[Maija]
Tervetuloa kuuntelemaan Huomisen hotellissa -podcastia! Tänään me pohditaan, miten pieni matkailualue voi nousta tunnetuksi yhteistyön voimalla. Ja tämähän on myös yksi Finnish Hotels of Tomorrow 2.0 -hankkeen teemoista. Ja tästä syystä meidän kanssamme aihetta pohtimassa on Annu Huotari, joka on Hawk Hill Resortin omistaja ja yksi kolmannen sukupolven vetäjistä perheyrityksessä, joka on toiminut Nuuksion kansallispuiston laidalla jo vuodesta 1963. Tervetuloa Annu!
[Annu]
Kiitos kovasti!
[Maija]
Hei! Hawk Hill kuuluu Nuuksio Lakeland -yritysverkostoon, joka yhdistää 28 matkailu- ja elämysyritystä Espoon, Vihdin ja Kirkkonummen alueella. Miten tämmöinen on syntynyt?
[Annu]
Mä oon itse ollut Hawk Hilliä vetämässä vuodesta 2010, ja siinä aika alkuvaiheissa tietysti kun aloitettiin pienestä. Meitä on kolme sisarusta, jotka nyt sitten on tän sukupolven yrittäjinä tässä. Kun 2010 aloitettiin, niin aika nopeasti huomasi, että tässä ympärillä ei oikeastaan ole mitään verkostoja. Ja sit siinä vaiheessa ei kuuluttu mihinkään alueorganisaatioonkaan. Eli se, että meidät olisi joku vaikka maailmalta löytänyt, olisi ollut aika mahdotonta. Ja tietysti sitten kun toimitaan täällä Nuuksion kansallispuiston ympäröimänä, niin siinä lähellä tietysti oli paljon yrityksiä, mutta siinä kohtaa nämä yritykset eivät olleet mitenkään kauhean hyvin verkostoituneita.
Jos ajattelee Nuuksion historiaa, niin välillä se on ollut vähän ehkä tiiviimpää se yhteistyö ja välillä vähän löyhempää. Mun mielestä periaatteessa se kaikki on alkanut kasvamaan ja kehittymään silloin, kun luontokeskus Haltia tuli alueelle – se oli oikeastaan semmoinen isompi alkusysäys. Ja sitten se, että havaittiin, että näitten yritysten löydettävyys ja näitten palveluiden löydettävyys oli silti aika huono. Nuuksio tuli maailmankartalle luontokeskuksen kautta. Ja tietysti Metsähallitus teki tosi hyvää duunia siinä, että ne teki sinne rakenteita, ja luonto.fi-sivuilta löytyi tosi hyvin, että missä on nuotiopaikka ja retkipaikka, mutta sieltä ei sitten löytynyt niistä palveluista muuta kuin semmoinen lista.
[Maija]
Ja tätä te lähditte sitten yhteistyössä verkoston kanssa parantamaan.
[Annu]
Joo, eli periaatteessa se meni niin, että useampi yritys huomasi sen, että luonto.fi-sivu oli hyvä siihen ja Metsähallitus, että ne retkeilyrakenteet löytyy. Ja tietysti sieltä luvattiin, että heillä on tulossa verkkosivu-uudistus. Muistaakseni jo vuonna 2012 sanottiin näin. No siinähän meni vissiin 12 vuotta ennen kuin se tuli. Et jos me yrittäjät olis jääty siinä tuleen makaamaan ja odottelemaan, että mitä tapahtuu, niin ei se olisi edistynyt siitä oikeastaan mihinkään. Se mikä siinä oli se tarve oli se, että näitten palveluiden löydettävyys oli niin heikkoa.
Ja sitten tietysti se mikä siinä on kanssa tietynlainen ongelma – se voi myös jossain vaiheessa kääntyä meidän vahvuudeksikin – mutta kun Nuuksio on kolmen kunnan alueella, eli se on Vihdissä, Kirkkonummella ja Espoossa, ja sitten se on niinku kaikkien näitten kuntien kärki. Mutta sitten ne kunnat eivät tee mitenkään kauhean hyvää yhteistyötä. Mutta me yrittäjät kyllä yritetään tehdä ja me yritetään saada myös ne kunnat tekemään yhteistyötä, koska se Nuuksio on niitten kaikkien yhteinen kärki.
Et silloin alkuaikoina oli esimerkiksi sellaisia tilanteita, että saattoi olla joku Nuuksion retkeilykartta, ja sitten katsottiin, että aah, hyvä, tämä onkin kartta, voidaan jakaa meidän matkailijoille. Sitten huomattiin, että jahah, me ollaankin täällä valkoisella alueella. Eli oltiin kuntarajan, no Espoon rajan ulkopuolella, niin Espoo sitten siinä vaiheessa ajatteli, että no se loppuu tähän, vaikkei se puisto lopu, niin eihän se palvele ketään.
Ja sitten tietysti kun itse ymmärtää sen, että matkailu ei tunne kuntarajoja ja se on tärkeetä, että ne kaikki palvelut löytyy. Ei sitä asiakasta kiinnosta, että onko se Vihdissä, Espoossa vai Kirkkonummella. Ja varsinkin jos se tulee Suomenmaan rajojen ulkopuolelta, niin eihän se löydä sitä palvelua. Et sehän on vaan tärkeintä, että se löytää. Ja sitten jos tuossa Nuuksiossa on myös se, että se on vähän niin kuin saari – kun ei mene ajettavaa tietä läpi, niin sitten se löydettävyys senkin kannalta, että ne asiakkaat saattaa helposti olla ihan väärällä puolella.
Meidänkin järven eteläpäässä, missä meidän yritys on, niin on kattila. Jos mä soudan sinne, niin sinne on viisisataa metriä. Jos mä kävelen sinne, niin sinne on kilometri, mutta jos mä ajan sinne autolla, niin se on neljäkymmentäkuusi kilometriä. Niin sitten jos ne on siellä autolla, niin sitten ne on väärällä puolella. Eli periaatteessa sen palveluiden löydettävyyden parantaminen, mutta sitten juuri tämä saavutettavuus ja niitten kaikkien asioiden edistäminen oli se tarve silloin, no 2012, 2014.
[Maija]
Niin just, silloin on lähtenyt. Hei, muutamia tärkeitä nostoja. Vastuullisuus on tänä päivänä aivan ydinteema, kun puhutaan matkailustakin. Teillä Hawk Hillillä on Green Key -ympäristösertifikaatti, Sustainable Travel Finland -merkki, jonka lisäksi te olette muun muassa ennallistaneet kuuden hehtaarin suoalueen hiilinieluksi. Eli te niin kuin ihan oikeasti teette asioita tämänkin eteen. Hei, miltä susta tuntuu johtaa yritystä, jonka juuret on niin monien vuosikymmenten takana ja isoisä siellä aloittanut toiminnan?
[Annu]
Joo, eli tosiaan kolme sisarusta tätä yhdessä vedetään ja ollaan tietysti kaikilla omat vahvuutemme. Ollaan ainakin mielestäni saadaan olla ylpeitä siitä, mihin ollaan tää saatu tässä viidessätoista, kuudessatoista vuodessa rakennettua.
Meidän yrityksen arvoja on esimerkiksi kyliltä, niin se on se, että halutaan käyttää paikallisia ja halutaan aina miettiä myös, että palveleeko joku asia kyläläisiä tai halutaan olla osa sitä kyläyhteisöä. Ja se on ollut siitä asti kun isovanhempani tuonne meidän kylille tuli. Kun meidän kaikkien juuret on siellä, niin se tietysti myös tuo sellaisen ehkä vastuun siitä omasta alueesta, ehkä sellaisen syvemmän – jos ajatellaan sitä aluetta, niin sehän on pysynyt hyvin muuttumattomana satoja vuosia, jos katotaan ilmakuvaa, ja sitten meidän sukupolven aika tossa on ehkä semmoinen seitsemänkymmentä vuotta – ehkä koetaan, että meillä on iso vastuu siitä omasta alueesta ja minkälainen jälki me jätetään, ja voidaanko me tehdä jotain asioita, millä me saataisiin parannettua sitä alueen esimerkiksi biodiversiteettiä. Se on kans sellainen tärkeä arvo meille, että miten me sitä yritystoimintaa siellä tehdään. Ja tää kun mainitsit tästä suon ennallistamisesta, niin se on yksi iso toimi ja se on varmaan yksi meidän isoin ilmastotoimi ja se on mitattava ilmastotoimi.
[Maija]
Kyllä, mahtavaa! Hei, miten sä koet, voiko tämmöinen pieni yritys nousta yksin tunnetuksi vai onko tämä yhteistyö ja yhteisö ainoa realistinen tie sinne näkyvyyteen?
