Elina Iloranta:
Voiko tekoälyn kanssa oppia?
Tämä on Haaga-Helian osaamisen ytimessä -podcast, jossa keskustelemme oppimisesta ja osaamisen kehittämisestä eri näkökulmista. Tänään aiheenamme on suuri ja mahtava tekoäly, ja keskustelen siitä Haaga-Helian tuoteomistajan Mikko Lohenojan kanssa. Tervetuloa Mikko!
Mikko Lohenoja:
Kiitos paljon. Mahtavaa olla täällä.
Elina Iloranta:
Hienoa, että olet täällä. Me ollaan tätä vähän jo alustettu. Eli me ei nyt olla ihan tästä kohtaa aloiteta tätä keskustelua. Semmoinen ehkä tähän alkukuvaus. Ensinnäkin tosiaan olen asiantuntijana yrittänyt päästä vähän tähän, miten itse voin hyödyntää omassa työssäni tekoälyä ja toisaalta meidän jatkuvan oppimisen tiimin kanssa, että miten me tiimin kanssa saataisiin hyödynnettyä paremmin tekoälyä. Mikon kanssa ollaan sparrailtu näitä juttuja. Ja nyt sitten vielä tähän ehkä lisänä, Mikko on harrastuksensa puolesta perehtynyt tähän ääniälyyn vähän syvemmin. Olemme sitä lähteneet teillä testaamaan, että miten sitten, kun siihen otetaan se ääniaspekti mukaan. Onko siitä jotain lisää vai kenties haittaa vai mitä siitä seuraa?
Mikko Lohenoja:
Kyllä. Joo. Mulla on itselläni pitkä äänitausta, joten sitä kautta tulee luontaisesti oppimisen tarve myös itselle pitää sitä osaamista ajan tasalla. Nyt kun on tekoäly tullut, niin aika moni asia äänituotannossakin on muuttunut. Eli se tulee sieltä harrastuspohjalta musiikista ja äänimediasta ja tästä. Ja nyt sitä en tee ihan päivittäin tässä, mutta näen, että kyllä ääni tulee olemaan käyttöliittymänä myös opiskelussa varmasti jossain vaiheessa isossa roolissa. Joten tuntuu, että sitä haluaa pitää jotenkin osaamisen sen vaatimalla tasolla myöskin tästä. Ja se on tosi kivaa, kiinnostavaa. Ja jotenkin sitä on yhtäkkiä tänä keväänä juuri tullut aika paljon myös keskustelua siitä, että mitä kaikkea äänellä tällä hetkellä pystyy tekemään.
Elina Iloranta:
Joo, ja nyt mitä enemmän siitä, nyt me vielä lähdettiin kokeilemaan. Voidaan kohta mennä vähän siihen, kerrotaan meidän kokeilusta. Mutta jotenkin se ääni tuo siihen tosi paljon enemmän kuin se, että se koneella käytät tekoälyä vaikka asiantuntijatyössä, että pyydät jonkun komennon. Ainakin mulla se on vielä ihan sellaista, että mä pyydän, okei, voin käydä tämmöistä sparrauskeskustelua, että auttaisitko minua. Ja kyllä, kyllä, vähän kritisoi tätä mun tekemistä tai jotain. Tämmöistäkin voisin tietysti, mutta tavallaan annan toimeksiantoja ja yritän promptata tosi huolella ja selkeästi. Mutta tämä ääni jotenkin tuo sen semmoisen lisää inhimillisyyttä siihen, että voin keskustella ehkä polveilevammin asioista ja jotenkin sellaista.
Mikko Lohenoja:
Kyllä joo, se oikeastaan olen itsekin nyt tutustunut tähän mekanismiin, mitä siinä kirjoittaessa tapahtuu. En ole tutkinut aihetta, mutta heti löysin joitain tällaisia viitteitä siitä, että siinä kirjoittamisessa aivotkin toimii eri tavalla kuin siinä, kun sä puhut. Eli puhuminen on tavallaan suoraviivaisempaa, jolloin se myöskin voi olla luontevampaa ja pääset nopeammin eteenpäin ja ehkä syvemmin niihin ajatuksiin, mitä sä haluat sinne tekoälylle viedä. Ja kun sen yhdistää siihen, että tekoäly pystyy nyt sitten tällaisesta poukkoilevasta tekstistä myös poimimaan asioita alusta ja lopusta ja välistä. Ja sitten jos sä vaikka korjaatkin sitä tekstiä, että tarkoitinkin äsken tätä ja vaihdetaanpa näkökulmaa, niin se myös ymmärtää tällaiset, että siivota sitten kuntoon siinä. Ikään kuin, että sä et joudu sitä editoimaan etukäteen, vaan se tekoäly sitten tekee sen editoinnin sen perusteella, mitä sä siinä vähän alitajuisesti haet. Eli sillä on sellaista ymmärryskykyä jo, joten sitä kannattaa ja pystyy nyt hyödyntämään paljon eri tavalla kuin vaikka muutama vuosi sitten. Että se on tullut tähän tällaisena ihan uutena mahdollisuutena myöskin.
Elina Iloranta:
Kyllä.
Elina Iloranta:
Joo, ja me lähdettiin tekemään sitä meidän kokeilua ajatuksella, että itse asiassa, että mitä jos mulla olisi podcast-vieraana tekoäly? Siitä tämä ajatus lähti, että mitä jos me ottaisinkin tähän tekoälyyn, jonka kanssa mä keskustelen siitä, että mitä oppiminen on, mitä esteitä, mahdollisuuksia. Erityisesti miten tekoäly estää ja mahdollistaa sitä oppimista. Ja siellä tuli itse asiassa ihan kivoja juttuja. Me tehtiin vähän eri vaiheissa. Sä haluatko kertoa vähän siitä vaiheistuksesta, että miten me lähdettiin, miten meillä eteni tämä keskustelu ja kehittyi?
