Podcast
m: Tässä podcastissa keskustelemme opiskelijalähtöisistä oppitunneista ammattikorkeakoulussa. Minun nimeni on Marketta Keisu. Opetan ruotsia Haaga-Heliassa, ja minulla on myös ammatillisen erityisopettajan pätevyys.
p: Minun nimeni on Pia Mattila ja opetan ammattikorkeakoulussamme espanjaa, ranskaa ja suomea toisena kielenä. Lisäksi toimin opinto-ohjaajana noin 200 liiketalouden tradenomitutkinnon päiväopiskelijalle. Tervetuloa kuuntelemaan ajatuksiamme opiskelijalähtöisistä oppitunneista.
p: Kun puhumme opiskelijalähtöisyydestä, minua välillä mietityttää, tarkoitammeko esimerkiksi me ammattikorkeakoulussa opettavat lehtorit sillä samaa asiaa. Itse ajattelen, että opiskelijalähtöisyys on enemmän kokonaisvaltainen asenne kuin yksittäinen menetelmä. Se näkyy siinä, miten kohtaan opiskelijat oppitunneilla, millaista ilmapiiriä rakennan ja kuinka joustavasti pystyn reagoimaan opiskelijaryhmän tarpeisiin. Mitä itse ajattelet opiskelijalähtöisyydestä?
m: Minun mielestäni opiskelijalähtöisyys on meillä ammattikorkeakoulussa yleinen toimintatapa, jossa esimerkiksi opintojakson suunnittelu ja toteutus lähtevät opiskelijan tarpeista ja tavoitteista. Opiskelijalähtöinen opetus korostaa opiskelijan yksilöllisiä oppimispolkuja ja opiskelijan aktiivista roolia oppimisessa.
p: Kuulostaa tutulta. Tuntuu, että kaikki opetus on meillä nykyään enemmän tai vähemmän opiskelijalähtöistä. Ja monet varmasti opettavat opiskelijalähtöisesti, ajattelematta edes koko termiä.
m: Totta. Ja opettajallahan on valtavan iso rooli tässä opiskelijalähtöisessä opetuksessa. Opettajat valitsevat opiskelijalähtöisen opetuksen materiaalin, rakenteen, aikataulun ja arvioinnin. Ja opettajat ovat koko ajan ohjaamassa opiskelijoita oikealle polulle. Opiskelija on aktiivinen eli tekee itse valintoja ja opiskelijan vastuulla on se oppiminen, mutta opettaja ohjaa ja tukee opiskelijaa aktiivisesti.
p: Juuri noin. Opettaja on se, joka tekee ne pedagogiset päätökset opiskelijalähtöisestä opetuksesta ja oppitunnista.
Minulle opiskelijalähtöinen oppitunti tarkoittaa myös sitä, että opiskelijan on mahdollista tulla tunnille omana itsestään. Että voi tulla osaavana tai vähemmän osaavana, pirteänä tai väsyneenä. Jokainen on tervetullut.
m: Ja opiskelijalähtöisellä opintojaksolla, aivan jokaisella oppitunnilla, tulisi olla helpompaa ja vaativampaa tekemistä kustakin tehtävästä. Opiskelija sitten itse valitsee, haluaako opiskella helpompia asioita eli kulkea helpompaa polkua, vai haluaako rasittaa aivoja vaativammilla tehtävillä. Ja aivojaan sellainenkin opiskelija rasittaa, joka helpomman polun valitsee, koska lähtötaso on helpomman polun valinneella usein matalampi. Tietenkin joku voi haluta alisuoriutua, eli opiskelijalla olisi kykyä valita vaikeampi tekeminen, mutta hän valitsee kuitenkin helpomman tekemisen. Tällöin opettajan tehtävä on opastaa ja kannustaa opiskelijaa uurastamaan enemmän.
p: Eritasoisten tehtävien tekeminen saa tietenkin aikaan myös sen, että opiskelijat oppivat eri määrän: toinen oppii pelkät perusasiat ja toinen enemmän kuin perusasiat. Mutta opiskelijalla on se päätösvalta ja hallinnan ja osallisuuden tunne omasta oppimisestaan, mikä voi vaikuttaa oppimistulokseenkin. Ja jos vielä palaan tuohon eritasoisen tekemisen laatimiseen, eli mietin opettajan työnmäärää tässä, niin eritasoisten tehtävien laatiminen on melko kätevää nykyään tekoälyä apuna käyttäen.
m: Kun mietitään opiskelijalähtöisiä oppitunteja, opiskelijan pitäisi lisäksi saada mahdollisimman usein valita, haluaako hän tehdä tehtävää esimerkiksi istuen vai liikuskellen tai yksin vai yhdessä toisen ryhmäläisen kanssa. Eli opiskelijalla on vapautta valita, miten hän haluaa opiskella sinä päivänä ja sen tietyn tehtävän aikana. Valinnanvapaus lisää aktiivisuutta oppitunneilla. Tietenkin välillä on tarjolla vain yksi tekemismuoto, mutta jokaisella oppitunnilla olisi hyvä olla myös valinnanvapautta.
p: Kyllä, vapaus valita tehtävän taso ja tekotapa.
