Kokemuksia liikkumisen edistämisen moniammatillisesta verkkovalmennuksesta

Liikkumisen edistäminen on noussut keskeiseksi yhteiskunnalliseksi tavoitteeksi, jonka toteutuminen edellyttää sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan ammattilaisten yhteistyötä. Aikaisemmassa selvityksessä on tunnistettu tarve vahvistaa erityisesti sosiaali- ja terveysalan liikkumisosaamista (Länsitie ym. 2023).

Perinteisesti osaamista on kehitetty pääosin alakohtaisesti tunnistaen eri alan ammattilaisten erilaiset lähtökohdat. Tässä artikkelissa tarkastelemme moniammatillisesti toteutettua verkkovalmennusta, jossa sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan ammattilaiset oppivat yhdessä, sekä sitä, miten moniammatillisuus vahvisti eri alojen ammattilaisten osaamista.

Liikkumisen edistäminen on moniammatillista yhteistyötä

Liikkumisella on merkittäviä yhteiskunnallisia ja inhimillisiä vaikutuksia, ja sen edistäminen on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi useissa kansallisissa linjauksissa aina hallitusohjelmaa myöten (Valtioneuvosto 2023). Kyse ei kuitenkaan ole yhden toimialan vastuusta, vaan liikkumisen edistäminen rakentuu eri alojen yhteistyössä, erityisesti sosiaali- ja terveysalan sekä liikunta-alan ammattilaisten välillä.

Sosiaali- ja terveydenhuollolla on keskeinen rooli liikkumisen puheeksiotossa, sillä alan ammattilaiset kohtaavat työssään vähän liikkuvia henkilöitä, jotka eivät ohjaudu liikuntapalveluiden pariin (Länsitie ym. 2023, 14). Samanaikaisesti liikunta-alan ammattilaiset toimivat liikkumisen asiantuntijoina ja käytännön toteuttajina. Näiden toimialojen välinen yhteistyö on ratkaisevaa, jotta asiakkaan polku puheeksiotosta konkreettiseen liikkumiseen olisi sujuva.

Yhtenä keskeisenä keinona on tunnistettu liikkumisosaamisen vahvistaminen eri koulutusaloilla, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa (Valtioneuvosto 2023). Perinteisesti liikkumisen osaamista on vahvistettu kohdentamalla koulutusta eri ammattiryhmille erikseen, jotta sisältö vastaisi kunkin alan lähtökohtia. Liikkumisen edistämisen ytimessä on kuitenkin ennen kaikkea asiakkaan kohtaaminen, vuorovaikutus ja ohjaaminen. Näiden teemojen nostaminen koulutuksen keskiöön avaa mahdollisuuden tarkastella liikkumista aidosti monialaisena kokonaisuutena.

SOTELI-hankkeessa tähän haasteeseen vastattiin kehittämällä liikkumisen puheeksioton ja edistämisen verkkovalmennus, jonka keskeinen erityispiirre oli moniammatillinen toteutus. Valmennukseen osallistui samanaikaisesti sekä sosiaali- ja terveysalan että liikunta-alan ammattilaisia, joiden osaaminen ja näkökulmat täydensivät toisiaan.

Verkkovalmennuksen keskiöön nostetut kohtaaminen, vuorovaikutus sekä asiakkaan ohjaaminen tarjosivat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille tutun ja luontevan tavan integroida liikkuminen osaksi omaa työtä. Samalla se yhdisti eri alojen ammattilaisia ja mahdollisti liikkumisen puheeksiottamiseen ja sen edistämiseen liittyvien teemojen tarkastelun eri ammattilaisten näkökulmista. Verkkovalmennuksen tavoitteena oli vahvistaa ammattilaisten osaamista liikkumisesta, lisätä ymmärrystä eri ammattiryhmien rooleista sekä rakentaa yhteistä kieltä liikkumiseen liittyen.

Verkkovalmennuksen rakentuminen osana SOTELI-hanketta

SOTELI-hankkeen verkkovalmennus pohjautui kokemuksellisen oppimisen viitekehykselle, jossa keskeistä on pysähtyminen omien kokemusten äärelle sekä niiden reflektointi ja jakaminen toisten kanssa (kokemuksellisen oppimisen viitekehyksestä ks. Butler ym. 2019, 12, 14). Verkkovalmennus rakentui monivaiheisen kehittämisprosessin kautta.

Ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin liikkumisen puheeksioton ja sen edistämisen lähivalmennuksia, jotka perustuivat pääasiassa luonnossa järjestettyihin kasvokkaisiin tapaamisiin. Näiden valmennuksien avulla tunnistettiin osallistujien osaamisen kehittymistä tukevia tekijöitä, kuten kokemuksellisuus ja toiminnallisuus, luonnon hyödyntäminen oppimisympäristönä, moniammatillisuus, reflektio ja vuorovaikutuksellisuus sekä valmentajien rooli oppimisprosessin tukijoina. Samalla syntyi valmennusmalli, jonka keskiössä olivat ammattilaisen itsetuntemus, kohtaaminen ja vuorovaikutus sekä reflektio ammatillisen kasvun mahdollistajana.