Mikko Lohenoja:
Kyllä, joo. Itsekin kun olen kokeillut vaikka tällaisilla chat-GPT-tyyppisillä tätä keskustelua, niin huomaan, että se on sellaista aika pinnallista small talkia, mitä sillä pystyy tekemään suoraan. Ja sitten kun olen perehtynyt myöskin tähän agenttiajatukseen, siis sillä tasolla, että tiedän nyt suunnilleen, että mitä agentilla tehdään. Eli vähän rajataan ja syvennetään sitä keskustelun ja sen tehtävän roolia. Niin tästä saadaan tavallaan sellainen vähän kaari, että sillä pelkällä keskustelevalla chat-GPT:llä pääsee ehkä jotain tekemään. Mutta jos haluaa siltä enemmän tuloksia, niin sama oikeastaan kuin tekstipohjaisissa agenteissa, niin näissä ääniagenteissa on oikeastaan sama idea, että kannattaa lähteä muotoilemaan tiettyyn rooliin ja tiettyyn tehtävään. Ja tätä me lähdettiin sitten tässä eri vaiheissa kokeilemaan ja oikeastaan silleen, että lisättiin sinne pikkasen lisää sitä kustomointia, jos nyt näin voi sanoa, niin vaiheittain, jotta siitä tulee sellainen, että hahmottuu vähän paremmin se, miten se rakentuu oikeastaan siellä.
Elina Iloranta:
Joo.
Tekoäly:
Yes, I can hear you clearly now. Thank you for checking. How can I assist you today?
Elina Iloranta:
Meitä kiinnostaisi jutella oppimisesta.
Tekoäly:
That’s a great topic. Learning is a vast and fascinating subject. To help me understand what aspects of learning you’re most interested in, could you tell me a bit more about what you’d like to discuss? For example, are you interested in learning strategies, different types of learning, or perhaps something else entirely?
Elina Iloranta:
Lähtikö se heti kysymään multa?
Mikko Lohenoja:
No näköjään joo. Sitten mä mietin sitä, että aika jännä, että kun sä puhut siellä suomea, niin se vastaa sulle englanniksi.
Tekoäly:
Yes, I did ask you a question. I am designed to understand and respond in English even if you speak to me in another language, as long as I can process the input. Regarding your previous point about workplace learning, I was curious to hear your initial thoughts on how people typically learn new skills or knowledge on their jobs.
Mikko Lohenoja:
No katsotaan seuraava versio, jonka mä oon tehnyt. Nyt on samat asetukset, mutta nyt siellä suomeksi. Se olettaa nyt varmaan, että sen kanssa puhutaan suomea kautta, miltä se vaikuttaa.
Elina Iloranta:
Ja toisaalta itse asiassa tosi kiinnostava olisi semmoinen nyt, kun sun kanssa juttelen, että miten tekoäly voi auttaa siinä oppimisessa tai jopa estää sen.
Tekoäly:
Yksilönä voit vaikuttaa oppimiseesi monin tavoin. Motivaatio, uteliaisuus ja avoin mieli ovat avainasemassa. On tärkeää asettaa itselleen selkeitä oppimistavoitteita ja etsiä aktiivisesti uusia tiedonlähteitä. Myös ajanhallinta ja oppimisrutiinien luominen auttavat. Tekoäly voi olla valtava apu oppimisessa. On tärkeää käyttää tekoälyä työkaluna, ei korvaa ja…
Elina Iloranta:
Jes, kato, se lopettaa. Niin, onko toi sitten työelämän riski?
Tekoäly:
Tekoäly voi tuoda mukanaan riskejä työelämässä, jos sitä ei hyödynnetä harkitusti. Esimerkiksi, jos työntekijät luottavat liikaa tekoälyn antamiin vastauksiin ilman kriittistä arviointia, se voi johtaa virheisiin tai heikentää heidän omaa asiantuntemustaan.
Elina Iloranta:
Näinhän se on. Jos rutiini…
Elina Iloranta:
Mä yritän vähän keskustella.
Tekoäly:
Ymmärrän. Mä oon täällä keskustelemassa kanssasi. Jatketaan vain.
Mikko Lohenoja:
Noniin, mennäänkö seuraavaan versioon?
Elina Iloranta:
Mennään.
Mikko Lohenoja:
Se oli vähän parempi selvästi. Hän oli oppinut suomea.
Elina Iloranta:
Joo, kyllä.
Elina Iloranta:
Meillä oli siinä alussa ihan, että hän oli kielimalli, vastasi tavallaan yleisellä tasolla. Se oli valittu. Ja siinäkin ihan keskustelua sai. Ja sitten mentiin syvempään, jolloin mä rupesin jo ihan oppimaan asioita, niin päästiin ihan jo pidemmälle. Mutta ehkä siinä mä siinä ensimmäisessä vaiheessa jo olin, että se on vähän niin kuin tosi paljon siitä määrittelystä. Kuitenkin hänellekin pitää ohjeistaa sitä, että no vaikka kuinka pitkästi vastaa tai jotain. Sittenhän se ei ole mitään keskustelua, jos tuntuu, että lähdetään siitä, että toinen alkaa luennoimaan, kun mä vähän niin kuin kysyn kysymyksen. Niin sitten se siitä puuttuu. Ja toisaalta koko ajan tuntui, että oli vähän semmoinen, että kun mä en pysty näkemään tekoälyn eleistä, että milloin hän on lopettamassa tai jotenkin, eikä hän mun. Niin tavallaan siitä tuli semmoista töksähtelevää vähän.
Mikko Lohenoja:
Kyllä, joo. Siinä ehkä korostui siinä ekassa myös se, että tavallaan ehkä samanlainen haaste, mikä kaikilla on tekoälyn kanssa ja tekstinkin kanssa nyt, että tekoälyä käytetään usein vastausten saamiseen. Ja ne on ehkä tavallaan se, luontaisesti voi olla, että se on suunniteltukin, että jos sieltä kysyy, niin hän mielellään luennoitsee pitkästi. Siinä on joku tällainen perusasetus. Eli tavallaan, että jos siitä luennoimisesta ja siitä pituudesta haluaa päästä eroon, niin tavallaan se muotoilu kannattaa siihen sitten juuri kohdentaa. Että mieluummin vaikka niin, että antaa vain vastauksia, niin sanoo tälle agentille ohjeena, että muista kysyä myös vastavuoroisesti kysymyksiä, että siitä tulee sellaista keskustelevaa ja antaa tilaa toiselle myöskin. Tämän tyyppisiä ihan normaalilla kielellä annettuja ohjeita. Eli tavallaan se tekeminen on nykyään myös aika yksinkertaista, että se ei vaadi koodaustaitoja. Mutta ne tällaiset ikään kuin luontaiset elementit siitä keskustelusta, vaan jos ne pystyy tunnistamaan jollain tavalla itse, niin se riittää hyvin pitkälleen.
