Pro
Siirry sisältöön
Työelämä

Pienet rutiinit, suuri vaikutus: yhteisöllisyyttä rakentamassa monipaikkaisessa asiantuntijatyössä

Kirjoittajat:

Annariikka Rosendahl

hanketoiminnan päällikkö
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Pirjo Aura

projektiasiantuntija
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 17.11.2026

Haaga-Helian projektiammattilaisten ryhmä perustettiin vuoden 2025 alussa. Ryhmään koottiin organisaation eri puolilta henkilöitä, jotka tekivät samankaltaista työtä, mutta jotka eivät kaikki tunteneet toisiaan hyvin tai lainkaan. Vuoden 2025 alussa ryhmässä oli vetäjä mukaan lukien 13 henkilöä. Ryhmän muodostumisessa oli riski, että jäsenet jäisivät tukeutumaan aiempiin tuttuihin verkostoihinsa, sillä ryhmä koostui kolmesta ennestään varsin tiiviistä yhteisöstä sekä muutamasta yksittäisestä henkilöstä.

Projektiammattilaisten tiimi on tyypillinen esimerkki monipaikkaisesta työyhteisöstä. Osa tiimin jäsenistä työskentelee lähes aina toimistolla, osa useampana päivänä viikossa, ja osa pääosin etänä. Yhteisöllisyyden rakentamista haastaa myös se, etteivät tiimin jäsenet välttämättä työskentele samoissa projekteissa tai edes tiiviissä yhteistyössä keskenään. Heitä yhdistää kuitenkin yhteinen ammatti-identiteetti: he tekevät samankaltaista asiantuntijatyötä moniorganisatorisissa verkostoissa ja kohtaavat työssään pitkälti samoja ilmiöitä, haasteita ja onnistumisia.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana tiimi eteni alkuvaiheen haasteista kohti yhtenäisempää toimintaa, mutta syksyllä 2025 toteutetussa Haaga-Helian henkilöstökyselyssä tunnistettiin edelleen tarve vahvistaa me-henkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämän tavoitteen tueksi käynnistettiin useita rinnakkaisia toimenpiteitä. Aktiviteettiin kannusti myös se, että Haaga-Helian HR-käytänteiden mukaisesti ryhmiä ohjataan tarttumaan havaittuihin epäkohtiin rakentavasti.

Tässä kirjoituksessa tarkastelemme yhtä toimenpidekokonaisuutta, jonka ryhmä päätti toteuttaa me-hengen parantamiseksi: yhteisöllisten rutiinien ideointia, kokeilemista ja hyödyntämistä osana esihenkilön johtamiskäytäntöjä. Prosessin alussa sovittiin myös, että jälkikäteen selvitettäisiin, se miten toimenpiteet purivat. Arviointiin toi kuitenkin oman ulottuvuutensa se, että tarkastelujakson aikana tiimin kokoonpano eli: osa jäsenistä siirtyi uusiin tehtäviin ja tiimi sai myös uusia jäseniä.

Pieniä rutiineja kokeillen

Tiimin säännöllisissä tapaamisissa päätettiin yhdessä kokeilla erilaisia toimintatapoja, yhteisöllisiä rutiineja, joiden tavoitteena oli vahvistaa ryhmän yhteisöllisyyttä. Ryhmä sai itse esittää ja keksiä testattavia rutiineja. Esihenkilön tehtävänä oli tapauskohtaisesti kommunikoida ja varmistaa se, mitä rutiineja ryhmän jäseniltä edellytettiin ja mitkä olivat vapaaehtoisia.

Koska kyseessä oli tavoitteellinen toiminta, tiimi sitoutui lupaukseen, että näitä tapoja on ainakin viisi ja että ennen vuoden 2026 loppua niiden onnistumista mitataan. Ryhmä päätyi kokeilemaan seuraavia tapoja:

