HR ja johtaminen
Julkaistu : 28.09.2026
Työelämässä kilpailukyky perustuu yhä vahvemmin kykyyn oppia, uudistua ja hyödyntää yhteistä osaamista sekä digitaalisten ratkaisujen ja tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia. Pedagogisen johtamisen merkitys ulottuu koulutusorganisaatioita laajemmalle kaikkiin työyhteisöihin ja organisaatioihin, joissa oppiminen, yhteistyö ja osaamisen uudistaminen ovat menestyksen ja uudistuskyvyn keskeisiä avaintekijöitä.
Uuden pedagogisen johtamisen YAMK koulutuksen taustalla on Haaga-Heliassa jo yli 20 vuoden ajan tehty tutkimus- ja kehittämistyö oppilaitosten johtamisen, hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden parissa. TKI-työtä pedagogisesta johtamisesta toteuttaa korkeakoulupedagogiikan tutkimusryhmä KOPEDA. Tutkinnon suunnittelua ovat tukeneet myös keväällä 2026 toteutetun kyselyn tulokset, jotka nostivat esiin tarpeen vahvistaa pedagogisen johtamisen osaamista sekä liiketoiminnan että koulutuksen toimintaympäristöissä. Näiden havaintojen pohjalta on määritelty tutkinnon keskeiset sisältö- ja osaamispainotukset.
Pedagogisen johtamisen YAMK-koulutus tarkastelee pedagogista johtamista monitieteisenä tutkimus- ja käytäntöalueena, jossa yhdistyvät johtamistutkimus, organisaatiotutkimus sekä käyttäytymistieteet. Koulutuksen perustana on näkemys pedagogisesta johtamisesta erityisenä johtamisen muotona, jonka kohteena ovat oppiminen, osaamisen rakentuminen, yhteisöllinen tiedonmuodostus ja toimijuuden kehittyminen.
Tradenomi YAMK-tutkinto, pedagogisen johtamisen koulutus käynnistyy Haaga-Heliassa ensimmäistä kertaa syksyllä 2027.
Pedagogisen johtamisen keskeiset näkökulmat
Pedagoginen johtaminen on perinteisesti liitetty kasvatus- ja koulutusorganisaatioihin. Sen keskeiset kysymykset koskettavat kuitenkin yhä useammin myös muita organisaatioita. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi oppimisen mahdollistaminen, yhteisöllisyyden rakentaminen, asiantuntijuuden kehittäminen, organisaatiokulttuurin uudistaminen ja osallisuuden vahvistaminen. Alkavassa YAMK-koulutuksessa pedagoginen johtaminen nähdäänkin toimintana, joka on merkityksellistä kaikissa sellaisissa yhteisöissä, joissa oppiminen, osaamisen uudistaminen ja tiedon yhteinen rakentaminen ovat toiminnan keskeisiä edellytyksiä.
Koulutuksen lähtökohtana ei ole johtamisen pedagogisointi eikä pedagogiikan alistaminen yleiselle johtamiselle. Sen sijaan tavoitteena on ymmärtää, mitä erityistä pedagoginen näkökulma tuo johtamiseen tilanteissa, joissa organisaatioiden menestys rakentuu oppimiselle, asiantuntijuudelle, vuorovaikutukselle ja jatkuvalle uudistumiselle sosioteknisessä systeemisessä ympäristössä (Alasoini 2018; Alasoini ym. 2020; Jalkanen 2020; Koskinen 2021; 2024).
Koulutus perustuu johtamistutkimuksen, organisaatiotutkimuksen ja käyttäytymistieteiden väliseen vuoropuheluun. Tästä näkökulmasta pedagoginen johtaminen tarkoittaa organisaation kehittämistä siten, että johtaminen tukee oppimista, kasvua ja tuottavuutta.
Kasvatustieteellinen tutkimus tarjoaa pedagogisen johtamisen YAMK:lle ymmärrystä oppimisesta, asiantuntijuuden rakentumisesta, työssäoppimisesta, yhteisöllisestä tiedonmuodostuksesta ja pedagogisista käytännöistä. (vrt. Hakkarainen 2017; Lemmetty 2020; Palonen ym. 2017; Tynjälä 2022; Väänänen & Lemmetty 2025.)