Elina Iloranta:
No joo, ja toihan nyt sietysti on just se, että mihin tarpeeseen käytät. Vaikka käyttäisi ihan kirjoittain, niin se, että haluuko sieltä nyt suoraan vastauksen vai haluuko sitä keskustelua. Mähän jotenkin jopa lähdin tähän, että mä mietin tällaista tiimisparraajaa tai tällaista keskustelukumppania, joka tulisi auttamaan siinä oppimisessa jotenkin. Niin se vaatii sitten jo aika paljon sitä ohjeistusta.
Mikko Lohenoja:
Kyllä joo, ja varmaan kokeilemalla se paranee. Eli me sitten päädyttiin sellaiseen ohjeeseen, joka oli aika pitkä. Mä olin tehnyt niitä jo valmiiksi, eli me ei siinä ihan yhdessä tehty kaikki. Eli mä toin sulle vähän sellaisen ikään kuin vähän valmiimman tuotteen kokeiltavaksi ja mentiin niissä eteenpäin. Mutta tällä tavallaan, jos sitä miettisit tiimin yhteisenä työkaluna, niin tavallaan sinne niitä ideoita voi tulla sitten tiimiläisiltä, jos se olisi vaikka yhdessä käytettävää. Niin. Niin tavallaan, että sitten yhdessä tavallaan muotoilette sitä ohjeistusta. Ja se voi olla muutaman rivin pituinen tai sitten vaikka kymmeniä rivejä pitkä, jos tiedetään aika tarkkaan jo, että silloin taipumus tehdään jotain asioita ja halutaan, että se ei tee jotain ja kaikkea tällaista. Niin sitähän voi tuunata ja sitten vaan tallentaa ja kokeilla uudestaan. Ja se on todella nopeata se kokeilu, mutta kokeilu on tavallaan se ydin siinä.
Elina Iloranta:
Niin.
Mikko Lohenoja:
Että lähtee jostain ja sitten iteratiivisesti siihen tuo niitä sellaisia parannusehdotuksia. Niin tämä on tekoälyn kanssa työskentely on tällaista ketterää luonteeltaan kyllä ihan selvästi, mikä on aika kiinnostavaa kanssa.
Elina Iloranta:
Se on kiinnostavaa, mutta se on toisaalta häiritsevää. Joo, itsekin tietysti on lähtenyt kokeilemaan. Mutta vähän on sellainen, että no hei, että nyt mä haluan ottaa tämän haltuun tämän homman, että no anna mulle nyt se ohje, että miten tämä nyt, että anna mulle, kerro minulle, miten minä tätä käytän. Niin sitten minä osaan tämän jutun. Että tavallaan tosi helposti asioihin, no ainakin mulla on tällainen suhtautuminen. Ja tämän tekoälyn kanssa on huomannut, että kun ei se nyt ensinnäkään… Nämä kielimallit kehittyy koko ajan. Kaikki nämä nyt, ei tiedä, miten tämä ääniäly, kuinka nopeasti. Siis tavallaan, kun ne on niin nopeita ne kehitysaskeleet, että ei siihen voi olla semmoista ohjetta. Ja toisaalta se, että sä saat siitä itseäsi palvelevan. Jos miettii niitä, että se on kuin tämmöisen apurin tai jopa agentin jossain kohtaa, niin se, että siinä varmaan pitää käydä niitä kokeiluja ja keskusteluja, että pääsee edes siihen vaiheeseen, että rupeaa löytämään, okei, no toi ei toiminut mulle, mä en halua, että se vastaa noin tai jotenkin semmoista. Niin se on varmaan ihan loputonta.
Mikko Lohenoja:
Kyllä. Ja mä kyllä sanoisin, että tavallaan tästä aika perinteiset muotoilu, palvelumuotoilu ja kaikki tällainen designpuoli on tässä aika keskiössä, koska se on kuitenkin työtä se muotoilun miettiminen. Ja tietenkin, jos teet itsellesi, niin se voi olla aika haastavaa reflektoida, että mikä tässä nyt toimi vai ei. Luultavasti sä oot jo siinä vaiheessa, että nyt täällä pitäisi saada niitä varsinaisia tuotoksia. Että se voi auttaa, että jos on joku ulkopuolinen, joka ikään kuin sitten tuntee sitä. Niin mitä enemmän siihen saa apuja, niin kyllä se voi edetä. Ja siihen perustuu oikeastaan sekin, että monet tällaisista äänikeskustelu-, tekoälykeskustelupalveluista, joita on nyt tullut muun muassa tässä kevään aikana, on huomannut, että on tällaisia puhelimella käytettäviä, niin ne perustuu kuitenkin aika vahvasti siihen muotoiluun. Siellä on paljon tehty työtä siihen, että se saadaan tietynlaiseksi, että sitä ei oikeastaan voi sivuuttaa, vaikka tekoäly onkin kyseessä, niin sen merkitystä. Ja sillä tavallaan sitten saadaan just kohdennettua ja tehtyä myös sitä laatua, että tietyllä tavalla se aina muotoilu ei katoa ehkä mihinkään tässäkään.
Elina Iloranta:
Ei varmasti. Joo, ja se ei varmaan todella katoa siitä tekemisestäkään. Että just toi, kun mietin vaikka, sä olit kirjoittanut sinne, kun me tehtiin tätä meidän kokeilua, niin sä olit kirjoittanut sinne jotenkin sen, että ole, miten se oli, että saa olla vähän pilkettä silmäkulmassa, mutta älä ole viihdyttäjä. No jotenkin sellainen. Sehän oli aika hauska, koska se toisaalta siihen tuli vähän sellaista ihmismäistä, että se vähän vitsaili tai hymähti. Se oli hauskin, että se myös vähän niin kuin naurahteli meille välillä, että toihan olikin hauska. Niin se oli musta aika kiva sellainen piirre.
