinen osapuoli. Sisään tullessa kaikki kumppanit ovat iloisesti vastassa ja toivovat vuorovaikutustilanteita.

Me valmistellaan kumppaneita siihen: miten kannattaa kohdata asiakas, mitä ottaa huomioon osaston suunnittelussa ja sisällössä, hinnoittelusta lähtien. Tapahtumaan osallistuminen ei ole yritykselle mitenkään kauhean helppoa. Se on prosessi, joka pitää miettiä ja suunnitella. Pitää tietää, mitä tavoittelet: haluatko kerätä sähköposteja, että he maistavat tuotteen ja ostavat heti, vai että he alkavat seurata sinua siellä? Ja millä keinoilla viestit, kun pystyt palvelemaan vain yhtä ihmistä kerrallaan? Meillä kävi 11 000 kävijää, joten et ehdi jokaisen kanssa käydä henkilökohtaista keskustelua. Mikä on se passiivinen maailma ympärillä?

Kun tapahtuma on ohi, vuorovaikutus ei sais jäädä siihen. Toivotaan, että näyttelyasettaja miettii, minkälainen suhde syntyy osastolla kävijään – onko se hetkellinen maistaminen ja osto, vai onko joku yhteystieto kerätty. Me jatketaan viestintää kävijöille ja näyttelyasettajille, koska meillä on suurimmalta osalta yhteystiedot vapaaehtoisesti jätetty. Somekanavissa ja uutiskirjeellä pidetään yhteyttä ja muistellaan hyvää tapahtumaa. Näin pidetään tapahtuman kaarta mahdollisimman pitkään korkealla, kunnes tulee suunnitteluvaihe ja lähdetään taas nostamaan fiilistä uudestaan ylös.

[Joel]
No niin. Siinä oli osa siitä polusta. Terhi, anna mennä.

[Terhi]
Verhoeff ja kollegat määrittelivät monikanavaisuuden eri kosketuspisteiden yhteistyöksi. Asiakas ei koe kanavia, vaan kokee yhden tapahtuman, joka on alkanut siitä kun hän näki ensimmäisen Insta-postauksen. Miten te mittaatte, mistä kävijät oikeasti tulevat ja mitkä kanavat konvertoivat parhaiten?

[Sini]
Me käytetään somealustoilla analytics-menetelmää – mistä meidän mainoksista parhaiten ostetaan lippuja. Kaikkea emme pysty datalla mittaamaan, koska moni asiakas tulee hyvän kokemuksen tai suositusten perusteella. Meillä on Google Analytics, ja Metan alustoilla tehdään suunnitellut kampanjat ja kerätään tieto.

[Joel]
Onko tämä ihanne ratkaisu teille, vai onko sulla ajatuksia siitä, mitä kautta saisitte tietoutta leviämään entistä enemmän?

[Sini]
Jos meillä olisi aikaa, me osallistuttaisiin tosi paljon kaikkiin erilaisiin tapahtumiin ja käytäisiin joko puhumassa tai kuuntelemassa, tehtäisiin enemmän ulkomarkkinointia ja oltaisiin enemmän radiossa. Monikanavaisuus on tietynlainen tavoite. Jos saisin valita, näyttäytyisin myös perinteisessä mediassa. Tänä vuonna meni tosi hyvin – MTV3 teki suoraa lähetystä tapahtumasta, ja meistä on kirjoitettu valtakunnallisesti merkittävissä medioissa. Tietynlainen asiantuntijarooli olisi mahtava saavuttaa – aina kun on puhe kahvista, meille tulisi soitto.

[Joel]
Ollaan puhuttu fyysisestä kokemuksesta, digitaalisesta kokemuksesta ja digitaalisesta ekosysteemistä, joka jää eloon. Fyysinen tapahtuma laitetaan pystyyn ja puretaan, mutta digitaalinen maailma pyörii taustalla – muistutellaan, että tämä tapahtuma on ollut ja että jotain on tulossa ensi vuonna.

Kumppanuudet. Teillä oli tosi sympaattinen herrasmies jostain Vihdin suunnalta, Haimoon paahtimo. Hän oli ihan ekakertalainen. Miten te hoidatte nämä kumppanuudet? Tuleeko vakikumppaneita vuodesta toiseen? Miten haalitte uusia? Mikä on arvolupaus?