  • Omaan työhön liittyvän hyvän asian tai hetken jakaminen tiimikokouksissa: Tätä rutiinia harjoitettiin vajaan puolen vuoden ajan. Kokeilu alkoi vuoden 2025 lopussa ja jatkui maaliskuulle 2026. Käytäntö toistui joka toinen viikko osana kampuksella pidettyjen tiimikokousten agendaa.
  • Oman työn, käytännössä yhden oman projektin esittely kollegoille. Sovittiin että yksi kerrallaan tiiminjäsenet esittivät yhden valitsemansa projektin. Hanke-esittelyt aloitetiin keväällä 2025 ja sitä jatketaan marraskuulle 2026. Käytäntö on toistunut joka toinen viikko osana kampuksella pidettyjen tiimikokousten agendaa.
  • Ryhmän vertaisoppimistapaamiset, joita järjestettiin joka toinen viikko hybridisti. Näihin projektiammattilaiset osallistuvat aikataulujensa mukaan.
  • Communities of Practice (CoP) -pilotti Haaga-Helian muille hanketoimijoille, jossa mahdollisuus jakaa projektiammattilaisten osaamista laajemmin Haaga-Heliassa (Aura & Rosendahl 2026).
  • Epämuodolliset neljästi vuodessa järjestettävät After work -tilaisuudet. Ajan päätti esihenkilö, joka lähetti niihin kalenterikutsut kuukausia etukäteen.
  • Tiimipäivien yhteinen iltaohjelma. Tämä tapahtuma on vain kerran vuodessa. Päivä ja sen ohjelma päätetään yhdessä.

Näille kaikille kokeilluille käytännöille asetettiin etukäteen selkeät pelisäännöt. Hyvien hetkien jakamiselle varattiin vain rajattu aika kokouksen alussa. Oman kokemuksensa jakaja valitsi aina seuraavan puhujan, ja kokouksen viimeiseksi jäänyt vastasi siitä, kenelle puheenvuoro annetaan seuraavalla kerralla. Näin kaikilla oli mahdollisuus osallistua olemalla paikalla.

After work -tilaisuudet olivat puolestaan täysin vapaaehtoisia, mutta kutsu tapahtumaan tehtiin ajoissa ja tapahtumaan liittyvä tieto jaettiin tasapuolisesti koko ryhmälle. Mukaan siis saattoi tulla tai olla tulematta hyvin matalalla kynnyksellä. Halutessaan saattoi organisoida työtään ja henkilökohtaista elämäänsä niin, että osallistuminen onnistui.

Projektiesittelyissä aika oli rajattu kymmeneen minuuttiin ja esittelijä valitsi seuraavan esittelijän. Lisäksi esitysten tuli kytkeytyä TKIO (tutkimus, kehittäminen, innovaatio ja opetus) -toimintaan, mikä auttoi rakentamaan yhteistä ymmärrystä erilaisten hanketiimien työstä sekä vahvistamaan yhteyttä oman työn ja koko organisaation tavoitteiden välillä.

Tammikuussa 2025 esihenkilö linjasi, että kaikki varsinaiset tiimikokoukset järjestetään toistaiseksi ainoastaan kasvokkain. Hybridiosallistuminen sallittiin vain poikkeustapauksissa. Linjaus saattoi osaltaan tukea yhteisöllisyyden vahvistumista. Sen vaikutuksia tai onnistumista ei kuitenkaan voida arvioida käsillä olevan aineiston perusteella.

Mittaamalla varmistetaan todellinen menestys

Kun asioita oli kokeiltu vajaan vuoden verran, esihenkilö lähetti tiimille kokeiluja koskevan palautekyselyn, jonka lähettämisestä keskusteltiin ja tiedotettiin etukäteen tiimikokouksessa.
Palautekyselyn tavoitteena oli selvittää, mitkä käytännöistä koettiin yhteisöllisyyttä ja me-henkeä vahvistaviksi.

Kyselyssä kysyttiin, onko vastaaja osallistunut aktiviteettiin sekä oliko kyseinen aktiviteetti vastaajan mielestä lisännyt me-henkeä ja yhteisöllisyyttä. Erikseen pyydettiin tietoa siitä, oliko osallistunut kuuntelijana vai puhujana. Molemmista rooleista pyydettiin myös kokemusta vaikuttavuudesta. Arvioinnissa käytettiin asteikkoa 1–5, jossa 5 kuvasi vahvinta myönteistä vaikutusta.

Lisäksi vastaajilla oli mahdollisuus kommentoida myös sellaisia aktiviteetteja, joihin he eivät olleet osallistuneet. Kyselyssä tiedusteltiin vielä monivalintakysymyksellä, mitkä aktiviteeteista tulisi vastaajien mielestä jättää kokeiluksi ja mitkä olivat sellaisia, joita olisi syytä jatkaa myös tulevaisuudessa. Kyselyyn saatiin kuusitoista vastausta.