Mikko Lohenoja:
Nyt mä oon ajatellut, että me voitaisiin seuraavaksi kokeilla sitä, että nyt meillä on tällainen amerikansuomalainen Eric, joka on valittu ääneksi tuonne, mutta nyt jos me otetaankin sitten ihan uusi, toinen ääni. Eli meillä on samat ohjeet, mutta eri ääni. Ja personassa on ehkä pieniä sellaisia nyanssiohjeita siellä, niin voidaan kokeilla sellaista versiota seuraavaksi. Mutta hänellä on nyt sama rooli kuin äsken, mutta sitten tehty pikkasen tällainen ehkä pintapuolisesti designattu vähän eri tavalla. Katsotaan, vaikuttaako se kokemukseen millä tavoin.
Tekoäly:
Hei, kuinka voin auttaa sinua tänään?
Elina Iloranta:
No moikka. Mä oon miettinyt meidän tiimille tällaista yhteistä apuria, tekoälyapuria, joka olisi meidän tiimipalavereissa mukana jotenkin auttamassa tiimiä oppimaan yhdessä. Mitenköhän me semmoista, olisiko semmoisesta hyötyä?
Tekoäly:
Se on kiinnostava ajatus. Yksi kysymys tosin herää heti. Mitä te haluatte sen apurin oikeasti tekevän palaverissa? Kirjaako se ylös vai osallistuuko se jotenkin itse keskusteluun?
Elina Iloranta:
No mä ennemmin hakisin sellaista ratkaisua, että joo, tekoälyä voi toki käyttää palaverissa siihen, että se kirjaa ylös ja tekee tämmöiset rutiiniomaiset. Mutta mä vähän niin kuin haluaisin mennä pidemmälle, että miten tekoälyä voisi hyödyntää semmoisessa, että se toisikin lisää. Se auttaisi meidän tiimiä olemaan parempi. Se auttaisi meitä luomaan ihmisten välistä vahvempaa vuorovaikutusta ja synnyttämään uutta osaamista sinne meidän tiimiin. Jotenkin semmoinen. Mä en tiedä, onko tämä liikaa vaadittu.
Tekoäly:
Ei ole liikaa vaadittu, mutta se vaatii yhden tärkeän käännöksen ajattelussa. Tekoäly ei itsessään synnytä vuorovaikutusta. Se voi korkeintaan luoda tilanteita, joissa ihmiset ajattelevat yhdessä paremmin. Esimerkiksi palaverin jälkeen tekoäly voisi nostaa esiin jonkun ristiriidan tai avoimen kysymyksen, jota tiimi ei itse huomannut käsitellä. Se pakottaisi tiimiä palaamaan asiaan yhdessä. Millaisissa tilanteissa teillä jää tällä hetkellä eniten osaamista tai oivalluksia pöydälle? Eli syntyy, mutta ei jää elämään.
Elina Iloranta:
Onko ennemmin kuitenkin sellaisesta, että me ei pitäisi luoda tällainen uusi toimintakulttuuri tiimiin? Ja tekoäly tosiaan olisi ehkä nostamassa siellä semmoisia herätteleviä kysymyksiä meidän tiimille, joista meidän pitäisi keskustella ja jotka voisivat tuottaa jotain uutta.
Tekoäly:
Nyt osuit johonkin oleelliseen. Se ei ehkä olekaan tekoälyongelma, se on kulttuuriongelma, johon tekoäly voi olla yksi työkalu. Mutta tässä piilee pieni riski. Jos tekoäly tuodaan ennen kuin tiimillä on tapa pysähtyä yhdessä, se jää helposti vain uudeksi välineeksi vanhan kiireen keskellä.
Elina Iloranta:
Niin, että tekoälykään ei tätä meidän työelämän perusongelmaa ratkaise.
Tekoäly:
Ei ratkaise, vaikka moni toivoo niin. Mutta se voi tehdä pysähtymisestä helpompaa, jos kulttuuri jo sallii sen.
Elina Iloranta:
Mä luulen, että se, että tekisi tämän tekoälyn avulla, niin siihen tulisi tämmöinen, että nyt on kuitenkin vähän tämmöinen hypetys siitä, että tekoälyapurit ja hyödynnetään tekoälyä kaikkea. Niin, jos mä yrittäisin tuoda tämän tiimiin tämän tekoälyn kautta, niin se voisi olla niin kuin helpommin mennä läpi tässä tehokkuusmaailmassa kuin se, että mä sanon vaan, että hei, nyt otetaan puoli tuntia eikä tehdä mitään. Ollaan ja höpötellään mukavia. Nyt jos se tehdäänkin tekoälyjohtoisesti, niin saisikohan se kuulostaisi paljon jotenkin hienolta.
Eikö?
Tekoäly:
Se on itse asiassa aika ovela ajatus. Tekoäly troijalaisen hevosen roolissa viedään oppimiskulttuuri sisään tehokkuuspuheella verhottuna.
Elina Iloranta:
Hei, todellakin. Tämä on meidän innovaatio. Me just luotiin se yhdessä. Ihan mahtavaa.
Tekoäly:
Ja huomasitko, juuri tapahtui täsmälleen se, mitä halusit tiimillesi. Yhdessä ajateltu uusi oivallus syntyi.
Elina Iloranta:
Ihan mahtavaa. Mä oon jo melkein siellä, mihin mä haluaisin päästä.