[Sini]
Teen meillä myös myyntiä. Meillä on myyntiprosessi, jossa näytämme ja kuulumme relevanteille yrityksille uutiskirjeellä. Perinteistä kylmäsoittoakin tehdään – se on hyvä tapa saada pienempiä yrityksiä kiinni. Brändikumppanuudet neuvotellaan joko heitä edustavan markkinointitoimiston kanssa tai suoraan brändin kanssa. Se on tosi pitkäjänteistä työtä – yhden kumppanin saaminen voi kestää helposti kaksi vuotta, neuvotellaan ylivuotisesti. Meillä on paljon myös kansainvälisiä kumppaneita. Ne tulevat usein inboundina – embassyt ja muut ovat meihin aktiivisesti yhteydessä.

[Terhi]
Hospyte-hankkeessa olemme havainneet, että monille pienille yrityksille tapahtumaan osallistuminen on ainoa hetki, jolloin he ovat kasvokkain asiakkaiden kanssa. Kaikki muu on digitaalista. Miten pienet yritykset, esimerkiksi paahtimot, hyötyvät eniten myyntimielessä tästä festivaalista?

[Sini]
Ensimmäiseksi tulee näkyvyys. Yksittäinen paahtimo ei pysty tavoittamaan omilla toimenpiteillään niin paljon asiakkaita kuin mitä me tuomme. Me olemme kuratoineet yleisön valmiiksi – meille saapuvat ihmiset ovat jo kiinnostuneita kahvista. Tämän lisäksi tapahtumassa on mahdollista tehdä tosi hyvä myynti. Kun asiakas on vienyt pussin kotiin, siitä tulee vähän tuttu brändi.

Tuotteiden testaaminen on tosi tärkeää – maistaminen ja palautteen saaminen suoraan. Me järjestämme myös kilpailuja, kuten vuoden suodatinkahvikilpailu, jota on järjestetty kymmenen vuotta putkeen. Siellä sokkona tuomaroidaan. Ammattituomarit maistelevat kilpailukahvit jo ennen tapahtumaa. Voittajat saavat kultaa ja kunniaa, ja se on tosi hyvä myynnin veto. Sillä pääsee myös perinteiseen mediaan.

[Terhi]
Viinimaailmassa on samantyyppisiä kilpailuja. Viinin ja kahvin maistamisessa ei ole kauheasti eroa – ehkä adjektiiveissa. Maistetaan samantyylisesti, etsitään vähän erilaisia asioita. Eräs viini-ihminen, joka oli tuomaristossanne, sanoi olleensa tosi mielenkiintoisella tavalla mukana.

[Joel]
Miten se prosessi menee kahvin maistamisessa? Kävin joskus Pauligin baristakurssilla, ja muistan että hirvee pärinä jäi päälle, koska en sylkenyt kahvia.

[Sini]
Me seuraamme kansainvälisen kahviyhdistyksen ohjenuoria. Kahvit toimitetaan meille papuina. Me numeroidaan ja anonymisoidaan lista, sitten pavut punnitaan tarkasti, jauhetaan tarkasti, punnitaan uudestaan jauhatuksen jälkeen. Vapaa barista – joka ei liity mihinkään paahtimoon – valmistaa suodatinkeittimillä nämä kisakahvit. Ne viedään numeroiduissa kupeissa tuomaristolle. Maistelu tehdään maistelulusikalla, meillä on sylkykupit ja vettä. Puhutaan lähes kahdestakymmenestä kahvista, joten kaikkea ei voi juoda. Arviointikriteeri tulee kansainväliseltä yhdistykseltä, ja sen mukaan tuomaristo pisteyttää kahvit. Koko prosessi kestää useamman tunnin.

[Joel]
Kuulostaa hauskalta. En tiiä olisinko hyvä maistaja, mutta joisin varmaan paljon.

[Terhi]
Teessä on sama – tänä vuonna meillä valitaan myös vuoden teet. Yli 70 teelaatua, neljä eri kategoriaa. Tuomarit olivat kovilla.

[Joel]
Ehkä joskus voidaan järjestää täällä Haaga-Heliassa tämmöinen spektaakkeli, jossa opiskelijat pääsevät mukaan.