Yhdessä oppiminen vahvistaa yhteisöä

Kyselyn tulokset osoittavat, että erityisesti vertaisoppimista tukevat rutiinit koettiin erittäin merkityksellisiksi. Vertaisoppimistapaamisiin osallistuneet arvioivat niiden vahvistaneen yhteisöllisyyttä keskiarvolla 4,6 ja 93 prosenttia vastaajista haluaisi säilyttää toiminnan osana tiimin käytäntöjä. Vastaajat pitivät tapaamisia erittäin arvokkaana tiedon jakamisen, vertaistuen, osaamisen kehittämisen ja yhteisten haasteiden käsittelyn näkökulmasta. Käytännön hyötyjen lisäksi vertaisoppimisen koettiin vahvistavan tunnetta siitä, ettei kukaan työskentele haasteidensa kanssa yksin.

Avoimissa vastauksissa korostui me hengen mahdollistajana psykologisen turvallisuuden ja työhyvinvoinnin merkitys. Vertaisoppimisen koettiin tarjoavan ympäristön, jossa voi avoimesti kysyä, jakaa keskeneräisiä ajatuksia, pyytää apua ja keskustella käytännön ongelmista tasavertaisena kollegana. Vertaistuki ja kokemusten jakaminen nähtiin osaamisen kehittämisen ja työhyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeinä.

Kuuleminen päihittää puhumisen

’Hyvä hetki’ -kierros ja oman projektin esittely jakoivat mielipiteitä muita käytäntöjä enemmän. Niiden yhteisöllisyyttä kuvaavat keskiarvot vaihtelivat välillä 3,6-4,0. Vaikka vaikutus ei ollut yhtä voimakas kuin vertaisoppimisella, suurin osa vastaajista haluaisi säilyttää projektiesittelyt osana toimintaa. Toisaalta projektiesittely oli myös ainut rutiini, jota yksi vastaajista toivoi kokonaan poistettavaksi. Toisaalta kaikki muut keinot olivat sellaisia, ettei niitä haluttu täysin teilata. Yksinkertainen ’Jaa hyvä hetki’ -rutiini sai pääsääntöisesti myönteisen vastaanoton. Yli puolet vastaajista haluaisi säilyttää tämän käytännön osana kokousrutiineja.

Avoimen kysymyksen vastausten mukaan ’hyvä hetki’ -kierroksen tai projektiesittelyiden vaikutus varsinaiseen me-henkeen nähtiin kuitenkin osin vaihtelevana. ’Hyvän hetken’ jakaminen lisäsi yhteisöllisyyden tunnetta ainakin niiden keskuudessa, jotka aktiivisesti osallistuivat ja seurasivat keskusteluja. Osa vastaajista koki projektiesittelyjen vahvistaneen yhteisöllisyyttä selvästi, kun taas muutama vastaaja ei nähnyt niillä merkittävää vaikutusta me-henkeen, vaan piti niitä ensisijaisesti sisäisen viestinnän ja läpinäkyvyyden välineenä.

[Projektiesittely …] Vaikutti positiivisesti [me henkeen], on hyvä tietää mitä kukakin ryhmän jäsen tekee ja projektiesittelyt tuovat myös esiin kulloisenkin esittelijän osaamista ja kiinnostuksen kohteita.

[Hyvä Hetki] on mielestäni kiva tapa! Ylipäätään se, että otetaan hiukan aikaa vapaalle keskustelulle, on tosi tervetullutta, kun itse kokoukset ovat tehokasta ja optimoitua tykittämistä.

Kiinnostava havainto oli, että kokemus omasta jakamisesta (vaikuttavuusarviot 3,6-3,9) ja toisten oman työn jakamisen kuuntelemisesta (vaikuttavuusarviot 3,9-4) eivät olleet samoja. Vaikuttaakin siltä, että yhteisöllisyyden näkökulmasta merkityksellistä ei ole ainoastaan mahdollisuus tulla kuulluksi, vaan myös tilaisuus tutustua paremmin muiden työhön ja kokemuksiin. Oman kokemuksen jakaminen ei automaattisesti lisännyt yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta muiden kokemusten kuuleminen saattoi tehdä niin. Tämä viittaa siihen, että yhteisöllisyyttä rakentavat käytännöt voivat toimia eri tavoin puhujan ja kuulijan näkökulmasta.