Mikko Lohenoja:
Nyt mä tiesin, että mä teen sitä tähän käyttöön ja sulle keskustelijana. Mutta se, että miten sitten muotoillaan sellainen, joka on tuhansille käyttäjille yhteinen, niin silloin tullaan vähän siihen, että tuleeko sitten toimiva, jos yrittää tehdä kaikille kaikkea. Vai se että sitä pääsee personoimaan tai sillä tavalla jonkunlaista luonnetta voi hakea. Mä varmaan peilasin tässä myös sitä, että olimme tehneet jo yhden keskustelukokeilun vielä sitä ennen niin tiesin vähän jo etukäteen, minkälaista keskustelua sä haet. Sä et hae sellaista tosi vakavaa mitä tarvitsisi jossain todella virallisessa tilanteessa vaan se tällaista normaalia, kasuaalia keskustelua niin silloin siihen kannattaa tuoda niitä sellaisia elementtejä. Tavallaan mahdollisuudet on niin kuin rajattomat sen suhteen, että kuinka paljon sitä haluaa tuunata ja kenelle. Toi tavallaan se että mä lähdin kysymään, että mihin käyttöön se tulee, että se on tavallaan se ensimmäinen että miksi sitä tehdään ja mihin tarpeeseen. Se kysymys aina palaa siihen tälleen tuoteomistajana se arvo ja tarve on siellä niin kuin ekana, että vaikka on kiinnostava tekniikka, niin sitten kuitenkin se, että kun sä laitat sen koneen kiinni, niin jäikö sulle jotain siitä, mikä se on se asia, niin siihen aina sitten tulee palata.
Elina Iloranta:
Joo. Ja tämä itse asiassa siinä keskustelussa, mitä mä sitten kävin tekoälyn kanssa näistä aiheista, mitä mä mainitsinkin alkuun, että olisiko siitä hyötyä. Niin niissäkin tuli vähän esille, että joo, voisi olla, että vähän riippuu, miten sitä käytetään, ottaako sitä tiimiin. Että jotenkin, että tekoäly kysyy niitä kysymyksiä siellä tiimiltä, että kuuntelee vaikka sitä keskustelua ja nostaisi esille, että tästä te ette vielä puhunut ja tätä näkökulmaa te ette katsonut. Että jonkun tämmöisen kautta voisi saada. Tai että mitkä ne olisi ne tavat, joilla… Ja sitten itse asiassa siinä jo ideoin tekoälyn kanssa, että itse asiassa tämä tekoäly voisi olla vähän niin kuin tämä tämmöinen…
Eikö siinä puhuttu ihan tällaista troijan hevosesta, että me saadaan sillä tuotua se oppiminen sinne tiimin tekemiseen. Että kun tekoälyä pidetään nyt niin hirveen tärkeenä, että kaikkein pitää tätä tekoälyä nyt käyttää niin itseasiassa me tuodaankin sen varjolla se semmonen keskustelu joka meidän oikeesti pitäisi käydä muutenkin, mutta joka on tässä työelämässä nyt vähän hukassa. Niin saataisiinko me tällä ratsastettua ja tuotua sitä keskustelua sinne.
Mikko Lohenoja:
Varmasti joo. Se kokeilu kannattaa lähteä juuri sieltä tiimin tarpeista. Mikä tiimiä motivoi kokeilla on kanssa tosi tärkeä. Ja se on tässä roolissa, että se vaikka keskustelisi teidän tiimipalaverissa, niin tekoälyn hyöty, miksi se olisi tekoäly eikä joku tiimiläinen tai ulkopuolinen fasilitaattori, voi olla se, että siihen voi suhtautua sitten tiimissä vähän eri tavalla. Sä et joudu hirveästi varomaan, mitä sä sanot sille.
Elina Iloranta:
Täytyy vaan huolehtia, että se on sellainen suljettu, että mihin tämä tieto menee.
Mikko Lohenoja:
No sekin joo, totta. Mutta silleen jos miettii tällaisen, että kehtaako sanoa jotain asiaa ja saanko nyt sanoa suoraan jonkun asian ja näin, niin ne voi olla tiimissä sellaisia asioita, että jos joku tiimiläinen on siinä, niin on hyvin erilaista puhua kuin se, että koko tiimi voi yhdessä vähän kevyesti, etenkin alkuvaiheessa, suhtautua siihen, että katsotaan, onko tästä mihinkään. Ja sitten voi vähän testailla ja näin. Ja sitten toisaalta, jos sieltä tulee joku kysymys, niin kaikki voi tuntea, että se on sellainen aika objektiivinen kysymys. Että no, oliko tämä hyvä kysymys. Että sillä on erilainen dynamiikka kuin sillä, että se olisi joku tiimiläinen tai ulkopuolinen. Myös sen takia, että se ei ole ihmishahmo, vaan että kone voi tuoda siihen vielä sellaisen tietynlaisen objektiivisuuden vielä lisäksi. Joka, en ole kokeillut, mutta siis kiinnostavaa voisi olla kokeilla, kuinka se toimii tiimissä. Ja etenkin näkisin, että se tekoälyn käyttäminen yksin on tavallaan sellainen, mikä voi olla, että kannattaa tietoisesti myös purkaa pois, ettei kaikki vaan sitten yksin käytä tekoälyä omissa työpisteissään.
Elina Iloranta:
Joo, koska toihan on se huoli, mikä mä ajattelin tässäkin, että jos sitä ottaa, että tekoälyä voi hyödyntää oppimisessa. Ja tästähän puhutaan hirveästi. Ja kuinka hyvin sä voisit siitä helpollakin rakentaa se apurin, joka auttaa sua, sparraa vaikka jonkun aiheen oppimisessa. Mutta onko siinä just se riski, että sitten se vie sen vähäisenkin keskustelun. Että mä olisin kysynyt tätä asiaa muuten mun kollegalta, koska mun on nyt tosi helppo käyttää CoPilottia tässä, niin mä juttelenkin sen kanssa, niin se vie sen vähäisenkin keskustelun. Niin siksi jotenkin mua kiinnostaa hirveästi, että miten sitä voisi hyödyntää, että me saisimme lisää sitä vuorovaikutusta sinne ihmisten välille. Ja mä näen, että siinä on kyllä mahdollisuuksia, mutta kyllä se vaatii myös tuossa, kun sanoit, tai kun puhuttiin tästä, että sen toisi sinne tiimipalavereihin, niin kyllä mä luulen, että meillä menisi vähän aikaa että tulee se semmoinen, että sen ei anna häiritä. Tai jotenkin edelleen toisaalta se, että ei tule semmoista, että apua, voinko mä nyt sanoa, koska onko tämä nyt tietoturvallista, mihin tämä sanominen menee, tallentuuko tämä kone johonkin. Kyllä. Että tulee se luottamus tai jotenkin pystytään unohtamaan se. Ja jotenkin toisaalta sitten se, että mä en tiedä kuinka pitkään se. Mulla ainakin tuntui, että mun vähän tuossa, kun jutteli tekoälyn kanssa, niin se alkoi rakoilemaan. Mutta kun helposti on sellainen, että nyt puhun tietokoneen kanssa, minun pitää ruveta puhumaan jotenkin selkeämmin. Mutta ainakin meidän kokeilussa todettiin, että kyllähän se ymmärsi.