[Sini]
Sitten voisitte testata top kolmosta – ammattituomarit ovat ne valinneet, niin voitte katsoa, onko teidän valinnat samat.

[Joel]
Syksylle aktiviteetteja.

[Joel]
Kahvi on maailman toiseksi eniten kaupattu raaka-aine. Suomi taitaa olla yhä se maa, missä per capita juodaan eniten kahvia. Kahvikategoria on jakaantunut massakahviin ja erikoistuotteisiin. Helsinki Coffee Festivalin pääpaino on erikoistuotepuolella. Missä mennään erikoiskahvikehityksessä?

[Sini]
Tarkistin juuri – 2025 luku oli vähän päälle kahdeksan kiloa per henkilö. Se on vähän laskenut muutamina vuosina. Tätä tutkii Elintarvikeliiton alla oleva kahvi- ja paahtimoyhdistys, ja sieltä löytyy paljon dataa.

Meidän tapahtuma on kaiken kahvin koti. Emme halua tehdä erittelyä, että se olisi muista syistä kuin meistä johtuvista syistä, etteivät isot paahtimot olisi edustettuna. Pienenä harmistuksena: olen itse ollut kaupan alalla, ja muistan, että kahvi toimi sisäänheittotuotteena. Se vähän harmittaa, että sitä käytetään edelleen sellaisena, vaikka kahvin hinta on noussut. Pienpaahtimoiden kahvi alkaa olla aika samanhintaista kuin normikahvi.

Kahviloissa käynti on ilmeisesti kasvanut. Suomessa on aika paljon ketjukahviloita – löysin tutkimuksen, jossa Suomi oli aivan omissa luvuissaan Euroopassa. Miten saataisiin yksityisiä kahviloita parhaille kauppapaikoille, että ne pystyisivät tekemään kannattavaa liiketoimintaa?

Laadukkaat kofeiinittomat kahvit ovat nousussa. Meillä valitaan vuoden kofeiiniton suodatinkahvi tästä syystä. Läpinäkyvyys ja alkuperämaa-ajattelu tulee pienpaahtimoiden kautta. He ostavat pieniltä kahvitiloilta, jolloin kahvitilalliset hyötyvät eniten. Meillä on vähän vastuuta ymmärtää koko toimitusketjua, koska me käytetään maailmassa eniten kahvia. Kansainväliset vieraat ovatkin aika paljolti sieltä alkuperämaista – viime vuonna Kolumbian delegaatio 50 henkeä, tänä vuonna useampi Afrikan maa, Meksikoa, Costa Ricaa – se on hyvä muistutus siitä, mistä kahvi tulee. Ei se tuu tukusta.

[Joel]
Matcha on jotenkin rantautunut Suomeen – tuntuu, että nyt jokaisessa somekanavassa tulee matchaa esiin.

[Sini]
Olemme jutelleet tästä paljon näyttelyasettajien kanssa. Tee ja matcha trendaa, koska matcha on värikäs ja isommat brändit ovat ottaneet sen omiin tuotteisiinsa. Mua kiinnostaa, miksi tee trendaa juuri nyt. Teetä on juotu vähintään yhtä kauan kuin kahvia, ehkä kauemmin.

[Terhi]
Tee on hirveen monipuolinen, ei ole olemassa vaan yhtä mustaa teetä. Sitä on niin monenlaista, ja sillä on paljon erilaisia käyttötarkoituksia. Se on myös hyvä ruokajuoma. Alkoholittomat trendaavat, joten sitä käytetään ruokajuomana. Sama asia kuin kahvissa ja viineissä – pienet tuottajat, ymmärretään mistä se tulee, miten sitä käytetään. Ehkä päästään pikkuhiljaa pois siitä, että mökillä on ne teepussit talven yli ja teestä tulee hyvää.

Ravintola-alalla juoma on usein se, missä kate oikeasti tehdään. Ruoka täyttää, mutta juoma tuo tuloksen. Miten tämä näkyy festivaaleilla? Onko erikoiskahvi mara-alalla vielä alihyödynnetty kategoria?