[Annu]
Kyllä mä itse oon sitä mieltä, että mitä kauempaa tulee, niin sen isompi se pitäisi olla se alue. Et sitten tietysti mä nyt puhun yhteistyön puolesta muutenkin, että mä näkisin, että sata kilometriä Helsingistä, Helsinki Region, niin meidän pitäisi tehdä tosi tiukkaa yhteistyötä keskenämme niin, että jos sä tuut Euroopan ulkopuolelta tai jostain Euroopasta, niin sä löydät kaikki sen alueen ihanat helmet ja palvelut yhdestä paikasta. Ja sehän nyt ei tietenkään tällä hetkellä toteudu, mutta tietysti mitä me voidaan vähän pienempänä yrityksenä, niin olla rakentamassa sitten taas tuota Nuuksion verkostoa, koska sitten taas me voidaan olla helppona palasena siihen Helsingin alueen tarjontaan tai siihen tarjontaan, mikä tapahtuu maaseudulla. Elikkä kun me saadaan se meidän oma alue löydettäväksi, niin sittenhän se on helppo esimerkiksi vaikka Helsingin kertoa, että jaa niin, että meillä on täällä Nuuksiossa tällaisia palveluita. Mutta jos me ei ole tehty mitään, niin se olisi ollut vaan semmoinen hajanainen alue erilaisia palveluita, joissa on ihan hyvä retkeilyinfra.
[Maija]
Niin kyllä. Ja nythän itse asiassa, eikö niin, että tavoitteena matkailussa on se, että Helsingissä yövyttäisiin tai pääkaupunkiseudulla useampi yö. Joku tämmöinen tutkimus.
[Joel]
Pidempää viipymää.
[Maija]
Pidempää viipymää, niin tässähän olisi yksi.
[Annu]
Ja sitten tuohon vielä esimerkiksi mun mielestä esimerkiksi Helsingin kanssa yhteistyötä pitäisi tiivistää ja myös silleen, että mä luulen, että kellään meillä Nuuksion yrittäjillä ei ole mitään sitä yhteistyötä vastaan, koska mä en ajattele, että me välttämättä kilpailtaisiin Helsingin kanssa, vaan me tuodaan niin kuin – kun ajatellaan Helsinkiä kaupunkina, ei se kuitenkaan, jos sä vertaat vaikka Köpikseen tai Tukholmaan, niin ei se nyt ole niin valtavan iso – mutta että sitten se olisi kuitenkin semmoinen kaupunki, jolla olisi paljon tarjottavaa siinä ympärillä, niin että sun kannattaisi tulla siihen, että sä koet sen kaupungin, mutta sitten siinä olisi muutakin tekemistä siinä ympärillä ja ne olisi helposti saavutettavissa ja helposti paketoitavissa. Ja se olisi sitten taas Helsingin etu, koska mä olen useamman kerran kun oon ollut jossain tilaisuudessa kertomassa alueen palveluista tai Hawk Hillin palveluista, niin sitten siellä on tullut ilahtuneita matkanjärjestäjiä, jotka on sanonut, että ihanaa, että Helsingin ulkopuolella on jotain muutakin kuin Porvoo. Että tiedättekö, että me lähetetään aina ne meidän asiakkaat sitten lisää yksi Tallinnaan, kun me ei olla keksitty mitään muuta.
[Maija]
Oh my god.
[Annu]
Niin, että se on mun mielestä aivan järkyttävää.
[Joel]
Toi mun mielestä jotenkin kuvastaa taas sitä, että just se niin kuin mainitsit, että missä ne rajat menee, mutta matkailu ei tunnista niitä rajoja. Mutta kyllä nämä päättäjät sun muut tunnistaa. Ja sitten just jos ollaan Visit Helsinki, niin se just rajoittuu siihen Helsinkiin, että sitten ehkä se Porvoo on jotenkin uinut siihen vähän niin kuin heidän tietouteen siten, että sinne on lyhyt matka ja näin, mutta on paljon muitakin, niin kuin mainitsit, niin kuin Nuuksio on kivenheiton päässä. Mutta joo, lähetetään Tallinnaan, koska sehän on se fiksu tapa tehdä tätä Suomi-matkailua.
[Annu]
Joo ja siis sitten kun ne matkanjärjestäjät ei tiedä. Ja sit taas, että se on ollut vaikee hahmottaa ehkä se alue Helsingin ympärillä, että me jonkun porukan kanssa – no tietysti käydään keskusteluja esimerkiksi vaikka Helsinki Northin kanssa – niin jossain keskusteluissa vaan tuli silleen ajatuksena, että mehän ollaan semmoinen maaseutumakkara, joka on Helsingin ympärillä. No sitten joku yrittäjä sanoi, että ei se ole makkaraa, että se on kruunu. Elikkä kun Helsinki, Espoo, Vantaa, niin sen ympärillä on tosi makee maaseutualue mereltä metsään. Ja mä itse näkisin, että kannattaisi kehittää ja kovaa sitä, että ne kaikki alueet löytyisi riippumatta siitä mikä kunta se on, vaan sieltä ne kaikki tähdet pitäisi saada löydettäväksi yhteen kanavaan, eikä niin, että jokainen löytyy eri kanavasta, eri kunnan, eri matkailuorganisaation alta.
[Maija]
Tästä syystä meillä on Finnish Hotels of Tomorrow 2.0:ssa koko Uusimaa.
[Joel]
Kyllä.
[Maija]
Koska tietyllä lailla en tiedä riittääkö sekään, mutta se, että halutaan yhteistyössä nimenomaan tehdä tämmöistä. Mutta ihanan kuuloista.
[Joel]
Kyllä. Hei tota, hypätään seuraavaksi vähän ihmettelemään, että miten näistä yksittäisistä yrityksistä syntyi tämä yhteinen ekosysteemi. Vähän raapaisit jo tuossa pintaa, hypätään sitten syvemmälle sinne. Mutta onko jotain muuta, Annu, sinusta, mitä me haluttaisiin tietää, kuulijat haluaisi tietää, että millaista on sinun elämäsi tässä, että Hawk Hillin ja sitten Nuuksio Lakelandin puskemista eteenpäin, ja vahvasti olet aktiivisesti mukana siinä, että saataisiin just tämä maaseutumakkara tai joku mikä kruunu sitten onkaan, niin että saataisiin niiden päättäjien ja matkatoimistojen sun muiden tietouteen se, että kun Suomessa on muutakin kuin Helsinki tai se Helsingin seutu ja Lappi esimerkkinä tai Järvi-Suomi, että kun on niitä muita kohteita, niin mikä ajaa sinua? Mikä herättää sinut aamulla? Laitetaan se draivi päälle.
[Annu]
Kyllä mä uskon tosi vahvasti siihen, että kun mennään viisi vuotta eteenpäin, niin tämä Helsinki Region on muotoutunut ja alkaa toteutua. Ja jos ei se toteudu kuntayhteistyönä, niin kyllä me yrittäjät sitten tehdään. Mutta se on sitten taas toisaalta – ajatellaan, että mitä itsekin tässä tekee, niin aika paljon tekee talkootyötä tämän alueen eteen. Ja sitten taas jos ajatellaan vaikka Nuuksio Lakelandin rahoitusta, niin yhdeksänkymmentä prosenttisesti me yritykset rahoitetaan se itse. Eli periaatteessa toisaalta niin kuin toivoisi, että kaikki ne Nuuksion kunnat näkisi sen työn mitä me tehdään sen koko alueen eteen ja heidän kärjen eteen, kun se on kaikkien niitten kärki. Niin periaatteessa ehkä silleen toivoisi vielä enemmänkin tukea niiltä kunnilta. Kyllä näkyvyyttä aika hyvin saadaan, mutta tosi paljon tehdään talkootyönä itse, ja sitten se on vaivan takana, että saa jotain pientäkin rahoitusta.
[Joel]
Joo. Mites tota, kun näistä asioista puhutaan käytännössä ympäri Suomea, että Lappi on mun mielestä ollut hyvä esimerkki siitä – tai no ei voida puhua edes Lapista kokonaisuutena, vaan siellä on Levi, Ylläs ja sitten on Ruka ja näitä tämmöisiä keskittymiä. Ja siellähän se homma on lähtenyt toimimaan, kun yritykset on alkanut tekemään yhdessä sitä yhteistyötä. Mutta mikä sai sitten nämä teidän Nuuksion alueen yritykset, jotka on ehkä aiemmin kilpaillut toisiaan vastaan, tulemaan sen saman pöydän ääreen ja päättämään? Siis on toki se, että jotain piti varmasti tehdä, mutta kun suomalaisilla varsinkin tämä naapurikateus on hyvin vahva ja että jos tuonne menee kauppaa, niin se on väärin. Niin mitä te teitte? Oliko se semmoinen kollektiivi ajatus, että nyt pitää tehdä jotain, jotta me saadaan tämä asia eteenpäin, koska muualta ei tule apua? Vai mikä oli se perimmäinen syy siellä?