Ryhmätyöt taitavat olla aika suosittuja ammattikorkeakoulussa nykyään. Mitä mieltä olet ryhmätöistä opiskelijalähtöisyyden kannalta?
m: Ryhmätyötä tehdään työelämässä toisinaan runsaastikin. Opiskelijoillekin voi olla ok tehdä ryhmätyötä, varsinkin, jos he kokevat, että ryhmätyöskentely edistää heidän oppimistaan. Lähtökohtaisesti ajattelen, että opiskelijalla on oikeus opiskella myös yksin, jos hän haluaa opiskella yksin ja jos hän oppii paremmin sillä tavalla. Tietenkin opettajana kannustan kanssakäymiseen toisten opiskelijoiden kanssa. Oppitunneillahan on tavallista, että on myös pienempimuotoista ryhmä- ja parityöskentelyä.
p: Totta. Annatko opiskelijoiden itse valita ryhmänsä tai parinsa näissä oppituntiharjoituksissa?
m: Kyllä annan. Mielestäni sellaiset opettajan valitsemat ryhmät eivät välttämättä ole kovin opiskelijalähtöisiä. Tutun opiskelijatoverin kanssa on helpompi harjoitella. Tietenkin myös opettaja voi jakaa opiskelijat ryhmiin, jos opettaja tuntee opiskelijansa riittävän hyvin. Eräs kollega myös vinkkasi, että opiskelijat saa vähän kuin vahingossa tutustumaan myös vähemmän tuttuihin opiskelijatovereihin lyhyen Quizlet live -pelin muodossa, jossa peli arpoo ryhmät, ja opiskelijat kilpailevat ryhmissä. Samalla opiskelijat oppivat esimerkiksi opintojakson sanastoa.
p: Meillä on paljon etäopetusta myös Zoomissa tai Teamsissa nykyään. Sillekin on tärkeä paikkansa. Toiset haluavat opiskella mieluummin etänä kuin luokkahuoneessa, varsinkin osan opinnoistaan. Zoomin Breakout Roomeissa eli pienryhmätiloissa työskentely ei kuitenkaan aina onnistu. Toisissa huoneissa keskustelu on aktiivista, mutta jossakin huoneessa voi olla vain yksi innokas keskustelija, eikä keskustelusta tietenkään silloin tule mitään.
m: Olen tehnyt niin, että jaan Zoomin pienryhmätilat tasojen mukaan. Kerron opiskelijoille etukäteen esimerkiksi, että huoneet 1 ja 2 on tarkoitettu vaativampia harjoituksia varten ja huoneet 3 ja 4 helpompia harjoituksia varten. Opiskelijat saavat itse valita, mihin huoneeseen he menevät sen mukaan, minkä tason harjoittelua he haluavat sinä päivänä tehdä.
p: Vaikka sekään ei haittaa, jos eritasoiset treenaavat joskus keskenään. Opettamalla ja neuvomalla toista oppii itsekin. Ja joskus helpommalla tasolla harjoitteleva voi yltääkin ylemmälle tasolle.
m: Totta.
Ammattikorkeakoulun oppitunnit ovat pitkiä, melkein kolme tuntia. Mietin toisinaan, miten opiskelija jaksaa opiskella yhtä ja samaa oppiainetta kolmen tunnin ajan. Sitten on tauko ja tauon jälkeen on jälleen kolmen tunnin opintojakso jotain muuta aihetta. Ja voi olla vielä kolmannetkin oppitunnit samana päivänä.
p: Aktiivinen osallistuminen oppitunnille on varmasti jokaiselle opiskelijalle toisinaan haastavaa, varsinkin jos opiskelijalla on arjessa muutakin työtä koulutyön lisäksi. Myös opiskelijoiden elämäntilanteet vaihtelevat. On huolta sairaudesta ja taloustilanteesta esimerkiksi. Lisäksi pitäisi jaksaa olla aktiivinen oppitunneilla.