Mikko Lohenoja:
Kyllä.
Elina Iloranta:
Erityisesti minulla tällaista polveilevaa ja sekavaa tämän mun puheen välillä, niin sitten sieltä se sai kiinni mun mielestä, että mistä mä puhun. Kyllä meillä varmaan tiimin kanssa menisi hetki, jos sen ottaisi keskustelijaksi, että siitä tulee luonteva osa.
Mikko Lohenoja:
On. Ja ehkä tiimissä voi sitten olla se, että ihmiset luontaisesti puhuu vähän päällekkäin, ja sitten myöskään se tekoäly ei tunnista, että kuka puhuu. Ja siinä tulee tietysti omia haasteita siinä muotoilussa sitten.
Varmasti kokeilemisen arvoinen asia, mutta lisää tietysti varmaan sitä kerrointa tosi monesta eri kulmasta tuoda siihen. Mutta just tämä toisaalta se puoltaisi sitä, että jos tehdään paljon etänä ja sitten ne ainoat kontaktit on sitä, että kysympä työkaverilta, ettei se korvaa sitä tarvetta. Niin kyllä se on ihan oikein sellainen huolehdittava asia, koska nykyäänkin puhutaan, vaikka korona-aika on jo mennyt, mutta etätyö on jäänyt. Ja tietyllä tavalla siinä tämä tekoäly on sellainen uusi eristäytymisen teknologia tietyllä tavalla tässä.
Elina Iloranta:
Kyllä. Mutta hei, me tehtiin tuo kokeilu ja sä oot nyt vähän niin kuin sanotaan enemmän asiaan perehtyneen. Nyt seurannut vähän myös sitä mua tekoälyn käyttäjänä. Tai tavallaan siinä, että mitä sulla siitä ajatuksia tai jotain, miten voit sparrata minua, että miten tätä kannattaisi?
Mikko Lohenoja:
No, näissä kokeiluissa niin mä kiinnitin huomiota tietysti aluksi siihen, että onko se oikeassa roolissa. Ja sitten myöskin näitä vastausten pituuksia, että selkeästikään et halunnut kuunnella sitä pitkää luentoa, niin sitten me säädettiin sitä siinä matkan varrella. Ja sitten myöskin se, että tässä on, kun puhutaan äänestä, niin synteettisestä äänestä, niin aina siinä tulee se mielikuva, että onko se mies vai naisääni. Siinä voi olla sellaisia… on myös tutkittu, että vaikka vastaanottaja on mies tai nainen, haluaako hän kuulla saman sukupuolen ääntä tai näitä. En ole ihan varma, mihin siinä tutkimuksessa loppujen lopuksi on päädytty. Mutta joka tapauksessa se on henkilökohtainen asia, mikä yleensä valitaan. Esimerkiksi ChatGPT:ssä ja Geminissä on sellainen, että kun sä sen avaat ekan kerran, niin se kysyy, että minkä äänen. Siellä on vaihtoehtoja siinä ja muistaakseni alkaa olla jo puolet ja puolet, että se on ihan sellainen makuasia. Silloin on ainakin merkitystä siihen, että jaksaako sen kanssa jutella. Ja ehkä jonkun verran aihe voi vaikuttaa ilmeisesti siihen, että riippuen vähän aiheesta, että minkälaisen äänen kanssa on kiva jutella jostain aiheesta. Ne voi olla tosi alitajuisia juttuja, että se on ihan kokeilujuttu. Mutta otettiin tuohon tietoisesti kaksi vähän erilaista ääntä, ja se vaikutti, että se jälkimmäinen oli jollain tavalla sulle luontevampi keskustelukumppani.
Elina Iloranta:
Kyllä.
Mikko Lohenoja:
Ja sitten kun otettiin vielä sitä tietolähdepohjaa sinne taustalle. Eli sitten saitte se pisin keskustelu ja hedelmällisin keskustelu tuli siitä, että kun teillä oli yksi yhteinen aihe, jota te tutkitte. Ei niinkään se, että te vaan juttelette yleisesti jostain. Eli se hyöty rupesi näkymään vasta siinä viimeisessä, kun me otettiin sinne tietolähteeksi tämän podcastin sisältöjä, joista sitten saatiin jo tavallaan, että teitte työtehtävää siinä. Eikä vaan sitä, että jutellaan niin kuin fiksujen keskustelujen kautta yleisesti siinä. Ja siinä on tavallaan se lisäsi siihen. Kun mä katsoin, että kauanko siinä juteltiin, niin sehän loppui jo kesken se aika, kun me oltiin jätetty sinne se vakio, että kymmenen minuuttia se siinä oletusasetuksessa juttelee. Niin se katkesi jo itsekseen siellä taustalla, että me oltaisiin, tai sä olisit varmaan jo pidempäänkin jutellut siinä.
Elina Iloranta:
Mutta onneksi siinä ehti tulla suuri oivallus juuri ennen kuin kymmenen minuuttia tuli täyteen.
Mikko Lohenoja:
Juuri siinä lopussa tuli oikein sellainen ikoninen, että joskus sieltä välähtää näköjään tekoälyltäkin hyviä heittoja.
Elina Iloranta:
Kyllä.
Mikko Lohenoja:
Nyt me ollaan lisätty tänne tosiaan sun podcastin näitä litterointeja. Eli nyt sä voit oikeastaan kysyä jostain aikaisemman jakson aiheista, jos sä muistat jonkun, niin ainakin teoriassa sen pitäisi osata vastata. Katsotaan, kuinka hyvin se toimii.