Erityisen kiinnostava havainto liittyy rutiinien jatkuvuuteen. Lähes kaikki vastaajat (94 %) kokivat, ettei mikään kokeilluista käytännöistä ollut sellainen, josta olisi syytä luopua. Sen sijaan vastaajat halusivat säilyttää useita rinnakkaisia yhteisöllisyyttä tukevia käytäntöjä.

Vapaa-aikaa kannattaa viettää yhdessä

Myös epämuodolliset kohtaamiset osoittautuivat tärkeiksi. After work -tilaisuudet saivat korkeimman yhteisöllisyysarvion (4,7) ja kaikki niihin osallistuneet kokivat niiden lisänneen me-henkeä. Tiimipäivän iltaohjelmaan suhtauduttiin niin ikään positiivisesti. Avoimesta palautteesta saa käsityksen, että After work -toimintaa pidetään tärkeänä erityisesti siksi, että arjessa on vähän mahdollisuuksia epämuodollisiin kohtaamisiin.

Tapahtumat tarjoavat mahdollisuuden irrottautua työasioista, jakaa kokemuksia ja rakentaa työystävyyksiä. Myös esihenkilön osallistuminen yhteisiin tilaisuuksiin nähtiin positiivisena. Osa vastaajista ei ollut vielä osallistunut tapahtumiin, mutta suhtautui niihin silti myönteisesti. Vastauksissa ei käytännössä esiintynyt halua luopua toiminnasta. Samalla korostettiin, että osallistumisen tulee säilyä vapaaehtoisena.

After work -toiminnan tuloksiin on kuitenkin syytä suhtautua jossain määrin varauksella. Vaikka yhteiset iltatapahtumat koettiin erittäin myönteisesti ja niiden katsottiin vahvistavan yhteisöllisyyttä, kaikilla ei ole mahdollisuutta osallistua vapaa-ajalla järjestettäviin tilaisuuksiin. Tämän vuoksi yhteisöllisyyden rakentamista ei voida perustaa pelkästään työajan ulkopuoliseen toimintaan.

Jotta kaikilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua yhteisön rakentamiseen, tarvitaan myös työaikana toteutettavia käytäntöjä, kuten vertaisoppimista, osaamisen jakamista ja muita yhteisiä kohtaamisia.

Näkökulmia aikaisemmista havainnoista

Kokemuksessa saattaa olla jotain laajemminkin yleistettävää. Esimerkiksi Jones (2026) on tehnyt omassa työssään samansuuntaisia havaintoja yhteisöllisyyden merkityksestä. Hänen mukaansa aidot työyhteisöt eivät synny itsestään, vaan niiden rakentaminen edellyttää tietoista johtamista. Tämä tarkoittaa käytännössä sellaisten toimintatapojen luomista, joissa ihmisten äänet tulevat kuulluiksi arvostavalla tavalla, psykologista turvallisuutta ylläpidetään ja yksilöllisiä vahvuuksia osataan hyödyntää osana yhteistä toimintaa.

Hyvän tiimi-ilmapiirin rakentamista ei tule nähdä vain viihtyvyyteen liittyvänä kysymyksenä. Meneghel ym. (2016) havaitsivat tutkimuksessaan, että positiiviset tunteet ovat vahvasti yhteydessä tiimin toimintakykyyn ja suorituskykyyn. Yhteisöllisyys ja myönteinen ilmapiiri eivät siis ole vain työelämän mukavia sivutuotteita, vaan ne voivat muodostaa tärkeän perustan tiimin tulokselliselle toiminnalle. Tämän havainnon perusteella on siis todennäköistä, että toimenpiteillä on vaikutusta myös laajemmin tiimin menestykseen tulevaisuudessa.