Organisaatio- ja johtamistutkimus puolestaan auttaa tarkastelemaan, miten pedagogiset tavoitteet, rakenteet, kulttuurit ja johtamiskäytännöt kytkeytyvät toisiinsa. (vrt. Alveson 2013; Fredriksson & Saarivirta 2015; Huhtala & Laakso 2007; Hillberg 2024; Lundqvist ym. 2023; Otala & Meklin 2021; Viitala 2021; Wallo ym. 2024.)
Käyttäytymistieteet syventävät ymmärrystä motivaatiosta, vuorovaikutuksesta, toimijuudesta, hyvinvoinnista sekä niistä psykologisista ja sosiaalisista mekanismeista, joiden kautta oppiminen ja kehittyminen mahdollistuvat. (Vrt. Edmondson & Bransby 2023; Kauppi ym. 2022; Larjovuori & Heikkilä-Tammi 2024; Newman ym. 2017; Ryan & Deci 2000.)
Kapea ja laaja tulokulma
Pedagogisen johtamisen tutkimuksissa on havaittavissa jakautumista kapeaan ja laajaan tulokulmaan.
Kapeassa tarkastelussa huomio kohdistuu yksittäisen opettajan työhön, oppijan kohtaamiseen sekä johtajan rooliin pedagogisten prosessien organisoinnissa ja ohjauksessa. Tarkastelu on tyypillisesti opettaja- tai johtajalähtöistä ja sijoittuu oppilaitoskontekstiin. (Mm. Coughlin & Baird 2013; Mäki & Mehto 2026.)
Laajempi tulokulma keskittyy oppilaitosyhteisön johtamiseen, yhteisölähtöisyyteen ja toimintakulttuurin kehittämiseen. Johtamisen kontekstina on koko yhteisö, jolloin korostuvat jaettu asiantuntijuus ja johtajuus, yhteistyö, vuorovaikutus ja työhyvinvointi. (Mm. Jameson ym. 2022; Hyyryläinen, Kalavainen & Ylitervo 2020; Pruikkonen ym. 2026; Uusiautti & Wenström 2026.)
Tästä näkökulmasta pedagoginen johtaminen ymmärretään sosiaalisena konstruktiona, joka rakentuu suhteissa ja verkostoissa (mm. Bass, Bass & Stogdill 2008; Korva & Laine 2024). Se koskee organisaation toimintakulttuuria, prosesseja, rakenteita ja ekososiaalisia arvoja. Näin ymmärrettynä pedagoginen johtaminen on sivistyksellinen tehtävä, joka kuuluu kaikille työyhteisön jäsenille. (Mm. Niinistö-Sivuranta & Mäki 2022; Niinistö-Sivuranta, Mäki & Parpala 2025.)
Pedagoginen toiminta nähdään tässä koulutuksessa oppimista tuottavana käsitteenä, joka sisältää strategisen johtamisen, henkilöstön osaamisen kehittämisen, toimintakulttuurin rakentamisen, yhteisöllisyyden sekä organisaation kehittämisen. Laaja pedagoginen johtaminen on koko organisaation toiminnan johtamista siten, että kaikki rakenteet, resurssit, henkilöstön osaaminen, yhteistyö ja kehittämistyö tukevat oppimista, opetuksen laatua ja yhteisön (pedagogista) hyvinvointia (vrt. Quinlan 2014; Lahtero & Laasonen 2021; Koskinen 2024; Koskinen 2021; Viitala 2021).
Pedagoginen johtaminen rakentaa yhteisöllistä oppimista ja toimijuutta
Haaga-Helian YAMK-koulutuksen näkökulmasta pedagogisen johtamisen keskeinen tehtävä on rakentaa sellaisia rakenteita, toimintakulttuureja ja vuorovaikutuksen käytänteitä, jotka tukevat yksilöiden ja yhteisöjen oppimista. Siihen kuuluvat yhteisöllinen oppiminen, jaettu asiantuntijuus, reflektiivisyys, osallistuminen sekä mahdollisuus vaikuttaa omaan ja yhteiseen toimintaan.
Pedagoginen johtaminen ei kohdistu ainoastaan yksittäisten ihmisten suorituksiin tai organisaation tehokkuuteen vaan siihen, miten yhteisö kykenee rakentamaan uutta ymmärrystä, ratkaisemaan ongelmia yhdessä ja uudistamaan toimintaansa.