[Annu]
No tietysti itse varmaan havaittiin – tai muutama yritys havaitsi tämän ongelman ja sitten havaitsi sen ongelman justiinsa esimerkiksi sen Metsähallituksen kanssa, ja tiesi, että jos me itse tehdään jotain, niin tämä ei etene tästä yhtään mihinkään. Meillä oli – kun mä just yritin etsiä sitä, että koska kohan se oli, se oli varmaan joku 2014, 2015 – niin meillä oli semmoinen koulutushanke, ja siinä oli tuo Selänniemen Tomppa, joka oli silloin Luontokeskus Haltian toimitusjohtajana, niin hän oli siinä mukana. Ja hänhän on tosi tämmöinen resort- ja alueen kehittämismyönteinen hahmo. Ja sen koulutuksen jälkeen meitä oli siinä seitsemän yritystä mukana, niin tuli semmoinen löyhä yhteistyöverkosto, jonka nimi oli Nuuksio Resort.
Ja siinä oli varmaan semmoinen kaksikymmentä toimijaa mukana, ja me sitten ihan omalla rahalla kerättiin jokaiselta yritykseltä viisisataa ja tehtiin verkkosivut. Sellaiset pienet yksinkertaiset verkkosivut. Ja se oli nimenomaan koko ajan se ongelma, että kun se, miten Metsähallitus siinä vaiheessa luonto.fi-sivulla esitti meidät yritykset, niin se oli semmoinen A4:n aakkosjärjestyksessä ja ne oli siellä. Ja sen näki niin kuin omilta verkkosivuilta, että sieltä ei tullut ikinä liikennettä. Että tiesi, että kansallispuistot on Suomen yksi kärki, mistä haetaan – sen tiesi jo silloin ja nythän se on vielä isompi juttu. Mutta sitten tiesi, että sä näet, että omalle sivulle ei tule sieltä liikennettä. Mutta miten sieltä voi tulla, kun se oli niin surkea? Niin silloin kehitettiin se, ja sitten tehtiin, Facebook-sivu avattiin silloin kanssa, että siitä se lähti.
Ja sitten siinä erilaisia yhteistyökuvioita kehitettiin ja palaveerattiin, ja sitten se varmaan joku neljä, viisi vuotta – se tuntui, että tämä ei mene tästä yhtään mihinkään, että meillä on vaan aina jotain yhteisiä palavereja ja ne on ihan kiva että puhutaan, mutta sitten ei taas tule mitään konkretiaa. Tai se meni siitä eteenpäin, että okei, meillä on nyt ne verkkosivut ja on se Facebook, ja minä sitten talkoilla tein niitä Facebook-sivun päivityksiä. Ja se oli silleen niin kuin ajattelin, että nyt tämä täytyy saada eteenpäin. Ja sitten kyseltiin siitä senhetkisestä verkostosta, että ketkä haluaa tulla mukaan, että jos yritetään hakea uutta hanketta. Ja silloin oli silleen ajatuksena jo, että se Nuuksio Resort on vähän huono nimi, kun ei se ole resortti – resortti on ehkä semmoinen tiiviimpi, ehkä Haltian alue voisi olla, mutta sitten kun me ollaan kaikki niin levällään siellä, niin se antaa väärän mielikuvan. Niin sitten ajateltiin, että siinä samalla keksitään joku uusi nimi, ja sitten sitä oli pitkään yritetty.
Sitten mä yhtenä joulun jälkeisenä päivänä kävelin siellä meidän kylätietä ja sitten mulle tuli mieleen tämä, että mitäs jos olisi Nuuksio Lakeland – kun toi on järviylänkö, siellä on sataviisikymmentä järveä ja lampea, ja sitten me ollaan Nuuksiossa, ja se on aika hyvin hakukoneoptimoitu. Ja sitten mä ehdotin kaikille, että olisiko se minkälainen nimi. No sitten porukka hyväksyi sen. Mä soitin jopa Visit Finlandille ja Espooseen, että tuleeko tässä nyt joku ongelma, että onhan näitä Lakelandeja, mutta sitten taas toisaalta kun toi on Nuuksion lake plateau ja siellähän on niitä järviä, kansallispuiston sisälläkin on kolmekymmentäneljä, niin eihän siinä ole mitään mikä ei ole totta. Ja siitä se lähti, siitä tuli se nimi, ja sitten ruvettiin hakee sitä hanketta. Ja se hanke oli tosiaan 2020–2022, ja kaikki tietää niistä vuosista mitä silloin oli myöskin, niin se ei sitten ehkä näytä ulospäin, että se olisi mennyt paremmin kuin se meni. Mutta siinä oli koronaa ja sitten aika moni yritys sai niitä korona-avustuksia ja sitten niillä oli aika kiire käyttää niitä, niin sitten me ei ehkä saatu sitä hanketta tehtyä ihan niin täydellisesti kuin olisi toivottu. Ja sitten kun ei voinut kohdata, eikä se markkina todellakaan ollut yhtään normaali niin kuin oltiin ajateltu.
Kyllä silloinkin oli jo – mä muistan itsekin tehneeni silloin 2020 kun se korona alkoi, niin sellaisen postauksen, jota jaettiin kauheasti, että käyttäkää paikallisia palveluita ja nyt on auki ne ja nää ja noi, ja tällä hetkellä voit tehdä sitä ja tätä. Mutta siinä me saatiin uudet verkkosivut ja tosi paljon kuvamateriaalia saatiin tehtyä, ja sitten me tehtiin jonkun verran pakettiasiaakin siinä samassa, että me saatiin tosi hyvä aihio. Siinä oli mukana seitsemän yritystä.
[Joel]
Okei.
[Annu]
Ja sitten kun se loppui 2022 tammikuussa, niin sitten oli puhetta siitä, että miten tämä jatkuisi. Ja siinä oli sitten joku sitä mieltä, että tehdään osakeyhtiö. Sitten mä ajattelin, että kuulostaa tosi monimutkaiselta, että jos kaikki haluaa sen, niin kyllä mä voin olla siinä jotenkin mukana, mutta mä en ainakaan rupea miettimään, että minkälainen dokumentti siitä kirjoitetaan, että me saadaan osakeyhtiö aikaiseksi. Ja sitten kun se ei edennyt, niin sitten mä ehdotin, että hei, mitä jos tehdään niin, että tyhjennetään pöytä, laitetaan mahdollisimman pieni kynnysraha, niin että saadaan mahdollisimman monta yritystä mukaan, että saadaan ne pienetkin, ja sitten katsotaan että paljon tuli ja sitten mietitään sitä osakeyhtiöasiaa myöhemmin. Ja sitten 2022 keväällä kun kerrottiin, että nyt tällainen mahdollisuus olisi, niin sen 2022 vuoden loppuun mennessä meillä oli kaksikymmentäviisi toimijaa mukana.
[Joel]
Jumalauta.
[Annu]
Ja meillä oli – mä muistaakseni oli kai se kaksisataaviisikymmentä se millä pääsi mukaan, että se oli tosi että ajateltiin silleen, että kaikki pääsee. Ja sitten 2025 alussa kun me perustettiin sitten ry.
[Joel]
Okei, mahtavaa! Miten kun sä mainitsit tämän hankkeen ja siihen tuli varmasti rahoitusta ja näin, niin olisiko tämä koko kuvio lähtenyt pyörimään ilman sitä julkista hanketukea vai olisiko se sitten mahdollisesti tyssännyt? Olisiko se erinäköinen ehkä tänä päivänä?
[Annu]
No se olisi varmaan ihan täysin erinäköinen, koska sitten me olisi jouduttu tekemään kaikki yrittäjien rahalla. Ja onhan siinä tietysti semmoinen struktuuri, kun on se hanke, niin sitten ne tulee ne toimet tehtyä. Ja sitten Kallioniemen Hanna oli meillä silloin koordinaattorina, niin se puski päkiä sillä läpi niin, että me saatiin ne kaikki toimet tehtyä ajallaan. Ja sitten hän teki tosi paljon työtä siihen, että saatiin ne kuvamateriaalit niin hyväksi kuin ne on. Että nythän meillä on tosi hyvät pohjat kun vertaa moneen muuhun alueeseen, että on videoita ja on kuvaa, ja tietysti nyt tulee koko ajan lisää. Mutta se on kyllä edesauttanut sitä, missä me ollaan nytte.
[Joel]
Joo. Mites kun vielä vähän näistä hankeasioista puhutaan. Meillä on tämä Finnish Hotel of Tomorrow 2.0 -hanke. Tosiaan ensimmäinen Finnish Hotel of Tomorrow on joskus kymmenen vuotta sitten toteutunut, mutta tässä hankkeessa me puhutaan paljon yksittäisten hotellien näistä ratkaisuista. Vähän tutkitaan, että mikä olisi se huomisen hotelli, ja sitten me otetaan yksi tämmöinen keissiesimerkki – mutta sitten harvemmin, ja tämä on yksi syy miksi kutsuttiin sinutkin tänne, ja mahtavaa, että pääsit tähän keskusteluun – että miten koko alueen tätä vetovoimaa sitten voitaisiin rakentaa yhdessä.