m: Jos huomaan, että opiskelija on kuormittunut ja väsynyt, olen tyytyväinen jo pelkästään siihen, että hän on jaksanut tulla paikalle. Jos tulee tilaisuus, saatan kysyä hänen vointiaan ja tarvittaessa ohjata koulun hyvinvointipalveluihin. Mutta se, mitä opiskelijalähtöistä voin yrittää tehdä omalla opintojaksollani on pohtia oman opintojaksoni rakennetta, en pelkästään niitä yksittäisiä tehtäviä, vaan koko oppitunnin rakennetta.
p: Juuri niin. Oppitunnin alkuun mieluiten tehtävät, jotka edellyttävät opiskelijan aktiivisuutta ja loppuun sellaiset tehtävät, joiden parissa opiskelija voi rentoutua. Ja mielellään niin, että toimintatavat pysyisivät melko samana opintojakson alusta loppuun asti. Ennakoitavuus on tärkeää. Että opiskelija tietää suurin piirtein, miten tunti etenee ja että opiskelija voi valmistautua oppituntiin halutessaan.
p: Opiskelijalähtöisellä opintojaksolla tulee olla valinnanvapautta. Mutta voiko valinnanvapaus myös kuormittaa?
m: Valinnanvapauden tulee olla rajattua. Ei tule tarjota kymmentä vaihtoehtoa, vaan kaksi tai kolme hyvää ja yhtä arvokasta vaihtoehtoa riittää. Jos oppitunnilla on tehtävänä esimerkiksi yrityksen esittelytehtävä, voi antaa kaksi vaihtoehtoa: esiintyä pienryhmässä tai palauttaa opettajalle videotehtävä.
p: Ovatko tällaiset esittelytehtävät, esiintymistä edellyttävät tehtävät, opiskelijalähtöisiä?
m: Kyllä ne ovat, ja varsinkin, jos opiskelija haluaa itse valita esiintymisen. Jos taas opintojakson esiintymisvelvoite vie yöunet, silloin kyse ei ole opiskelijalähtöisestä pedagogiikasta. Jos opiskelijaa kovin jännittää, en usko, että hän oppiikaan siinä esiintyessään sitten mitään. Joku voi ajatella, että altistetaan nuori esiintymiselle, että siinäpä sitä oppii, mutta tällainen pakkoaltistus voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vain pahempaa pelkoa. Jos opiskelijan esiintymisjännitys taas on pienempää ja jännitys on ehkä ”positiivista”, esiintyminen muiden edessä voi johtaa itsensä ylittämisen tunteeseen. Eli silloinhan se esiintyminen on tehnyt hyvää opiskelijalle. Valinnanvapautta ehdottaisin esiintymistehtäviin.
p: Ajattelen samalla tavalla. Opintojakson alussa kannattaa kertoa, että on tulossa suullinen esitys. Ja sitten lisätä, että on kaksi mahdollisuutta tehdä se: julkisempi esittely sekä esittely pelkästään opettajalle. Näin esiintymispelkoisetkin rauhoittuvat opiskelemaan kurssilla.
m: Esiintymistä ehtii tehdä työelämässäkin, jos ammattikorkeakoulussa opiskeleva nuori ei ole siihen vielä opiskeluaikanaan valmis. Jos ajatellaan esimerkiksi kielten opintojaksoa, niin puhumista on kyllä hyvä treenata, mutta esiintyminen yleisön edessä ei ole välttämätön tapa treenata kieltä.
p: Opintojaksolla on turvallisempi ilmapiiri, kun tarjolla on vaihtoehtoja.
Turvallinen ilmapiiri syntyy tietenkin myös aivan pienistä asioista, kuten opettajan tavasta katsoa opiskelijaa ja tavasta antaa palautetta opiskelijalle.
m: Olemme tässä keskustelussa jutelleet opiskelijalähtöisestä oppitunnista. Olemme pohtineet valinnanvapautta, eritasoisia tehtäviä, ennakoitavaa rakennetta ja turvallista ilmapiiriä. Eikä ole vain yhtä oikeaa tapaa ohjata opiskelijalähtöisiä oppitunteja.
p: Opiskelijalähtöisyys näkyy ennen kaikkea siinä, kuinka opettaja kohtaa opiskelijat. Täällä Haaga-Heliassa, meidän opettajayhteisössämme, kyllä moni tekee opiskelijalähtöistä työtä joka päivä, usein ilman että sitä edes erikseen nimeää.
m: Kiitos mukavasta keskustelusta, Pia!
p: Kiitos myös sinulle, Marketta, ja kiitos kuulijoille!