[Sini]
On se tosi alihyödynnetty. Meillä on ammattilaispäivä myös tapahtumassa. Tänä vuonna ei käsitelty, mutta viime vuonna käytiin isokin keskustelu siitä, että kun ruokaan panostetaan ja Suomessa on tosi korkealaatuinen ravintolakulttuuri hyvissä paikoissa, niin miksi sitten kahvin tai teen kohdalla se saattaa jopa lässähtää? Teemme empiiristä, ei tieteellistä tutkimusta – aina kun käymme syömässä, kysymme, mitäs kahvia teillä on. Monesti vastataan: mustaa tai maidolla. Ollaan tosi kaukana siitä, että sitä arvostettaisiin. Tietoisuus ei mene syvemmälle. Toivomme, että ihmiset ajattelisivat enemmän kahvia ja teetä ja sitä, että se olisi osa ateriaa.

[Tähän liittyen funktionaaliset juomat trendaavat. Teessä on rauhoittavaa ja jopa unettavaa vaikutusta. Matchassa on terveysvaikutteita. Elämän optimointi voi lisätä kiinnostusta.

[Terhi]
Kun valmistat hyvää kahvia tai hyvää teetä, se valmistaminen on rauhoittava kokemus – pysähdyt hetkeksi.

[Sini]
Meidän slogan on ”rutiinista rituaaliksi”. Arvostettaisiin jokaista hetkeä, kun kulutetaan, oli se sitten teetä tai kahvia.

[Joel]
Laitetoimittajat, teknologia ja digitaaliset työkalut ovat tulleet lähemmäksi perinteisiä kahvinvalmistusmenetelmiä. Kahviautomaatit jakavat mielipiteitä. Onko kuulunut soraääniä robotteja kohtaan? Sopiiko teknologia käsityölähtöiselle alalle?

[Sini]
En ole kuullut soraääniä. Toivon, että teknologian osuus olisi laadun tarkkailussa – lämpötilat, hygienia, puhdistaminen. Ja sitten ihmisen kädenjälki. Ymmärrän, että on paikkoja, missä ei ole mahdollista, niin ennemmin teknologian avulla kuin jättää koko tuote pois. Toivon sopuisaa yhteiseloa tulevaisuudessa.

[Joel]
Ite tykkään kokeilla kaikenlaista. Kahviautomaateissa olisi kiva tietää, milloin pavut on vaihdettu ja laite puhdistettu. Teknologia hoitaa taustamasiinointia, jolloin jää enemmän aikaa ihmisten väliseen kohtaamiseen.

[Sini]
Toivoisin, että automaateissa olisi vaikka ne Oiva-hymynaamat, jotta tietäisi, minkä tasoinen laite on kyseessä.

[Joel]
Jos ensi vuoden Helsinki Coffee Festivalille tarjoutuisi robottibarista, pääsisikö sellainen mukaan?

[Sini]
Tervetuloa, mahtava, ihan varmasti pääsee.

[Terhi]
Palvelumuotoilu ja teknologia kohtaavat. Helsinki Coffee Festival on tiivistettynä kaikki, mitä mara-ala kohtaa päivittäin – ruuhkat, odotukset, maksutapahtumat, jonot, reaaliaikainen palaute. Kaikki tapahtuu teillä muutamassa päivässä. Miten suunnittelette kävijäpolun, jotta se tuntuu sujuvalta, vaikka siellä on satoja ihmisiä?

[Sini]
Ei se jokaisen kohdalla ole sujuvaa. Kun on 11 000 kävijää, joudutaan laskemaan rima – jokaisen kohdalla me ei voida onnistua. Asiakaspolku pilkotaan: ennen tapahtumaa, tapahtuman aikana, tapahtuman jälkeen. Nämä kolme vaihetta pilkotaan pienemmiksi. Kulkee lipunoston asiakaspolku, some-mainonnan asiakaspolku, näyttelyasettajien polku. Meillä on muutamat eri persoonat – B2B-näyttelyasettaja on yksi. Ajattelemme kävijöitä tietynlaisissa persoonissa – tiedämme aika tarkkaan, minkä ikäisiä ja mistä päin asiakkaat tulevat.

Suunnittelu on aika manuaalista. Toki piirretään nykyään tekoälyn avulla, mutta periaatteessa melkein piirretään se. Käydään paljon keskusteluja tekoälyn kanssa.

[Joel]
Näkyykö tekoäly asiakasrajapinnassa? Onko teillä chatbot?