Ja teillä on tietty ainutlaatuinen tämmöinen Nuuksio Lakeland -alue. Nyt just luin, olisiko ollut pari päivää viime viikolla, että toi Lake Saimaa -alue on saamassa vähän samanlaista statusta, että sielläkin on sitten sen alueen toimijat yhdistänyt voimat. Ja tässä selvästi joko he ovat ottaneet mallia tai sitten on tämmöinen yleinen konsensus, että yhdessä on pakko tehdä jotain, että me ei kamppailla niistä naapureista, jotka matkustaa, vaan me kamppaillaan sitten kansainvälisesti, koska ei Suomessa riitä matkustajia sen vertaa, että me saataisiin tämä toiminta pysymään.
Mutta näetkö sä tässä jotain oppeja, mitä yksittäiset hotellit voisivat soveltaa? Onko se sitä, että mennään koputtaan sinne naapurihotellin oveen ja sanotaan, että hei, tehdäänkö jotain yhdessä? Tai jotain, mitä he voisivat oppia? Koska niin kuin sanottu, niin kilpailu kovenee koko ajan ja mistä me saadaan sitten liiketoimintaa?
[Annu]
Joo ja se on kyllä huomattu tuolla Nuuksiossa, että näitä benchmark-matkailijoita. Mulla tulee tänään yksi kunta tuolta Tanskasta.
[Maija]
Ooh.
[Annu]
Viisi edustajaa, jotka haluavat tällaista – he haluavat kuulla uudistavasta matkailusta ja ruokailla nuotiolla. Mutta sitten meillä käy tosi paljon oppilaitoksia koko Nuuksiossa, ja ollaan mietitty, että meidän pitäisi tehdä sellainen tuote, että kun sinne aina kysyy jokaiselta erikseen, ja sitten kun siinä on se, että no ei tuossa ole ajaa, ei järkeä ajella tolleen, että teidän kannattaisi mennä tälleen, ja sitten me kaikki neuvotaan niitä. Niin periaatteessa meidän kannattaisi tehdä ihan sellainen tuote ja tarjota sitä. Mutta kyllähän niitä varmaan käy ympäri Nuuksiota niin kymmeniä katsomassa. Ja sitten tästä yhteistyöstä ollaan kyllä tosi kiinnostuneita, ja se on kyllä huomattu monessa paikassa.
Mutta se mikä tossa yhteistyössä – se ei tapahdu, että olkoon se nyt sitten kun meillä on näitä pieniä tapahtumia, tai sitten just tällainen hanke tai mikä yhteistyökuvio vaan – niin se ei tapahdu sillä, että kaikki odottelee, vaan siinä täytyy olla joku, joka alkaa sitä vetää ja koordinoida. Ja jos sitä joku ei ole, ja sitten aina puhutaankin, että kuka se joku on, että no nyt meitä on monta, mutta no alussa se on ollut tietyssä kohtaa varmaan aika usein minä. Niin se, että jos joku ei ota sitä silleen hoitaakseen, ja jos ei siinä vaiheessa ole vielä rahaa palkata ketään koordinaattoria, niin sitten se leviää helposti siihen. Että siinä pitää olla joku, joka on kokoonkutsuja, ja sitten ideoidaan ja jaetaan niitä duuneja, ja silleen aletaan tehdä yhdessä. Toki se vaatii luottamusta myös.
Kyllähän me myös – suurin osa yrityksistä me kilpaillaan keskenämme samoista asiakkaista. Mutta sitten taas tietysti noilla kansainvälisillä markkinoilla me ollaan kaikki aika pieniä yksinään. Että kyllä mun mielestä tässä kymmenessä vuodessa on ehkä tullut jotenkin ajattelumuutos siinä, että tästä voisikin olla synergiaetua. Ja jos me ollaan täynnä, niin totta kai mä suosittelen naapuria. Että se on aina etu, että kauppa tulee Nuuksioon kuin se, että no esimerkiksi vaikka Porvooseen tai Tallinnaan.
[Maija]
Niin kyllä.
[Joel]
Vielä yksi kysymys, vai olisiko sulla ollut tähän?
[Maija]
Joo siis toi toimeenpanemisen voima. Se on se mistä sä puhuit ja mä rakastan sitä aihealuetta. Mutta kyllä sitä toimeenpanemisen voimaa aina tarvitaan, oli se mikä tahansa. Mutta hienoa, että teiltä ja sinusta sitä on löytynyt.
[Joel]
Mites tota, mites tämmöiset toimijat alueella, jotka sitten heittää vastarannan kiiskiksi, että hei, he eivät vaan halua lähteä tekemään yhdessä, että he edelleen pitävät kiinni siitä omasta jutusta? Vai oliko tämmöisiä? Oliko se sitten semmoinen, että tuli sellainen yhteinen ymmärrys, vai onko sinne jäänyt sitten joitain? Ei tarvitse nimetä ketään, mutta lähinnä silleen, että miten – kun tämä kuulostaa, että jotenkin te saitte ahaa-elämyksen kokonaisuutena sillä alueella ja sitten lähditte tekemään ja siinä toimitte tämmöisenä primusmoottorina – niin oliko siellä sitten tämmöisiä soraääniä laisinkaan?
[Annu]
No eihän siinä tietenkään kaikki ole mukana. Että silleen mä ymmärrän esimerkiksi pienille yrityksille – meillä on nyt silleen, että se, että pääsee sinne mukaan toimintaan, on se kaksisataaviisikymmentä, ja sitten niille, joilla on alle sadan tonnin liikevaihto, niin ne maksaa kaksisataaviisikymmentä siitä vuosimaksua. Elikkä pitää viisisataa löytyä rahaa, niin sitten pääsee mukaan. Niin se on ihan ymmärrettävää, että se on pienelle yritykselle saattaa olla tosi iso raha. Ja sitten jos ne on monessa kanavassa mukana, että ne on vaikka Helsinki Partnersilla, ne on Visit Espoossa, joka puolella ollaan käsi ojossa, että sitten niiden pitää tietysti valita mihin ne menee. Niin se on ymmärrettävää, että ei kaikki ole silleen mukana.
Ja sitten siellä saattaa olla justiinsa joku muutamia isompia yrityksiä, jotka eivät ole mukana, mutta se on tietysti heidän valintansa. Ja silleen ei siellä mitään sellaista riitaa ole menossa kenenkään kanssa, että ne jotka on mukana on mukana, ja ne jotka ei ole mukana, niin sitten me periaatteessa kaikki nähdään se hyöty mikä siinä on, ja että siitä yhteistyöstä on kaikille hyötyä.
Sitten tietysti tuosta yhteistyöstä vielä, että se on sellainen yhteistyöhalu ja -kyky mitä siinä tarvitaan. Ja silleen että kaikkien pitää antaa siihen jotain, niin sitten ne alkaa saada. Ja sitten taas toisaalta sä et heti välttämättä saa yhtään mitään, vaan siinä saattaa mennä jonkun aikaa, että se alkaa tapahtua. Mutta sitten on tosi kiva nähdä justiinsa, että esimerkiksi jos on jotain pieniä toimijoita, jotka on tullut mukaan, niin sitten ne tutustuu ja verkostoituu muiden toimijoiden kanssa, ja sitten ne alkaakin työllistyä ja saada keikkoja niiltä muilta. Koska jos ne ei olisi siinä mukana, niin niitä olisi tosi vaikea tutustua ja nähdä muita. Nyt meillä on kaksi kertaa vuodessa semmoinen yleiskokous, missä tavataan. Ja tietysti nyt yritetään miettiä muitakin tapoja, missä tapahtuu sitä verkostoitumista, ja yritetään huomioida myös ne vähän pienemmät yritykset, ettei tämä ole mikään sellainen, että isot sopii ja sitten pienemmät vaan tekee sen mukaan mitä ne isot päättää, vaan että periaatteessa kaikki hyötyy siitä.
[Maija]
Hei tota, mennään tästä tuohon vähän niin kuin teidän Hawk Hillin brändiin ja sitten Nuuksio Lakelandin brändiin. Nämähän on ikään kuin kaksi eri asiaa, mitkä elää rinnakkain, eikö vaan?
[Annu]
Juu.
[Maija]
Ja mutta sekoittuvatko ne asiakkaan silmissä? Niin kuin se teidän yksittäinen yritys tai se kokonaisuus?
[Annu]
En mä jotenkin usko.
[Maija]
Joo. Te teette siis, te esittäydytte yhdessä muun muassa matkamessuilla.
[Annu]
Joo.
[Maija]
Ja tota, sitten jotain tuotepaketteja ja palveluita olette kehittäneet jo yhdessä vai onko tämä työn alla?