Seuraavassa vaiheessa näitä havaintoja hyödynnettiin kehittämällä hybridimuotoinen valmennus. Hybridivalmennus sisälsi kolme lähitapaamista sekä verkossa toteutettavia oppimistehtäviä. Tämä vaihe mahdollisti valmennuksen siirtämisen osittain verkkoon ja tarjosi arvokasta tietoa verkossa toteutettavien oppimistehtävien toimivuudesta.

Hybridivalmennuksen jälkeen lopullinen verkkovalmennus rakentui oppimisalustalla toteutettavista oppimistehtävistä sekä kolmesta kahden tunnin fasilitoidusta verkkokeskustelusta. Verkkovalmennuksen keskustelujen teemat syntyivät lähivalmennuksen aikana toteutetun valmennusmallin pohjalta. Ne liittyivät itsetuntemukseen, kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen sekä reflektioon, joita käsiteltiin liikkumisen puheeksioton ja edistäminen kautta. Jokaista verkkokeskustelua ennen osallistujia haastettiin tekemään itsenäisiä oppimistehtäviä, joista nousseita ajatuksia jaettiin verkkokeskusteluissa.

Valmennuksen lähtökohtana oli tarjota oppimisympäristö, jossa osallistujat voivat tarkastella omaa toimintaansa, ajatteluaan, tietoaan ja tunteitaan suhteessa ympäristöön ja toisiin ihmisiin.

Verkkovalmennus osaamisen kehittäjänä

Verkkovalmennuksella, jolla voidaan tarkoittaa useamman henkilön välillä tapahtuvaa oppimista ja reflektiota verkkoympäristöä hyödyntäen, on monia hyötyjä jatkuvan oppimisen näkökulmasta (Ribbers & Waringa 2015, 6). Verkossa toteutettu valmennukseen voi osallistua paikasta riippumatta, mikä säästää aikaa paikan päällä tapahtuvaan valmennukseen verrattuna (Belhaj & Moundib 2025, 4). Näin myös verkkovalmennukseen voi osallistua työarjen keskellä omalta työpaikalta.

Belhajin ja Moundibin (2025, 4) mukaan verkkovalmennuksen suunnittelussa tärkeimmät tekijät oppimisen kannalta ovat kurssin rakenne, monipuolinen ja osallistava sisältö sekä tilanteeseen soveltuvat opetusmenetelmät. Verkkovalmennuksissa paras osallistujakokemus on saavutettu lisäämällä niihin interaktiivisuutta ja tukemalla positiivista työskentelyä vertaisopiskelijoiden kanssa (Amsal ym. 2021, 540; Beckett 2020, 21).

Verkossa tapahtuva oppiminen tuo kuitenkin omat haasteensa erityisesti vuorovaikutukselle. Verkon välityksellä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa oleva viive sekä katsekontaktin puute muuttavat vuorovaikutusta kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen verraten (Saarikivi & Wikström 2024, 2057). Ruutujen välityksellä tapahtuva vuorovaikutus voi vähentää spontaaniutta, joka on läsnä kasvokkain toteutuvassa vuorovaikutuksessa (Almuhsin ym. 2023, 888–891). Toisaalta verkkoympäristössä koettu anonymiteetti ja fyysinen etäisyys voivat tarjota joillekin osallistujille suojan ja madaltaa kynnystä osallistua ryhmäkeskusteluihin (Jones ym. 2022).

Kokemukset verkkovalmennuksesta

SOTELI-hankkeen verkkovalmennuksen osallistujien kokemuksia selvitettiin soveltavalla laadullisella tutkimuksella. Tutkimukseen osallistui verkkovalmennukseen osallistuneita sosiaali- terveys- ja liikunta-alan ammattilaisia sekä tulevia ammattilaisia syksyllä 2025. Osallistujien kokemuksia kerättiin haastatteluilla ja kyselylomakkeella.

Tutkimuksen tulosten mukaan verkkototeutus koettiin toimivaksi ja valmennuksen kokonaisuutta pidettiin onnistuneena. Valmennuksen oppimistehtävät ja verkkotapaamiset muodostivat osallistujien mielestä pääasiassa monipuolisen kokonaisuuden.

Aineistosta nousi, että kokemukseen verkkovalmennuksen antoisuudesta vaikuttivat etenkin osallistujien elämäntilanne ja kokemus työelämästä. Osalle valmennus osui hektiseen ajankohtaan, jolloin osallistujat saattoivat kokea, etteivät pystyneet panostamaan valmennukseen täysipainoisesti, mikä saattoi vaikuttaa heidän kokemukseensa valmennuksesta.

Kokemus valmennuksen antoisuudesta vahvistui, kun osallistuja pystyi pysähtymään aiheen äärelle ja paneutumaan annettuihin tehtäviin ja verkkokeskusteluihin. Osa osallistujista, joilla oli pidempi työkokemus, kokivat valmennuksen aihealueiden olevan entuudestaan tuttuja ja pohtivat valmennuksen soveltuvan parhaiten uransa alkuvaiheessa oleville.