Pedagoginen johtaja toimii oppimisen mahdollistajana, merkitysten rakentajana ja yhteisöllisen toimijuuden vahvistajana. Hänen tehtävänään on luoda olosuhteita, joissa yksilöiden osaaminen voi kehittyä yhteiseksi osaamiseksi ja joissa yhteisö kykenee oppimaan myös muuttuvissa ja epävarmoissa tilanteissa. (vrt. Niinistö-Sivuranta, Mäki & Parpala 2025; Quinlan 2014.)
Pedagoginen johtaminen hyvinvoinnin, osallisuuden ja kestävän kehittämisen näkökulmasta
Pedagogisen johtamisen YAMK-koulutuksessa johtaminen kytkeytyy pedagogisen hyvinvoinnin käsitteeseen. Hyvinvointi ymmärretään oppimisen, toimijuuden ja yhteisöllisen osallistumisen edellytyksenä. (Vrt. Mäki 2025; Mäki 2026; Nenonen 2023; Perunka & Erkkilä 2025; Niinistö-Sivuranta ym. 2025.)
Käyttäytymistieteellinen tutkimus korostaa autonomian, kyvykkyyden kokemuksen, yhteenkuuluvuuden sekä psykologisen turvallisuuden merkitystä oppimiselle, sitoutumiselle ja yhteisöjen kehittymiselle. Pedagogisessa johtamisessa huomio kohdistuu osallistavien käytäntöjen, luottamuksen, merkityksellisyyden ja oppimista tulevan vuorovaikutuksen rakentamiseen. Pedagoginen johtaminen ei rajoitu oppimisprosessien ohjaamiseen. Sen tehtävänä on luoda ja vahvistaa niitä inhimillisiä ja yhteisöllisiä edellytyksiä, joiden varassa oppiminen, kehittyminen ja uudistuminen ovat mahdollisia.
Pedagoginen johtaminen digitaalisissa ja tekoälyavusteisissa toimintaympäristöissä
Tekoälytyökalut ja erilaiset digitaaliset ohjelmat tulevat yhä enemmän osaksi oppilaitosten ja muiden organisaatioiden arkea, joten pedagogisten johtajien tulee kehittää johtamisosaamista niiden eettisen ja tehokkaan käytön ohjaamiseksi, samalla tukien oppimista, hyvinvointia ja myönteisiä oppimiskokemuksia (Kiikeri 2025). Oleellista on ymmärtää se, miten teknologinen muutos vaikuttaa organisaation ihmisiin, toimintakulttuuriin ja oppimiseen (DeMatthews ym. 2026).
Tekoälyosaamisesta ja digitalisaatiosta on tullut osa koulutus- ja asiantuntijaorganisaation johtamisosaamista. Johtajan tehtävänä on huolehtia siitä, että digitaalisen ohjelmien sekä tekoälyn käyttö on pedagogisesti tarkoituksenmukaista, eettistä, oikeudenmukaista ja organisaation tavoitteiden mukaista. Tämä edellyttää myös johtajan oman osaamisen kehittämistä. Esimerkiksi pelkkä tekninen tekoälyosaaminen ei riitä, vaan johtajan on ymmärrettävä tekoälyn mahdollisuuksia ja rajoituksia, tietosuojaa, algoritmista vinoumaa, eettisiä kysymyksiä.
Haaga-Helian pedagogisen johtamisen koulutuksessa tarkastellaan, kuinka pedagoginen johtaja voi kehittää omaa osaamistaan digitaalisissa ja tekoälyavusteisissa toimintaympäristöissä. Tämä mahdollistaa sen, että pedagogisen johtamisen periaatteet voidaan sovittaa digitaalisiin, hybrideihin ja monipaikkaisiin toimintaympäristöihin. Pedagogisen johtajan on ymmärrettävä riittävästi järjestelmien toimintaperiaatteita voidakseen tehdä vastuullisia päätöksiä. Tärkeää on tunnistaa, kuinka pedagoginen johtaja voi tukea yhteisöä teknologisessa muutoksessa. (Alasoin 2018; Alasoini ym., 2020; DeMatthews ym. 2026; Mäki ym. 2025.)