[Annu]
No, silloin kun meillä oli se hanke, niin meillä oli ihan valmiitakin paketteja. Ja nyt meillä on siis silleen, että näistä hankkeista kun puhutaan, niin meillä oli nyt haussa – kesällä tuli päätös, ettei saatu rahoitusta – niin Nuuksio Lakeland -kakkoshankkeelle. Elikkä periaatteessa siinä olisi ollut tämä tuotteistaminen ja sitten kansainvälinen yhteistyö, ja että oltaisiin kansainvälistetty yhdessä ja paketoitu silleen tosi dynaamisesti yhdessä. Niin se olisi ollut sellaista, mitä me olisi siinä haluttu kehittää, mutta ei saatu sille sitten rahaa, että nyt sitten mietitään, että miten me sitten tehdään tämä jollain muulla tavalla.
[Maija]
Niin ja sitten ehkä myös se, että kuka se on, joka niitä paketteja myy. Et mikä, mistä kaikki löytyy? Me käsitellään näitä samoja aiheita myös muualla, niin kuin että mikä on se kanava? Ja sitten kun miettii sitä, jos ulkomailta Suomeen tulee, niin tiedätkö silleen, että no hei, mä haluaisin tämmöisen päiväpaketin, että mä käyn tuolla ja paistan makkaraa tuolla ja notskilla. Niin sehän on joku yksi paikka, mistä me halutaan se ostaa. Ehkäpä joku alusta.
[Joel]
Mites se toimii teillä? Onks teillä niin, että päättääkö nämä yksittäiset toimijat vai meettekö te taas tämmöisenä kollektiivina jonkun tämmöisen kanavan puheille, että hei, nyt olisi tämmöisiä paketteja tarjolla, että laitetaanko niin kuin kaikki sinne myyntiin? Miten se toimii teillä, niin kuin teillä Hawk Hillissä kautta? Miten se toimii sitten Nuuksio Lakelandin yrittäjien parissa?
[Annu]
No toi on semmoinen asia, mitä nyt on tarkoitus kehittää. Että nyt me oltiin viime tammikuussa ekaa kertaa Nuuksio Lakelandina matkamessuilla. Ja siihen oltiin koottu silleen, ei ehkä niinkään paketteina, mutta että oltiin koottu ne kaikki palvelut esiin. Et se, että minkälaista majoitustuotetta täältä löytyy, minkälaista aktiviteettia, minkälaista ravintolapalvelua. Et periaatteessa vähän se sama asia, mikä meiltä löytyy niin kuin verkkosivuilla.
[Maija]
Mutta kootusti.
[Annu]
Niin, kootusti, mutta ei ehkä silleen vielä, että se seuraava steppi olisi ollut silleen, että ne olisi kaikki paketoitu. No toki siinä tulee sitten nämä matkanjärjestäjäoikeusasiat, ja helppohan ne olisi sitten laittaa tuonne johonkin verkkokauppaan ja sieltä voisi niitä paketoida. Mutta kukas on se vastuullinen matkanjärjestäjä? Niin se on sellainen – mä luulen, että me oltaisiin tässä paljon pidemmällä, jos ei olisi sitä asiaa, mikä nousee aina, että okei, että kenen vastuulle tämä tulee, ja kuka maksaa vakuudet. Niin se on kyllä semmoinen asia, mikä haittaa tosi paljon yhteistyötä tällä hetkellä. Että päivämatkat nyt on eri juttu, mutta sitten jos halutaan pidentää viipymää, viipymään pitää olla yötä ja sitten siitä tulee heti paketti.
[Maija]
Niin kyllä.
[Annu]
Et kyllä meitä muutama toimija on Haltian Lake Lodgella ja meillä on matkanjärjestäjäoikeudet tuolla Nuuksiossa. Mutta sitten taas toisaalta se, että kuinka paljon me voidaan niin kuin muitten juttuja ottaa siihen omaamme. Meilläkään ei ole – mekin ollaan siis hankittu vasta viime keväänä, että ei ole sen kauempaa ollut, mutta että silleen nähtiin, että ei se muu auta.
[Joel]
Joo.
[Maija]
Hei tota, ennen kuin puhutaan vielä vähän lisää vastuullisuudesta, niin mittaatteko te tätä yhteistyön hyötyä? Näkyykö se varauksissa? Näkyykö se jossain? Mitä, puhuit jo aikaisemmin mittaamisesta ja mitattavissa olevista asioista, niin mites tämä Lakeland?
[Annu]
No kyllähän tietysti sitä mitataan molempiin suuntiin, että kuinka paljon tulee liikennettä verkkosivuilta. Ja sitten nyt meillä on ollut tämän vuoden sellainen koordinaattori, joka hoitaa tosiaan Nuuksio Lakelandin markkinointia ja tekee somet, ja sitten hän vastaa sähköpostiin mikä siellä on, ja hän taas sitten jakaa eteenpäin niitä kun sinne tulee välillä kyselyitä – jakaa ne eteenpäin sitten joko kaikille tai niille, jos se on nyt ihan selkeästi, että halutaan vaikka viidentoista hengen sauna, niin jakaa sitten sinne missä sellainen on, eikä niin että laittaa kaikille. Niin kyllä mä sitä kautta uskon, plus sitten se, että voidaan taas meidän asiakkaille kertoa mitä kaikkea tällä alueella tapahtuu. Ja sitten ollaan tosi kartalla itse, mitä täällä tapahtuu, koska mitä enemmän tapahtuu, niin sen vetovoimaisempi mekin ollaan.
[Maija]
Niin kyllä.
[Joel]
Mites toi, kun mainitsit matkamessut ja nyt tuli puheeksi tämä mittaaminen, niin koitteko te, että siitä oli todellista hyötyä, kun nyt matkamessut on ollut vähän semmoisessa tietyssä ehkä siirtymävaiheessa, että paljon puhutaan, että ei ole ehkä saman verran kävijöitä, ei ole ehkä samanlaista panostusta niihin matkamessuihin, ja ihmiset ostavat nykyään enemmän verkosta kuin sieltä paikan päältä. Ehkä haetaan inspiraatiota. Miten sä koit sen, että oliko, onko se semmoinen, että kannattaa mennä uudestaan vai millaiset fiilikset siitä jäi?
[Annu]
No se on vähän just noin niin kuin sä sanoit, että me tällä hetkellä juuri – no Hawk Hillinä ja Lakelandina – harkitaan sitä, että saadaanko me tarpeeksi porukkaa, että me tehtäisiin se messuosasto uudestaan. Että se on vähän – ehkä sitten taas toisaalta, jos haluaa matkanjärjestäjiä tavoitella, niin kyllä meillä pitäisi olla sit ne paketit ehkä valmiimmat. Et se ei riitä että vaan kerrotaan mitä kaikkea täällä on, vaan et pitäisi olla valmiita kokonaisuuksia mitä myydään, mitä niitä on helppo ostaa.
[Joel]
Just näin.
[Maija]
Kyllä te tarvitsette sen hankkeen.
[Joel]
Niin ja siis ihan surutta voi olla yhteydessä kuule meihin Haaga-Heliassa, että mehän mielellään – tehdäänkin paljon siis HALTIn ja Lake Lodgen Teemun kanssa ollaan tehty paljon erilaisia projekteja. Heillä on tehty myös opinnäytetöitä, että ihan vaan viestiä tännepäin, niin kyllä täältä saadaan ihan fiksuja opiskelijoita sitten puuhastelemaan, vaikka suunnittelemaan niitä paketteja jo pelkästään, koska niistäkin varmasti saa sitten niitä inspiraatioita, että mikä sit vois toimia teillä ja mikä ei.
Ja tohon niin kuin messuihin, niin siinä mun mielestä pitäis mennä, että joko täysillä isosti niin kuin näkyvästi semmonen purppuralehmäkonsepti, että sä kävelet ja sä näet pellolla purppuralehmän, niin sehän näkyy sitten ja muistuu mielessä sitten, koska se erottuu sieltä massasta. Että nyt matkamessut on vähän semmoisia mitä nyt pari, kolme tai miten monta vuotta tässä nyt taas käynyt siellä, niin se, että ei jää mikään oikein mieleen, paitsi joku onnenpyörä jossain, en mä tiedä, risteilylaivojen tai näiden palveluiden alueella. Mutta siis siellä tarvitaan sitä semmoista showta, jos meinaa sitten siellä saada siitä jotain hyötyä. Ehkä, mut se, että miten just se hinta varmasti ratkaisee aika paljon.