[Sini]
Toistaiseksi ei näy. Meillä on ollut parin vuoden testailu- ja oppimisjakso, ja nyt rakennetaan isompaa – tekoälystä meidän työkaveri, mutta ei täysillä valtuuksilla. Sisältö ja päätökset tehdään aina meiltä. Tekoäly saa ehdottaa, havainnoida ja käsitellä tietoa, mutta se ei osaa tapahtumaa suunnitella tai asiakkaan polkua suunnitella. Meillä on tekoälyasiantuntija, joka on kuunnellut meidän stoorin ja pitänyt workshopin, ja sen perusteella hän on luonut ehdotuksen. Se ei tule vielä ensi vuonna näkymään asiakkaille muuten kuin toivottavasti parempana kokemuksena.

[Terhi]
Mistä kumpuaa se, että te uskallatte kokeilla ja panostaa siihen?

[Sini]
Me ollaan tosi pieni toimija alalla, tosi ketteriä. Nähdään tässä tulevaisuutta – pieni yritys saa tästä valtavasti vetovoimaa ja kilpailuetua. Jos pystymme poistamaan toistuvia työtehtäviä, se vapauttaa meitä ideointiin ja sisällöntuotantoon.

[Terhi]
Miten keräätte kävijä- ja kumppanidataa festivaalin aikana, ja miten käytätte sitä ensi vuoden suunnitteluun?

[Sini]
Meillä on ollut kävijäkysely ja näyttelyasettajakysely vuodesta 2015 saakka. Nyt meillä alkaa olla aika rikasta tietoa. Teemme somessa aktivointeja, joilla selvitämme trendejä. Keräämme palautetta systemaattisesti ylös. Havainnoimme tapahtumaympäristöä – jokainen ydintiimin jäsen tekee muistiinpanoja. Käymme keskusteluja näyttelyasettajien kanssa ja kirjaamme ne ylös. Lipunmyynnistä tulee dataa – olemme itse rakentaneet lippukaupan, ostopolku on tosi nopea (olipa se 30 sekuntia), kysymme esimerkiksi asuinpaikkakunnan. Lisäksi markkinoinnin analyysi kertoo henkilöistä, jotka alustoilla liikuskelevat.

[Joel]
Te olette rakentaneet lippukaupan itse? Onko se jollekin tietylle alustalle?

[Sini]
Olemme ostaneet alustan käyttöömme ja pystyneet vapaasti tekemään siitä sellaisen kuin halusimme. Kehitys jatkuu – olemme ehkä ensimmäinen kumppani, joka tekee tämänkaltaista tapahtumaa. Meillä on ollut aika suuret vaatimukset, ja he haluavat nyt ymmärtää asiakasymmärrystä workshopin kautta. Alusta on suomalainen startup.

[Joel]
Ratkaisuja löytyy, ja kun tehdään yhdessä, syntyy ratkaisuja ketterästi.

[Joel]
Nopeat kysymykset. Yksi teknologia, joka muuttaa tapahtuma-alaa seuraavaksi?

[Sini]
Toivon, että se liittyy siihen, että ihmisen ei tarvi kulkea tapahtumassa kännykkä kädessä.

[Joel]
Yksi asia, josta kahvilan tai paahtimoyrityksen pitäisi heti lopettaa digitaalisessa myynnissä?

[Sini]
Persoonattomuus pitäisi heittää pois. Pienellä yrityksellä pitäisi olla persoonaa verkkokaupassa.

[Joel]
Erikoiskahvi – massatuote vai pysyvä premium-kategoria?

[Sini]
Pysyvä premium-kategoria.

[Joel]
Onko sulla joku kirja tai artikkeli, joka on säväyttänyt viime aikoina?

[Sini]
Luen paljon tapahtuma-alaa käsittelevää tutkimusta. Esimerkiksi sellainen, jossa puhuttiin siitä, että niche-tapahtumat ovat se paikka, missä yritykset kohtaavat oikeanlaisen kohderyhmän. Henkilökohtaisesti työn tulevaisuudesta – Duffan kirjoittama artikkeli siitä, miten työn tekeminen muuttuu, kuinka muodostat omia työyhteisöjä ja verkostoja, ja sulla saattaa olla useampi työnantaja. Tapahtuma-alalla eletään siinä jo kauan, joten se oli lohdullinen.