Pedagogisen johtajan tehtävänä ei ole ainoastaan edistää uusien välineiden käyttöönottoa vaan luoda psykologisesti turvallinen ympäristö, jossa henkilöstö voi harjoitella, kysyä, epäonnistua ja oppia yhdessä (Kiikeri 2025). Keskiössä on se, miten pedagoginen johtaminen voi vahvistaa oppimista, osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja toimijuutta tilanteissa, joissa oppiminen ja yhteistyö tapahtuvat yhä useammin hajautuneissa ja teknologiavälitteisissä ympäristöissä. Näin teknologisia ilmiöitä tarkastellaan pedagogisen johtamisen näkökulmasta, ei irrallisina digijohtamisen kysymyksinä.
Tavoitteena on kehittää pedagogista johtamista, joka mahdollistaa ihmislähtöisten ja tekoälyä sekä digitaalisia ohjelmia hyödyntävien toimintakulttuurien rakentamisen sosioteknisissä ympäristöissä. Parhaimmillaan se vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen valmiuksia toimia vastuullisesti nopeasti muuttuvissa digitaalisissa ympäristöissä. (Alasoini 2018; Alasoini ym. 2020; DeMatthews ym. 2026.)
Pedagogisen johtamisen erityinen näkökulma
Haaga-Helian pedagogisen johtamisen YAMK-koulutus täydentää suomalaista koulutustarjontaa tarkastelemalla pedagogista johtamista omana tutkimus- ja asiantuntija-alueenaan. Tutkinnon painopiste on pedagogisten prosessien, oppivien yhteisöjen, asiantuntijuuden kehittymisen ja yhteisöllisen toimijuuden johtamisessa. Erityispiirteenä on kasvatustieteellisen pedagogisen johtamisen tutkimuksen yhdistäminen organisaatioiden, työyhteisöjen ja verkostojen kehittämiseen sekä sosioteknisten toimintaympäristöjen uudistamiseen.
Tavoitteena on valmentaa oppimisen ja osaamisen johtamisen asiantuntijoita ja johtajia, jotka kykenevät hyödyntämään pedagogisen johtamisen tutkimusperustaa erilaisissa oppimis- ja työympäristöissä sekä rakentamaan yhteisöjä, joissa oppiminen, hyvinvointi, osallisuus ja uudistuminen vahvistavat toisiaan.
”Kun osaamisen maali liikkuu, oppiminen on ainoa strategia.”
Lähteet
Alasoini, T. 2018. Digitalisaatiolla työn uudelleenajatteluun: Millaista tutkimusta ja kehittämistä tarvitaan? Työterveyslaitos.
Alasoini, T., Alanko, T., Kalakoski, V., Lukander, K., Oikarinen, T. & Seppänen, L. 2020. Teknologinen muutos ja työ. Julkaisussa Kokkinen, L. (toim.) Hyvinvointia työstä 2030-luvulla: skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos, 33−51.
Alvesson, M. 2013. Understanding Organizational Culture. 2. painos. Sage Publications.
Bass, B. M., Bass, R. ja Stogdill, R. M. 2008. The Bass handbook of leadership: theory, research, and applications. 4. painos. Free Press.
Coughlin, A. M. ja Baird, L. 2013. Pedagogical Leadership. The Collaborative Teacher’s Institute (PDF-julkaisu). London Bridge Child Care Services ja Kawartha Child Care Services.
DeMatthews, D., Reyes, P., Hart, T. D. ja James, L., III. 2026. Leadership for artificial intelligence use in schools: A six-domain framework for ethical, equitable, and effective integration. Educational Management Administration & Leadership.
Edmondson, A. C. & Bransby, D. P. 2023. Psychological Safety Comes of Age: Observed Themes in an Established Literature. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior, 10, 1, s. 55–78.
Fredriksson, M., & Saarivirta, T. 2015. Johtaminen eilen ja tänään – johtamisen rooli oppimisen mahdollistajana. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 17, 1, s. 7–20.
Hakkarainen, K. 2017. Kollektiivinen luovuus, yhteisöllinen oppiminen ja itsensä ylittäminen. Aikuiskasvatus, 37, 1, s. 47–56.
Hillberg, J.F. 2024. The impact of leadership on the workplace learning of individuals and teams: a literature review and synthesis. The Learning Organization: An International Journal, 31, 3, s. 411–439.