[Annu]
On ja sitten tietysti se, että et kyllähän nyt niin kuin just sellaistakin on usein mietitty, että esim. Vihdin kunta ei ole ollut matkamessuilla – no ainakaan nyt sinä aikana kun mä oon ollut tässä. Ja sit mä oon – mun mielestä on ollut ihan ok, kun on pienet resurssit, niin sit se on aika iso satsaus. Ja sit toisaalta, että tuleeko ne sinne hakemaan sit niitä lähialueen juttuja. Et mä oon nyt pari kertaa ollut silleen, kerran oltiin Espoon osastolla silleen, että oltiin Nuuksiona, ja nytte kun oltiin taas, niin kyllä siellä sitä retkeilyvinkkiä sai jakaa. Ja onhan se silleen ehkä sen näkyvyyden ja tunnettuuden ja sit sen, että siellä on niitä palveluita, niin kyllähän se kiinnostaa. Kyllä ihmiset siihen pysähtyy, mutta yleensä aina että joo, no mä olen ollut siellä kyllä vaeltamassa tai minä olen ollut siellä kyllä vaikka paistamassa makkaraa, että harva lähtee niin kuin ne palvelut edellä tai alkaa kertoa, että mitä palveluita, vaan ne alkaa kertoa, että mitä ne on sieltä poiminut. Et se on niin kuin vähän niin kuin lähimetsä.
[Maija]
Niin kyllä. Kyllä, mut mä taas, mulle taas viime vuodelta esimerkiksi matkamessuilta jäi kyllä tosi elävästi mieleen. Ehkä nää on tämmöisiä, että mihin kiinnittää huomiota ja mikä tunne, mut mun mielestä just yhteistyössä, niin esimerkiksi Oululla oli nyt tosi makee osasto, johtuen varmastikin tästä kulttuuripääkaupunkistatuksesta ja muuta, mut siellä oli siis Oulun kaupunginteatteri ja monta eri Oulu-toimijaa jotenkin, niin se jäi kyllä mulle tosi vahvasti mieleen. Oulu toki mulle muutenkin ehkä tärkeä, mutta toivottavasti siitäkin on jotain hyötyä.
Hei, vastuullisuusasioista. Yksi teidän verkostoyrittäjistä on kuvannut, että me emme puhu yksittäisistä vastuullisista teoista tai viherpesusta, vaan rakennamme tarkoituksella mallia, jossa matkailu parantaa aluetta sen sijaan, että se kuormittaisi. Onko tämä puhe totta oikeasti käytännön arjessa?
[Annu]
No siis meillä se on ainakin. Ja sitten tota, jos puhuu Hawk Hillistä ja uskon, että onhan tuolla nyt neljätoista STF-yritystä Nuuksiossa, niin kyllä ne kaikki ajattelee tai kuulee näitä asioita. Ja sitten mun mielestä Nuuksio Lakelandin yrittäjien keskuudessa, niin se alueen kantokyky ja se, että minkälaisia paketteja rakennetaan ja mitä kunnat tekee, minkälaisia kampanjoita sinne tehdään, niin se on semmoinen iso keskustelunaihe, että me ei haluta olla mikään massakohde. Ja me halutaan, että se hiljaisuus ja rauha ja roskattomuus, ja että ihmiset tajuaa, että kun on jokaisen oikeudet, niin siinä on myös velvollisuuksia, jotka pitää ja vastuita mitkä pitää kantaa. Niin mä uskon, että kun me ollaan kaikki luontomatkailuyrittäjiä, niin ne luontoarvot on meille tosi tärkeitä, koska jos se häviää siitä ympäriltä tai se jotenkin se hiljaisuus tai että sinne tulee liikaa niitä massoja, niin ei se sitten ole enää se meidän liiketoiminnan kärki.
[Maija]
Niin eli teillä tavallaan kilpailuetuna on se hiljaisuus ja se semmoinen hidas matkailu. Ja sit tietysti kaikki liittyy vahvasti siihen ympäristöön. Niin sitä kautta sitä kautta niin kuin rakentuu aidosti.
[Annu]
Juu.
[Maija]
Aivan mahtavaa! Hei tota, vähän tapahtumista. Te järjestätte talvisin tämmöistä Lux Nuuksio -valotapahtumaa pimeimpään vuodenaikaan. Mitäs tota, mites tämä on päässyt syntymään?
[Annu]
Joo, elikkä se on yksi meidän viidestä tapahtumasta, joka me tän verkoston kanssa järjestetään, ja se on varmaan se suurin ja valovoimaisin. No se on saanut alkunsa varmaan 2021 muistaakseni, Hawk Hillillä. Elikkä meillä oli silloin kun Lux Helsinki oli peruutettu johtuen koronasta. Niin mun sisko sanoi, että hei Annu, pidetäänkö Lux Hawk Hill? Mä olin et joo, ja sitten se jäi vähäksi aikaa, ja sitten tuli tammikuu, jossa oli hirveän kova pakkanen, niin sit mä vaan jonain tiistaina aloin jäädyttää niitä lyhtyjä. Ja sitten seuraavana viikonloppuna – silloin oli aika täysi huvilat, kun ihmisillä ei oikein ollut muuta paikkaa mihin mennä – niin sitten laitettiin niitä jäälyhtyjä sinne teiden varsille ja sitten kerrottiin, että meillä on tämmöinen tapahtuma täällä. Ja sitten se oli jotenkin itselle niin ihanaa, kun kaikki oli niin kurjaa, niin sitten oli ihana tehdä niitä jäälyhtyjä vaan. Ja sitten kun ihmiset tuli, niin ne oli niin jotenkin otettuja ja iloisia siitä.
Ja sitten mä seuraavana vuonna ehdotin tuolle verkostolle, että järjestetäänkö sellainen kuin Lux Nuuksio, että kaikki järjestää tuollaisia tapahtumia, että kaikki tekee niitä lyhtyjä ja sitten kaikki yrittäjät voi osallistua siihen omalla panoksellaan niin kuin isosti tai pienesti. Eli jos sä laitat yhden lyhdyn sinne keskelle kansallispuiston erämaata ja sanot, että mulla on täällä tällainen pieni tapahtuma, että kävellään sinne lumikengillä ja paistetaan makkaraa, niin siinä on se tapahtuma. Tai sitten sen voi tehdä isosti, niin kuin nyt ollut tuolla Haltian mäellä – siellähän on ollut nyt kolmena vuotena tosi iso tapahtuma. Toissa vuonna taisi olla yli viisituhatta ihmistä kerralla, ja nyt viime vuonna se jaettiin kahteen, niin nyt siellä oli sitten – en muista olisiko siellä ollut joku kolmetuhatta kävi kahden päivän aikana. Mutta siinäkin yhteistyössä yrittäjät sinne Haltianmäelle teki sellaisen lyhtypolun, ja sitten sen polun äärellä oli sellaisia tapahtumia, ja sitten myytiin ruokaa. Ja sitten siihen sai tulla myös ne pienet yrittäjät mukaan, mitä ne vain itse keksi – ne voi tulla myymään tai järjestämään vaikka metsäjoogaa lyhdyn valossa.
Mutta se mikä siinä oli se idea, että mitä ikinä tehdään, niin se tehdään silleen niin kuin hämärässä. Ja sitten se mikä tässä Lux Nuuksiossa on kanssa yksi juttu, niin kuin meillä on monessa muussakin tapahtumassa, että se on hiljaiseen aikaan. Että me yritetään saada siihen, että ei me ruveta tuollaista kesäkuussa järjestämään ikinä missään nimessä, vaan silloin on ihan tarpeeksi kiirettä muutenkin. Mutta sitten taas tuo tammi-helmikuun vaihde on hiljaista aikaa tuolla. Niin yritetään saada, että tietysti se on semmoinen mihin yritetään osallistaa niin kuin alueen asukkaita ja kyliä, että siitä on myös ilo heille. Ja sitten on meillä ollut silleen, että siinä on ollut mukana joku koulukin joskus, että on järjestänyt oman valotapahtuman, ja sitten on erilaisia yhdistyksiä. Niin se on silleen, että se ei ole vain yrittäjien tapahtuma, eikä se ole vain sellainen, että yritetään tehdä mahdollisimman paljon rahaa.
[Maija]
Niin kyllä. Siis ihan, minähän rakastan jäälyhtyjä. Musta se on jotenkin niin pientä ja kaunista, ja sitten kun sä voit sinne jonkun oksan lisätä tai jotain, niin sitten jotenkin muistuta, että ensi vuonna Joel mennään tuonne. [nauraa] Mulla jotenkin se hiljaisuus, se pimeys, sitten vaan niitä lyhtyjä siellä ja jotenkin ai että.