Vertaistuella oli merkittävä rooli verkkovalmennuksessa. Moniammatilliset pienryhmäkeskustelut olivat osallistujien kokemuksen mukaan valmennuksen tärkein anti. Moniammatillisuus tarjosi erityisesti erilaisia näkökulmia keskusteluihin, joskin osa vastaajista koki muiden osallistujien jääneen etäisiksi. Valmennuksen kehittämiskohteeksi esitettiin ajan lisäämistä moniammatillisille keskusteluille. Vastauksissa nousi esiin myös toive kasvokkain toteutuvasta tapaamisesta valmennuksen aikana.

Verkkovalmennus vahvisti niitä osa-alueita, jotka oli asetettu valmennuksen tavoitteiksi. Osallistujat kokivat erityisesti omien toimintatapojensa saaneen vahvistusta. Samalla kuitenkin tunnistettiin, että tulisi entisestään vahvistaa asiakaslähtöisyyttä liikkumisen edistämisessä ja ohjattua oivaltamista asiakastyössä. Ohjattu oivaltaminen korostui erityisesti verkkovalmennuksen toteutustavassa. Asiakkaan liikkumissuhteen huomioiminen, asiakkaan tahdissa eteneminen sekä avoin keskustelu nostettiin keskeisiksi tekijöiksi asiakaslähtöisessä kohtaamisessa. Esille nousi myös erityisesti luottamuksellisen ilmapiirin luominen sekä rauhallisena ja neutraalina pysyminen ohjausprosessin aikana.

Valmennuksen pohjautuminen kokemuksellisen oppimisen viitekehykselle jäi aineiston mukaan vähäisemmäksi tai osallistujat eivät sitä tunnistaneet. Erityisesti oppimistehtävät toivat valmennukseen kokemuksellisuutta, mutta niiden tekeminen jäi jokaisen osallistujan vastuulle. Toisaalta osallistujat nostivat reflektion roolin merkittäväksi osaksi valmennusta, mikä oli yhdistetty valmennuksessa osaksi kokemuksellista oppimista.

Pohdinta

Tämä tutkimus osoittaa, että liikkumisen puheeksioton ja edistämisen verkkovalmennus voi tarjota vaikuttavan ja joustavan tavan kehittää ammattilaisten osaamista. Erityisen merkittäväksi tekijäksi nousi SOTELI-hankkeen verkkovalmennuksessa sosiaali-, terveys- ja liikunta-alojen yhdistäminen samaan valmennukseen. Tämä ratkaisu poikkeaa tavanomaisesta, alakohtaisesta koulutusrakenteesta.

Tulosten perusteella juuri tämä moniammatillinen asetelma tuotti lisäarvoa, jota yksialaisissa koulutuksissa on vaikea saavuttaa. Eri alojen ammattilaisten välinen vuorovaikutus mahdollistaa osaamisen jakamisen, näkökulmien laajentumisen sekä omien toimintatapojen tarkastelun uudesta näkökulmasta.

Verkkovalmennuksen monet hyödyt puoltavat sen käyttöä valmennusmuotona myös tulevaisuudessa. Verkkovalmennus tarjoaa mahdollisuuden osallistua paikasta riippumatta verkkokeskusteluihin ja myös nopean siirtymisen muista työtehtävistä valmennukseen kesken työpäivänkin.

Kääntöpuolena kuitenkin tässäkin tutkimuksessa tunnistettiin, että verkkovalmennus voi ajoittua muiden työtehtävien väliin, mikä voi haitata pysähtymistä valmennuksen teemojen äärelle. Verkkovalmennus edellyttääkin tietoista panostusta vuorovaikutukseen ja työskentelylle rauhoitettuun aikaan. Ilman näitä valmennus voi jäädä irralliseksi muiden työtehtävien lomaan eikä sen tarjoamaa potentiaalia hyödynnetä täysimääräisesti.

SOTELI-hankkeen verkkovalmennuksen kokemusten pohjalta voidaan sanoa, että liikkumisen puheeksioton ja sen edistämisen osaamiseksi tarvitaan rakenteita, jotka mahdollistavat eri alojen ammattilaisten kohtaamisen, yhteisen oppimisen ja jaetun ymmärryksen rakentamisen. Verkkovalmennus tarjoaa tähän yhden varteenotettavan ratkaisun, erityisesti silloin, kun se rakentuu ammattilaisia yhdistävien teemojen, kuten asiakkaan kohtaamisen ja vuorovaikutuksen, ympärille. Tällöin valmennus ei ainoastaan lisää yksittäisen ammattialan osaamista vaan vahvistaa myös eri alojen välistä yhteistyötä ja yhteistä ymmärrystä liikkumisen edistämisestä.

Tekoälyä (ChatGPT instant 5.3) on käytetty tekstin muokkaamisessa.