Yhteisön Parhaaksi -hankkeen tutkimusraportissa (Mäki ym. 2025, 36) kirjoittaa, että yhteisön pedagogista hyvinvointia edesauttaa, kun on suunniteltu kohtaamisten rakenteet etukäteen. Kohtaamisten säännöllisyys ja niiden etukäteen määritellyt tavoitteet toimivat yhteisen kehittämisen ja työn reflektoinnin paikkoina. Kerran vuodessa järjestettävä tiimin kehittämispäivä ja sovitut, toistuvat viikkopalaverit, kehityskeskustelut ja vapaamuotoiset vertaistapaamiset tuovat struktuuria yhteisöllisyyden ja jaetun ymmärryksen kehittymiselle.

Palautekyselyn tulokset tukevat myös näkemystä siitä, että yhteisöllisyys rakentuu sekä työn ympärille että työn ulkopuolisissa kohtaamisissa. Yhteisön Parhaaksi -oppaan (2025) mukaan turvalliset vuorovaikutustilanteet, vertaistuki, yhteinen oppiminen ja mahdollisuus tutustua toisiin myös työroolien ulkopuolella vahvistavat luottamusta ja tukevat yhteisöohjautuvuuden kehittymistä (Aura & Mäki 2025)

Mitä työyhteisöt voivat oppia?

Säännöllisesti toistuva työtyytyväisyyskysely tarjoaa esihenkilölle ja koko tiimille hyvän reflektiotilaisuuden. Reflektiota seuraavien toimenpiteiden ei aina tarvitse olla massiivisia – usein olemassa olevien hyvien käytänteiden tunnistaminen ja systemaattinen käyttöönotto riittää.

Tämän pienimuotoisen kokeilun tulokset viittaavat siihen, että yhteisöllisyyden vahvistaminen ei välttämättä vaadi suuria investointeja. Sen sijaan tarvitaan johdonmukaisia rakenteita, jotka mahdollistavat:

  • kokemusten jakamisen
  • mahdollisuuden kuunnella vuorovaikutteisesti
  • osaamisen näkyväksi tekemisen
  • vertaisoppimisen
  • epämuodolliset kohtaamiset
  • yhteisen reflektion

Yhteisöllisyys ei näyttäydy monipaikkaisessa työssä enää yhtenäisenä kokemuksena, vaan erilaisina osallistumisen mahdollisuuksina. Siksi organisaatioiden kannattaa tarjota useita yhteisöllisiä rutiineja, joista työntekijät voivat löytää itselleen merkityksellisimmät tavat osallistua.

Kun yhteisöllisyys rakennetaan johdetuksi ja strukturoiduksi osaksi arjen toimintaa eikä erilliseksi tai satunnaiseksi kehittämishankkeeksi, siitä voi muodostua kestävää yhteisöpääomaa, joka tukee työhyvinvointia ja organisaation kykyä oppia yhdessä. Palautteen kerääminen ja lukeminen niin ikään on valaisevaa, sen valossa saa tarkemman näkemyksen tekemisen menestyksellisyydestä ja uusia kehitysehdotuksia.

Lähteet

Aura, P., & Mäki, K. (Toim.). 2025. Yhteisön parhaaksi -opas: Pedagogisen hyvinvoinnin kehittäminen monipaikkaisessa korkeakouluyhteisössä. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.

Aura, P. & Rosendahl, A. 2026. Spontaanisti tai suunnittelemalla – kaksi käytäntöyhteisökokeilua. Haaga-Helia eSignals Pro.

Jones, J. 2026. Reframing Leadership: The Connected Way Forward. Leader to Leader, 2026(120), pp. 97–99.

Meneghel, I., Salanova, M. and Martínez, I. 2016. Feeling Good Makes Us Stronger: How Team Resilience Mediates the Effect of Positive Emotions on Team Performance. Journal of Happiness Studies, 17(1), pp. 239–255.

Mäki, K., Gjerstad, E., Aura, P., Mehto, T. & Kotila, H. 2025. Yhteisöllisyyden muodonmuutos monipaikkaisessa työssä: Yhteisön parhaaksi -tutkimushankkeen (2023-2025) loppuraportti. Haaga-Helia julkaisut. ISBN 978-952-7658-03-1.

Tekoälyn käyttö:
• Kyselystä saatu aineisto yritettiin yhdistää teoreettiseen viitekehykseen tekoälyn avulla.
• Tekoälyltä on pyydetty avoimista vastauksista alustava yhteenvetoehdotus teemoittain.
• Kielen sujuvoittaminen ja oikoluku.

Kuva: Shutterstock