[Joel]
Se on sovittu. Hei, tuohon hiljaisuuteen ja pimeyteen oikeastaan tuo hyvä niin kuin mitä mainitsit, että miksi järjestää jotain silloin kun on jo niin kuin pöhinää ja tapahtumaa ja kaikkea. Ja sehän on se, mitä myös ehkä täällä Helsingissä kuulee, että kun valitetaan ehkä siitä, että joo, että kun ei ole tarpeeksi tapahtumia ja just tämä tämmöinen niin sanottu off season -aika, että just nyt mennään pimeyttä kohti pikkuhiljaa ja siellä on sitten yksittäisiä isompia tapahtumia, jotka sitten tuo sitä valovoimaisuutta kaupunkiin. Mutta miksi suomalaiset, jotka elää pimeydessä kumminkin aika ison osan vuodesta, niin miksi me ei osattaisi myydä sitä kansainvälisesti niille, jotka elää taas sitten enemmän just tämmöisessä valoisassa lämpimässä ajassa läpi vuoden. Että siinä voisi olla yksi semmoinen taas keissi meidän opiskelijoille kautta meille lehtoreille ja hanketyöskentelylle, että miten me käännetään tämmöiset lokakuiset, pimeät, märät hetket niin elämyksiksi. Tuomalla sitten, että mun mielestä tämmöiset Lux Nuuksio -tapahtumat on hyviä tämmöisiä inspiraation lähteitä, että me tuodaan se valo sinne pimeyteen, jolloin syntyy sitä kontrastia ja tulee sitä erilaisuutta ehkä sitten siinä.
[Annu]
Joo, ja sitten nythän meillä on uutena tänä vuonna – no pari vuotta sitten tehtiin sellainen valoa metsässä marraskuussa. Se oli kans sellainen, mikä tehtiin, että sellaista varmaan yrkäystä ei niin kuin kukaan kunto saisi sellaisessa vauhdissa aikaiseksi. Mutta kun me päätettiin, että me tehdään se, niin me kolmessa viikossa järjestettiin kuvaukset ja kuvattiin erilaisia aktiviteetteja, mitä voi järjestää hämärässä. Eli siellä oli esimerkiksi melontaa Haukkalammella lyhdyn kanssa ja sitten oli fillarointia pimeässä, ja sitten oli näitä metsäravintola-asioita. Niin se oli pari vuotta sitten, että saatiin kuvamateriaalit, että jokaisessa yrityksessä kuvattiin ja sitten me koottiin ne yhdelle verkkosivulle. Ja nyt se on jalostunut sillä lailla, että me avataan Nuuksion metsäravintolat marraskuussa.
Elikkä meillä on sellainen tapahtuma kuin Food at Forest, ja siihen voi osallistua. Siis se pitää olla silleen, että siellä on niin kuin elävä tuli, että se ei voi olla silleen, että se on niin kuin ravintola, jossa sitten sanotaan, että nyt me syödään kerkkiä ja nyt tämä on metsäravintola ja niin kuin Food in Forest, vaan se pitää olla silleen, että niitä on laavuilla, kodilla. Meillä on metsäravintola Nuuksio tuolla Haltian Lake Lodgen kammissa, eri paikoissa ympäri Nuuksiota, niin jokaisena viikonloppuna marraskuussa on tällainen tapahtuma, jossa on avotulen äärellä ruokaa tarjolla, ja se löytyy tuolta Nuuksio Lakeland -verkkosivuilta, ja se on nyt tänä vuonna ekaa kertaa.
Ja sitten tietysti se mikä meillä on niin kuin vaikea – esimerkiksi tuo Slush. Meillä olisi sinne Slushiin, niin sitä silloin ajateltiinkin, kun me tehtiin niitä valoa metsässä -tuotteita, että ne olisi kaikki Slush-tuotteita. Elikkä kun ne tulee tänne Slushiin ja sitten kun ne haluaa kokea jotain erityistä, niin ei kun Nuuksioon, niin me järjestetään tapahtuma ja ruokailu. Niin mulla itselle toi marraskuu ei ole mun lempikuukausi, mut mä oon tosi pitkään puhunut siitä, että kun sais sen marraskuun jotenkin tuotteistettua. Nyt me on tässä yhessä tehty aika paljon, että meillä on tosi hyviä tuotteita, ja mä toivon, että tää lähtee niin, että joka ainoa paikka myydään loppuun. Ja sitten toi on kans sellaista aikaa, että Nuuksio ei välttämättä – niin siis yritykset kokee, että se ei ole kovin helppo kohde myydä esimerkiksi pikkujouluihin. Niin nyt toivotaan, että tällä saadaan silleen vähän inspiraatiota aikaiseksi. Ja se on semmoinen matalan kynnyksen, ettei tarvi tulla ryhmän kanssa, vaan sä voit varata sieltä vaikka kaksi paikkaa ja tulla syömään.
[Maija]
Aivan ihanaa.
[Annu]
Niin se on sellainen mikä on.
[Maija]
No niin, mahtavaa! Tässähän on siis tulossa jo näitäkin. Hei, jos sä saisit määrätä yhden asian, joka pitäisi löytyä jokaisen huomisen hotellin palvelukonseptista vuonna 2030, niin mikäs se olisi?
[Annu]
Mä sanoisin, että se on sauna, mut se pitää olla laadukas, turvallinen, puhdas ja tasokas. Elikkä siihen saunaelämykseen kannattaa panostaa. Koska sauna on Suomen haetuin hakusana, niin siihen saunaan kannattaa panostaa. Mutta se pitää olla niin kuin – jos ajatellaan, että se saattaa olla monelle ulkomaiselle se ensimmäinen saunakokemus siellä sun saunassasi, niin ei me haluta, että se on se viimeinen. Me on tehty itse niin kuin Hawk Hillinä tosi paljon sen eteen, ja kuulutaan sellaiseen yrittäjäverkostoon kuin Sauna from Finland, joka tekee tosi paljon työtä tämän saunaelämyksen ja kokemuksen ja sen turvallisuuden ja tasokkuuden eteen.
[Maija]
Joo, ja itse asiassa tässä meidän hankkeessakin olemme tätä saunaa jonkin verran käsitelleet, ja sitten itse asiassa Joelin kanssa olemme päässeet tekemään sellaisen ohjeistuksen sinne kansainvälisille vieraille, että mitä se suomalainen saunominen tarkoittaa ja miten siellä heitetään löylyä, ja ei kannata hämääntyä siitä, jos siellä on ilman vaatteita olevia ihmisiä. Tiedätkö silleen, että me ollaan tehty sellaiset audiot siitä suomalaisesta saunasta ja vähän niin kuin sellaiset käyttöohjeet.
[Annu]
Joo, ja toi on tärkeä asia. Mä oon ollut tuossa Sauna from Finland -verkostossa mukana ainakin kymmenen vuotta, niin siellä on just tämä. Siis sehän on semmoinen, missä on mukana kiuvasvalmistajia, siellä on elämyskohteita, siellä on jotka myyvät saunatuotteita pyyhkeestä lähtien. Elikkä siellä on joku yli kaksisataa yritystä mukana, ja se on tämmöinen hauska verkosto – kun yleensä on aina näissä matkailualan verkostoissa, niin toi on semmoinen, että sitä ei oikein pysty laittamaan mihinkään, että minkä alan se on, koska se on vähän niin kuin kaikkien ala. Ja sit siellä on hauska löytää niitä tuotteita mitä mekin voidaan käyttää, ja sitten oppia siitä sauna-asiasta. Ja se on myös kansainvälinen verkosto, ja mä uskon, että sitä kautta voidaan myös myydä saunaa.
Ja sitten justiinsa toi – sieltä löytyy saunan puhtaanapito-ohjetta ja löytyy tosi tarkkaa ohjetta siitä, että miten saunotaan. Ja ne jotka on siinä verkostossa mukana, niin saa ne kaikki materiaalit ilmaiseksi käyttöönsä. Mutta toi sauna-asia, niin se turvallinen, niin se ei tarkoita ainoastaan sitä, että sä liukastut, vaan myös silleen, että siinä ei tule sellaisia asioita, että jos sä oot ekaa kertaa saunassa ja sä kävelet nakuna vahingossa sinne miesten puolelle tai toisinpäin, koska sitten se ei tunnu susta hyvältä eikä turvalliselta. Vaan sekin asia pitää olla silleen mietitty, että se asiakkaan polku on niin, että se tietää etukäteen, että täällä voi olla niitä nakuja ihmisiä, tai sitten että täällä ei koskaan ikinä ole niitä – tämä on vaikka naisten ja tämä on miesten, tai sitten että tämä on yhteinen tila ja tänne kun menet, niin sinä laitat sen uikkarin päälle. Niin että se on periaatteessa tiedossa etukäteen, että se ei tule yllätyksenä. Koska vaikka sulla olisi kuin hieno sauna, mutta jos sulla tulee semmoinen kokemus, että sä oot jotenkin häpäissyt tai nolannut itsesi, niin sä et halua kyllä tehdä sitä enää ikinä uudestaan.
[Maija]
Kyllä, ja itse asiassa saunomiseen liittyy vahvasti myös tämmöinen nesteytyspuoli, että sitä vettä pitää juoda. Mutta ai että, ihanaa!