Huhtala, H. ja Laakso, A. 2007. Kirjallisuuskatsaus organisaatiokulttuuriteorioihin: mitä ne ovat ja miten niistä on keskusteltu kansainvälisissä ja suomalaisissa tieteellisissä journaaleissa? Hallinon tutkimus 2: 2007.
Hyyryläinen, J., Kalavainen, J. & Ylitervo, R. 2020. Pedagogista johtamista ammatillisen oppilaitoksen arjessa. Teoksessa P. Risku, s. Laitinen-Väänänen, A-L. Ojala, A-K. Tiihonen & H. Torvin (toim.), Tulevaisuuden opettajuus. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja -sarja. (s. 214–221).
Jameson, J., Rymyantseva, N., Marakowski, M., Essex, R. & McNay, I. 2022. A systematic review and framework for digital leadership in higher education. Computers and Education Open, 3.
Jalkanen, J. 2020. Pedagogisen johtajan käsikirja. PS-Kustannus.
Jyrkiäinen, A. & Nissilä, S. 2024. Pienryhmäsimulaatiot moniammatillisen vuorovaikutuksen ja oppimisen mahdollistajana korkeakoulutuksessa. Kasvatus, 55 (1).
Kauppi, M., Toivanen, M., Känsälä, M. & Yli-Kaitala, K. 2022. Psykologinen turvallisuus ja uudistava toiminta. Psykologia, 57, 4.
Kiikeri, P. 2025. Opiskelun ilo korkeakouluissa tarvitsee positiivista johtajuutta. Työn tuuli, 34, 2, s. 57–63.
Korva, S. & Laine, P.-M. 2024. Understanding Leadership in Educational Leadership Research in Finland. Teoksessa Ahtiainen, R., Leinonen, E., Risku, M. & Smeds-Nylund, A.-S. (toim.) Leadership in Educational Contexts in Finland, 103–128. Springer.
Koskinen, J. 2021. Oppimisen johtaja (CLO). Ajantieto Oy.
Koskinen, J. 2024. Strateginen oppiminen. Johtajuuden uudistaja. Ajantieto Oy.
Lahtero, T. & Laasonen, I. 2021. Laaja pedagoginen johtaminen. Teoksessa Holappa, A.-S., Hyyryläinen, A., Kola-Torvinen, P., Korva, S. & Smeds-Nylund, A.-S. (toim.) Kasvatus- ja koulutusalan johtaminen, 205–219. PS-kustannus.
Larjovuori, R.-L. & Heikkilä-Tammi, K. 2024. Työhyvinvoinnin rakentuminen ja edistäminen itseohjautuvassa organisaatiossa. Työelämän tutkimus.
Lemmetty, S. 2020. Itseohjautuvan työssä oppimisen ihanuus ja ongelmallisuus: Kohti sosiokulttuurista näkökulmaa. Aikuiskasvatus, 40, 4, s. 328–332.
Lundqvist, D., Wallo, A., Coetzer, A. & Kock, H. 2023. Leadership and learning at work: a systematic literature review of learning-oriented leadership. Journal of Leadership & Organizational Studies, 30, 2, s. 205–238.
Mäki, K. 2022. Pedagoginen johtaminen – Korkeakoulun johtajan työ vai yhteisön tapa toimia? Teoksessa Mäki, K. & Vanhanen-Nuutinen, L. (toim.) Korkeakoulupedagogiikka – Ajat, paikat ja tulkinnat, 214–224. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.
Mäki, K. 2025. Toimintakulttuurinen voileipäkakku ja pedagoginen hyvinvointi. Teoksessa Aura, P. & Mäki, K. (toim.) Yhteisön parhaaksi -opas. Pedagogisen hyvinvoinnin kehittäminen monipaikkaisessa korkeakouluyhteisössä, 16–25. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.
Mäki, K. 2026. Pedagoginen hyvinvointi korkeakouluyhteisön kehittämisen peilinä. eSignals PRO.
Mäki, K. & Mehto, T. 2026. Pedagoginen johtaminen tutkimuksen kohteena ja ammattikorkeakouluopettajan rooli johtajuudessa. eSignals PRO.