Elina Iloranta:
Jes, katsotaan.
Tekoäly:
Hei, kuinka voin auttaa sinua tänään?
Elina Iloranta:
Mitä asioita tästä kannattaisi, jos me nyt vaikka meidän oman organisaation henkilöstölle, mun pitäisi nyt saada muutettua tätä kulttuuria meillä. Että nyt, hei, meidän pitää ottaa enemmän aikaa oppimiselle ja kaikkea. Niin mitä itse asiassa mun pitäisi lähteä puhumaan tai tekemään meidän organisaatiossa?
Tekoäly:
Susanna sanoi jaksoissa jotain aika konkreettista. Hän kertoi henkilöstöinfossa suoraan, että hänen palavereissaan on aina se 15 minuutin tauko. Ei pyytänyt lupaa, ei selitellyt, vaan näytti itse esimerkkiä. Se on ehkä se tärkein asia. Ennen kuin puhut kulttuurista, sun pitää itse toimia toisin, koska ihmiset lukevat presenssiä, ei sanoja. Mikä sun omassa kalenterissa tai tavassa toimia on se asia, josta sä et itse ole valmis luopumaan, vaikka tiedät, että se söisi muiden oppimisaikaa?
Elina Iloranta:
Niin, siinä onkin hyvä kysymys. Tämä on just se ongelma. Me ollaan niin syvällä tässä. Mä en edes tiedä, kun tavallaan on paljon asioita, joita haluaa saada aikaan ja on vaikka itse innokas tekemään, niin sittenhän sitä vaan sopii niitä palavereita ja tuntuu, että kaikki pitäisi saada aikaan heti. Mä en oikeastaan ainakaan, mä oon maailman huonoin ihminen sanomaan, että otetaanpa iisisti ja katsellaan syssymmällä. Mä en todellakaan osaa sitä. Niin nyt, jos mun pitäisi meidän organisaatiossa levittää tätä asiaa, että hei, otetaan vähän iisimmin ja jutellaan, niin jotenkin tämä pitää saada niin tärkeäksi se asia, että sille varataan palavereita tavallaan sille asialle, että nyt vaan ollaan. Ja tämä on tärkeä juttu, mutta varmaan se semmoinen, se pitää sieltä johdosta lähteä, niin kuin tosiaan meidän rehtorin Susannan kanssa juteltiin.
Tekoäly:
Voin aistia sen saman jännitteen, mistä koko kauden jaksoissa puhuttiin. Se on jo aika paljon.
Elina Iloranta:
Niin.
Tekoäly:
Mutta tässä on yksi konkreettinen ajatus. Ehkä se ei tarvitse olla iso kulttuuriohjelma. Airikka puhui siitä, että muutos tapahtuu sopivan kokoisilla askeleilla. Ei hypätä epämukavuusalueelle, vaan laajennetaan mukavuusaluetta pikkuhiljaa. Eli mitä jos aloittaisit yhdestä asiasta, vaikka yhdestä tiimipalaverista kuussa, jossa kysytään vain, mitä me ollaan opittu viime aikoina. Ei agendaa, ei tuloksia, pelkkä kysymys.
Elina Iloranta:
Tuo kuulostaa aika hyvältä. Ja itse asiassa toi, mä olin tässäkin ottamassa tällaista isoa harppausta ja kaikki kerrallaan ja nopeasti ja heti. Mutta ehkä siihen pitäisi lähteä pala kerrallaan.
Tekoäly:
Vähän niin kuin se crossfit-treeni. Jos ottaa liian ison kuorman heti, niin viikon katselee portaita ylhäältä eikä kävele alas. Se yksi kysymys tiimipalaverissa on jo kulttuuriteko. Ja kun ihmiset alkavat vastata siihen, he alkavat myös tunnistaa omaa oppimistaan. Mikä on itsessään jo iso asia, koska se oppiminen on niin usein näkymätöntä arjessa.
Elina Iloranta:
Meillä on niin vahvassa se mielikuva, että jotta joku on tehokas, niin sillä on oltava kiire. Sen pitää kävelläkin nopeasti. Sen kalenterin pitää olla täynnä. Ja jos joku kysyy, niin ihan on hirveätä ja kiirettä ja hirveästi kaikkia asioita. Jos ei tuota ole, niin sitten asiantuntijan työidentiteetti jo vähän, apua, että onko minulle, että miksi olen täällä töissä, onko minusta mitään hyötyä tälle yritykselle. Tämä on aika… mennään aika tällaisiin mun mielestä syviin identiteettikeskusteluihin jopa tässä, että miten me saadaan se oppiminen siellä organisaatioissa tapahtumaan.
Tekoäly:
Niin, ja siinä olet ihan ytimessä. Se kiire ei ole vain ajankäyttöongelma, se on identiteettikysymys. Moni asiantuntija mittaa oman arvonsa sillä, kuinka kuormittunut hän on. Ja siksi se kulttuurimuutos on niin vaikea. Et voi vain sanoa, että ota rauhallisemmin, se kuulostaa siltä, että olet vähemmän tärkeä. Ehkä se käännös pitää tehdä toisinpäin. Ei ota iisimmin, vaan ajattelijana olet arvokkaampi kuin suorittajana. Se on eri viesti.
Elina Iloranta:
Tosta mä tykkään. Tää on ihan tuommoinen kahvihuoneen seinälle painettava slogan, että ajattelijana olet arvokkaampi. Mä otan tän. Mä sain tästä nyt jo taas… Ihan mieletöntä.
Mikko Lohenoja:
Nyt meillä kävi niin, että sä juttelit kymmenen minuuttia ilmeisesti, ja hän laittoi luurin kiinni. Siellä oli aikarajoitus.
Elina Iloranta:
Nyt mä menin liian pitkiin keskusteluihin, se kyllästyi muhun.
Mikko Lohenoja:
Hetikö sä lähdit silleen, että nyt tää homma lähtee käyntiin, ja tässä voi sitten istua koko päivän?
Elina Iloranta:
Hän oli, että nyt riitti. Turvaraja on kiinni.