[Joel]
Tota, ennen kuin paketoidaan tämä, pakko kysyä vielä semmoinen hyvin lyhyesti aiheesta, joka ainakin itsellä pyörii koko ajan mielessä. Eli tämä irtautuminen digitaalisista laitteista ja aikatauluista ja se hidastaminen, kun mainitsit. Niin Nuuksioon ja Hawk Hilliin tullaan kumminkin irtautumaan ehkä sitten siitä arjesta. Niin näkyykö tämä, onko tämä trendi vai onko tämä vain semmoista hälinää, mitä uutisissa puhutaan, että nyt kaikki kännykät pois ja mennään sitten sinne metsäkylpemään tai jotain. Mutta näkyykö se teidän asiakasvirroissa sitten, että tullaan oikeasti hidastumaan tai hidastamaan sitä omaa tekemistä ja rauhoittumaan ehkä?
[Annu]
Ainakin meillä näkyy kyllä. Ja sitten usein siitä, kun me otetaan kaikki meidän asiakkaat vastaan, niin usein siinä kun niitten kanssa juttelee, niin ne on jotenkin silleen, että ihanaa, nyt mä en tee kahteen päivään yhtään mitään. On se sitten suomalainen tai ulkomainen. Että musta tuntuu, että se on myös mennyt ulkomaille läpi se, että tullaan ja sitten ne kyllä huomaa, että ne on sen tarpeessa.
[Joel]
Joo joo, se on itse allekirjoitan kyllä ja oon ihan tosi huono siitä irrottautumaan, että vaikka päivä on paketissa, niin kyllä se kännykkä saattaa, jos se vähänkin värähtää siellä, niin kun on niin monta asiaa kummiskin käynnissä, niin vähän niin kuin mieli on koko ajan – vaikka se saattaa olla tuollainen haamuvärinä, että ei se oikeasti edes ole värähtänyt, vaan tuntuu siltä. Niin ehkä mun pitää myös tulla vierailemaan siellä teidän tiluksilla sitten ja oikeasti jättämään ne luurit pois ja läppärit pois.
Hei mahtavaa! Paketoidaan tätä jaksoa. Haluaisitko sä nostaa jonkun yhden asian niin kuin mikä näistä meidän keskustelujen myötä tuli ilmi tai joku ahaa-elämys tästä keskustelusta, mikä jos jotkut laiskimukset ei jaksa kuunnella vajaan tunnin mittaista podcastia, niin kelaavat sitten loppuun, että mikä on se yhteenveto, niin mikä olisi semmoinen tärppi, minkä sä haluaisit antaa kuulijoille?
[Annu]
No ehkä toi yhteistyöhalu ja -kyky. Ja sitten että nähdään se, että jotta se yhteistyö syntyy – no se tietysti vaatii sen luottamuksen, ja sit se vaatii myös vaivaa, ja sit siinä täytyy tehdä yhteiseksi hyväksi jonkun tai joidenkin tai sen koko porukan niitä asioita, että ne asiat edistyy. Että sä et voi olla niin kuin kivirekenä tai vapaamatkustajana. Niin se on ehkä sellainen asia, mitä siitä yhteistyöstä haluaa sanoa. Mutta kyllä mun mielestä se on kasvun edellytys, että sitä tehdään.
[Joel]
Joo. No toi on mun mielestä ihan mahtava tärppi. Mä olisin itekin siihen niin kuin peilannut, että tämmöinen yhteistyön merkitys ja se, että siellä on myös niitä oikeasti aktiivisia eteenpäin puskijoita eikä silleen, että joo, tehdään yhdessä joo, mutta sit kun jos kukaan ei ota vähän niin kuin ohjaksia haltuun, niin se sit saattaa lässähtää hyvin pieneen. Että te teette selvästi asioita hyvin, kun benchmarkkaajat tulee sinne ihmettelemään – mitä mä oon tässä kuullut – niin te teette paljon semmoisia asioita, mistä pitäisikin ottaa oppia.
[Annu]
Joo. Ja sitten no ehkä vielä yksi sellainen on, että älkää jääkö tuleen makaamaan. Senkin oon kuullut tuolla kun oon käynyt aika paljon puhumassakin ympäri maakuntia, että kun kunta ei ole tehnyt tai kun ne ei tee, niin tota, että mitä hittoa. Että pitää itse – aina niin kuin mietin, että okei, no jos kunta ja Metsähallitus ei tee tai joku taho minkä sä niin kuin olettaisit sen tekevän, niin mitä sä voisit itse tehdä? Ja sitten vaan alkaa lapioimaan. Siitä se lähtee. Mutta ihan turha ruikuttaa, että ei ole jotain tai noilla on jotain paremmin. Mieti, että mitä voit itse tehdä asioiden eteen, ja sitten sä voit valittaa, jos ei ole mitään tehtävissä, mutta aina voi tehdä jotain.
[Maija]
Toimeenpanemisen voima. Aivan mahtavaa! Ja mun on pakko nostaa tämän päivän keskusteluista esille se, että kun me ollaan tässä meidän hankkeessa tätä alueellista yhteiskehittämistä – se on ollut yksi meidän teema ja jotain toimiakin sinne on jo tehty – mutta jollakin tavalla mä näen kyllä, että tästä teidän tekemisestä voi ottaa mallia monessa.
[Joel]
Kyllä. Joo, mulla ei sinänsä muuta. Eikös meillä ole vakiokysymys tässä meidän podcastissa?
[Maija]
Kyllä. Eli täältä studiosta ei ulos pääse, ellei vastaa seuraavaan kysymykseen. Mikä Annu sinun mielestäsi on ihmisen ja koneen välinen suhde prosentteina asiakkaan palvelemisessa huomisen hotellissa?
[Annu]
No siis tietysti se jakaantuu silleen, että on niitä varmaan tämmöisiä hinnoittelu-, taloushallinto- ja raportointihommeleita, mitä koneet varmaan tulevaisuudessa tekee ilman, että siinä tarvii ihan hirveästi olla koskemassa siihen. Sit on tietysti sellaisia asioita, mitä me tehdään yhdessä niitten koneitten avustuksella – esimerkiksi se joku asia menee sujuvammin, koska meillä on sitä teknologiaa siinä. Mutta sitten mä niin kuin ajattelen silleen, että tämä palvelukokemus ja se asiakkaan kohtaaminen ja se, millä me voidaan erottua muista – esimerkiksi se, että me otetaan kaikki meidän asiakkaat vastaan eikä siellä ole mitään älylukkoa, niin että ne kohtaa meidät – niin sitä ne koneet ei voi meiltä ikinä ottaa pois.
Että kyllä mä sanoisin, että varmaan kolmasosa on sitä konetta, ja kolmasosaa tehdään yhdessä koneen kanssa. Ja sitten varmaan se yksi kolmasosa on sitä, että tehdään ilman sitä konetta – ettei kone tule mulle tekemään mitään Haukonsuon patikkaretkeä, vaan sinne täytyy mennä ihan itse, ja mieluummin sitten ilman niitä koneita ja laitteita kokonaan.
[Maija]
Ihana vastaus. Ei ole ennen tämmöistä kolmejakoa tullut tässä.
[Joel]
Tämä on ensimmäinen, ensimmäinen sorttiaan.
[Maija]
Kiitos Annu!
[Joel]
Kiitos! Ja alueellisesta yhteisvoimasta pimeyden voimiin, niin tota iso kiitos, että pääsit tähän keskusteluun mukaan. Ja musta tuntuu, että pitää jatkaa keskustelua esittämällä tämän podcast-jakson ulkopuolella. Tuolla on varmasti puolin ja toisin paljon opittavaa ja annettavaa. Kiitos, että pääsit mukaan!
[Annu]
Joo kiitos, oli mahtavaa tulla!
[Joel]
Ja kiitos kuulijoille! Tämä oli tässä. Menkää marraskuussa Nuuksioon nauttimaan pimeydestä. Se on oikein rentouttavaa, ja kannattaa tosiaan ottaa meidän podcast seurantaan. Tykätkää, kommentoikaa, ja voitte laittaa viestiä sitten mulle ja Maijalle. Mutta ensi kertaan! Taas huikeita vieraita tiedossa.
[Maija]
Kiitos!
[Annu]
Kiitos!
[Maija]
Tämä podcast pohtii ajatuksia ja luo keskustelua siitä, missä suhteessa meitä palvelee ihminen ja kone tulevaisuuden hotellissa. Miten teknologiset ratkaisut voivat mullistaa hospitality-alaa ja kuinka pitkälle ne kykenevät asiakaspalvelussa? Onko henkilökohtainen palvelu ihmiseltä ihmiselle tulevaisuuden luksusta? Me pyrimme löytämään käytännönläheisiä ideoita, inspiroivia esimerkkejä sekä strategista näkemystä tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin.
[Joel]
Podcastin taustavoimana on hanke Finnish Hotel of Tomorrow FOT 2.0, joka on Metropolian ja Haaga-Helian yhteinen hanke. Se kehittää ja innovoi tulevaisuuden hotellia uusilla ja testatuilla palvelukonsepteilla sekä kiinteistöteknologisilla ratkaisuilla. Hankkeen rahoitus: Uudenmaan liitto ja Euroopan unionin osarahoittama Euroopan aluekehitysrahasto EAKR.