Mäki, K., Kotila, H., Gjerstad, E., Mehto, T. & Aura, P. 2025. Yhteisöllisyyden muodonmuutos monipaikkaisessa työssä. Yhteisön parhaaksi -tutkimushankkeen (2023–2025) loppuraportti. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.
Nenonen, M. 2023. Pedagoginen hyvinvointi – mikä sitä syö ja mikä sitä tuo? Teoksessa Vanhanen-Nuutinen, L. & Aura, P. (toim.) Opas pedagogiseen hyvinvointiin. Haaga-Helia julkaisut 3/2023.
Newman, A., Donohue, R. & Eva, N. 2017. Psychological safety: A systematic review of the literature. Human Resource Management Review, 27, 3, s. 521–535.
Niinistö-Sivuranta, S. & Mäki, K. 2022. Ekososiaalista sivistystä edistävä pedagoginen johtaminen – Tapaustutkimus suomalaisten korkeakoulujen strategioiden kestävyysosaamisesta. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 24, 4, s. 28–45.
Niinistö-Sivuranta, S., Mäki, K. & Parpala, A. 2025. Oppimisen kokonaisvaltainen johtaminen pedagogisen hyvinvoinnin perustana. Teoksessa Parpala, A. & Postareff, L. (toim.) Hyvinvoiva ja pedagogisesti osaava korkeakouluopettaja. Vastapaino, s. 233–250.
Otala, L. & Meklin, S. 2021. Ketterä oppiminen 2. Strategiasta käytäntöön. Kauppakamari.
Palomäki, R. & Hyyryläinen, E. 2022. Digitaalisen transformaation organisaatiokulttuurinen perusta: tarkastelussa Kela. Hallinnon Tutkimus, 41, 2.
Palonen, T., Lehtinen, E. & Hakkarainen, K. 2017. Asiantuntijuuden kehittyminen ja tieteenalan jäseneksi kasvaminen. Teoksessa Murtonen, M. (toim.) Opettajana yliopistolla: korkeakoulupedagogiikan perusteet. Vastapaino, s. 40–62.
Perunka, E. & Erkkilä, R. 2025. Pedagoginen hyvinvointi rakentuu arjen yhteisöissä. Teoksessa Aura, P. & Mäki, K. (toim.) Yhteisön parhaaksi opas. Pedagogisen hyvinvoinnin kehittäminen monipaikkaisessa korkeakouluyhteisössä. Haaga-Helia julkaisuja, s. 46–51. https://julkaisut.haaga-helia.fi/yhteison-parhaaksi-opas/
Pruikkonen, A., Uusiautti, S., Vuojärvi, H. & Soukka, A. 2026. A Systematic Perspective on Pedagogical Leadership in Higher Education. Teoksessa Uusiautti, S. & Wenström, S. (toim.) Positive Leadership: Research-Based Insights of the Future of Leadership. Palgrave Macmillan.
Quinlan, K. 2014. Leadership of teaching for student learning in higher education: what is needed? Higher Education Research & Development, 33, 1, s. 32–45.
Ryan, R. M. & Deci, E. L. 2000. Self-Determination Theory and the Facilitation of Intrinsic Motivation, Social Development, and Well-Being. American Psychologist, 55, 1, s. 68–78.
Tynjälä, P. 2022. Workplace learning from the organizational point of view. Teoksessa Harteis, C., Gijbels, D. & Kyndt, E. (toim.) Research Approaches on Workplace Learning: Insights from a Growing Field. Professional and Practice-based Learning, 31, s. 429–450. Springer International Publishing.
Uusiautti, S. & Wenström, S. (toim.) 2026. Positive Leadership: Research-Based Insights of the Future of Leadership. Palgrave Macmillan.
Viitala, R. 2021. Henkilöstöjohtaminen: keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Edita Publishing.
Väänänen, E. & Lemmetty, S. 2025. Esihenkilön työntekijälle osoittaman tuen yhteys työikäisten informaaliin työssä oppimiseen ja työn merkityksellisyyden kokemukseen. Aikuiskasvatus, 45, 3, s. 184–199.
Wallo, A., Lundqvist, D. & Coetzer, A. 2024. Review of Learning-Oriented Leadership in Organizations: An Integrative Review of Qualitative Studies. Human Resource Development Review, 23, 2, s. 230–275.