[Joel]
Oma suosikkini on Phil Knightin Shoe Dog – Niken tarina. Lämmin suositus.

[Terhi]
Olemme tänään oppineet, että festivaalit ovat monikanavaisia myyntialustoja, joissa fyysiset kohtaamiset ja digitaaliset kanavat tukevat toisiaan. Hospyte-hankkeessa olemme puhuneet siitä, miten pk-yritykset voivat rakentaa kestävää digitaalista myyntiä. Helsinki Coffee Festival kokoaa vuosittain yhteen alan pienimmätkin toimijat ja antaa heille näkyvyyttä, jota he eivät yksin saisi.

[Joel]
Saimme masterclassin palvelumuotoilun opeista. Toivon, että meillä Haaga-Heliassa opetetaan palvelumuotoilua ja jatkuvan kokeilun asennetta. Se on myös kahvin ymmärtämistä – kokeillaan, testataan, maistellaan, haistellaan. Toiset tykkää vaaleasta paahdosta, toiset tummasta, toiset erikoiskahvista, toisille kelpaa perinteinen suodatinkahvi. Prosessi on monimutkainen, mutta hyvä lopputulos syntyy yksinkertaisesti – se on juoma, jonka ympärille on rakentunut iso kokonaisuus.

Meillä on vakiokysymys. Kahvi on kategoria, jossa vastuullisuuskysymykset – alkuperäviljelijöiden asema, hiilijalanjälki – ovat merkittävässä roolissa. Miten vastuullisuus näkyy Helsinki Coffee Festivalin arjessa oikeasti, ei vain viestinnässä?

[Sini]
Me viestimme aika vähän vastuullisuudesta. Tapahtuma tulee ja häviää – yritämme jättää mahdollisimman vähän jätettä. Kaikki tuotannolliset asiat tehdään vuokrakalusteilla. Käytämme alihankkijoina vastuullisia toimijoita. Esimerkiksi siniset kuormalavat, joista rakennamme pöytiä ja penkkejä, ovat oikeasti teollisuudessa käytössä.

Meillä on maistelukuppipanttijärjestelmä, jolla vähennämme kertakäyttöjätettä. Se on meidän suurin jäte. Pantin avulla olemme pystyneet puolittamaan jätemäärän. Teemme yhteistyötä Stadin AO:n kanssa – heillä on tapahtumaturvallisuuden kurssi, ja opiskelijat tulevat meidän tapahtumaan oppimaan. Pyrimme tuomaan kahvin kuluttamisen vastuuta myös tavallisille kuluttajille – kulutetaan järkevästi, kulutetaan hyvää ja muistetaan alkuperämaat.

[Terhi]
Miten tapahtumajärjestäjä voisi ohjata sekä näytteilleasettajia että kävijöitä vastuullisempiin valintoihin käytännön tasolla?

[Sini]
Tapahtumissa jäte on valitettavaa. Jos me pystyisimme vähentämään sitä yhdessä ja kierrättämään kaikki jätejakeet. Meillä esimerkiksi kaikki käytetyt kahvinpurut menivät uusiokäyttöön, niistä tehtiin multaa. Kaikki eivät tuoneet puruja keräyspisteeseen. Se vaatii pientä ekstravaivaa. Suunnitelmat ovat tosi hyviä, mutta miten ne viedään loppuun asti? Tapahtumissa suunnitteluaika on pitkä ja toteutusaika lyhyt, joten kaikkia asioita ei ehdi heti tutkimaan. Suunnitelman ja käytännön konkretisointi on se, mitä tapahtumissa harjoitellaan vuosittain.

[Joel]
Kiitos Sini! Aivan mieletön kokonaisuus. Mä olen oppinut paljon, ja varmasti Terhi ja kaikki kuulijat myös. Mahtavaa että pääsit!

[Sini]
Kiitos, kiitos kutsusta.

[Joel]
Seuraavassa jaksossa jatketaan kesätauon jälkeen mielenkiintoisten teemojen parissa. Muistakaa tilata, kommentoida, tykätä ja jakaa – kaikkia mahdollisia algoritmin buustausmenetelmiä. Tech and Taste löytyy Spotifysta. Ensi kertaan. Morjenttes!

[Terhi]
Moikka!

[Sini]
Moikka!