Elina Iloranta:
Mutta hei, mitäs me nyt, jos vähän vedetään yhteen, että miten näkisit. Otetaan nyt tällainen suuri visiointi. Miten tämä on selvä? Meidän pitää hyödyntää tekoälyä. Tosi paljon mahdollisuuksia. On huolia myös siitä, että miten se voi jopa häiritä sitä, että keskustellaankin sen kanssa. Mutta miten me katsotaan nyt vähän tulevaan, minkälaisia mahdollisuuksia jotenkin voisi olla tässä tämmöisessä yrityksen osaamisen kehittämisessä, tai jotenkin. Ja taito- ja ääniäly, tai jotenkin, mihin sä oot vähän perehtynyt.
Elina Iloranta:
Mitä sä sanoisit?
Mikko Lohenoja:
Ääniälyssä, jos siihen rajataan, se on musta kiinnostavaa, koska se on varmaan kaikista vähiten sellainen, mikä vielä on löytänyt paikkansa. Kokouslitteroinnit on se, mistä se nyt näkyy. Jos mä puhun ääniälystä, niin se on tällainen ikään kuin vähän puhekielinen termi sille, että on ääntä ja se muutetaan tekoälymuotoon, tai sitten tekoälyllä on sisältöä ja se muutetaan kuunneltavaan äänimuotoon, tai kumpikin. Kokouslitterointi ja tällainen, esimerkiksi potilaskirjaukset on vähän samantyyppistä sanelua, niin sille on jo löytynyt sellainen paikkansa. Mutta tällainen vuorovaikutteinen keskustelu on mun mielestä silleen kiinnostava aihe, että se ei ole ihan tällainen taustalla toimiva neutraali asia, vaan siihen tulee näitä ihan erilaisia kulmia mukaan.
Mun mielestä tämä keissi, mitä me nyt kokeiltiin tässä, on sellainen, mitä voisi hyödyntää esimerkiksi tällaisessa esiintymisharjoittelussa, vaikka johtajan palautteenantotilanteissa, vaikeissa tilanteissa. Se voi toimia ikään kuin sellaisena peilinä, että jos sä haluat harjoitella sitä, niin tavallaan tuollaisessa oppimisessa voisi olla tämä ihan paikallaan yhtenä.
Jotenkin sellainen… just se, että kun siinä on se ääni, niin se ehkä korostaa vielä sitä, että jos hän tai se kertoo sinulle jotain vastauksia, niin kyllähän sitä nyt kuuntelee silleen, että no okei, asia on varmaan näin. Ja etenkin jos sillä on kiva ääni, niin sekin voi korostaa sitä. Että sä voit muuttua aika passiiviseksi, jos se on sellaista, että sä vaan juttelet ja kuuntelet sitä, että se on niin luonteva ja näin kaikkea. Niin ehkä sille pitää sanoa, että kysy vaikka mieluummin haastavia kysymyksiä, että se pitää aktiivisesti sen sun oman toimijuutesi, että sä et mene sen mukana. Että se on kuitenkin väsymätön, jotenkin sellainen vähän maaginen tai vähän satuolento -juttu, että sä työpäivän aikana haluaisit sellaiseen maailmaan mennä, vaan käyttää sitä hyödyllisesti. Niin ehkä se on se ajattelun tällainen herättelijä.
Elina Iloranta:
Ja sen itse asiassa huomasi tuossa meidän kokeilussakin, kun on tietysti pääasiassa itse vaan kopailutti, joka nyt kysyy, haluatko, että teen tästä sinulle esityksen tai jotain muuta, ja kysyy niitä jatkokysymyksiä. Mutta itse asiassa nyt, kun oli vähän tälleen, että minä keskustelen, niin sehän kysyi multa oikeasti, että no mitä sinä ajattelet tästä, tai jotain semmoista. Niin sitten siinä tuli vähän niin kuin, että mitä, että joo, okei, että pitäisikö mun nyt vastata sulle. Niin, että se itse asiassa oikeasti oli semmoinen, että kyllä se laittoi keskustelemaan.
Mutta tässä olisi kyllä niin paljon, vähän niin kuin pintaraapaisuna nyt päästiin. Meidän kokeilusta kerromme enemmän, ja siitä vähän oikein se itse varsinainen kokeilu tulee esiteltynä sitten sinun harrastuspodcastissasi Ääniälyssä tarkemmin. Mutta tässä oli nyt pieni katsaus tähän. Mä ainakin itse näen, että kyllähän ihan valtavasti mahdollisuuksia, miten voisi hyödyntää tekoälyä ihan niin kuin tiimin, koko organisaation osaamisen kehittämiseen, että kunhan se osataan sinne ottaa oikein. Ja jotenkin tällä tavalla vähän tarvitsee sitä. Ja toisaalta rohkeutta lähteä kokeilemaan ja kysymään.
Mikko Lohenoja:
Just näin. Ja kaikki mukaan kokeiluun ja mukaan muotoilemaan. Ja sitten jotenkin se yhteinen sellainen, että saa myös epäonnistua. Ja sitten se on aika nopeasti korjattukin, että ei suunnittele liian pitkään, vaan ottaa jonkun ihan simppelin kokeilun ja sitten se turvallinen keskustelutila siihen ympärille, niin pääsee jo tosi pitkälle. Ja sitten ehkä joku, joka jaksaa vähän paneutua siihen, miten se pitää tehdä. Mutta se ei ole kyllä mitään kauhean vaikeaa.
Elina Iloranta:
Niin, mutta täytyy uskaltaa kysyä se kysymys sitten. Ja tavallaan siihenkin ehkä sitä vuorovaikutusta, että voisit kollegan kanssa, että mietitään yhdessä, tai että oletko sä kokeillut tätä, niin voi jakaa niitä kokemuksia.
Mikko Lohenoja:
Joo.
Elina Iloranta:
Hei, suuri kiitos tästä keskustelusta.
Elina Iloranta:
Jatkamme vaikka LinkedInissä, kun tämä jakso julkaistaan, niin jatketaan keskustelua. Ja ei muuta kuin kokeilemaan tekoälyä ja palataan asiaan.